Saako olla onnellinen?

Tiedättekö sen tunteen kun olette onnellisia? Siis niin että ihan sydän meinaa pakahtua ja vatsassa vääntää ja niitä onnen tunteita tulee useasti? Varsinkin kun ajattelet sen hetkistä olotilaa. Tuntuu että asiat ovat vihdoin loksahtaneet kohdilleen. Parisuhde, lapsi, terveys, työ, ystävät/kaverit, asunto, auto, harrastukset ja perhe. Joskus kuitenkin on pelko perseessä ja sitä tulee mietittyä että koska tämä kaikki hajoaa käsiin. Aikoinaan mottonani oli "pessimisti ei pety", nykyään ajatukseni ovat hieman iloisempia. Luin vanhaa ystävänikirjaa ja vastasin kysymykseen kaikki olisi hyvin jos vain olisi joku jota rakastaa. Ja nyt vihdoin kymmenen vuotta sen jälkeen voin sanoa että nyt on kaikki hyvin.

Minusta on viime vuosina tuntunut siltä että eipä ketään enää kiinnosta minun elämä koska kaikki on hyvin. Ei tarvitse pitää ystävien kanssa monen tunnin maratonpuheluita tai istua iltaa niin että ruoditaan että missä meni vikaan? Tai jotain muuta ihan älytöntä. No täällä kun asun niin se anyway olisi mahdottomuus. Maratonpuheluita ei enää pidetä, kenelläkään ei ole aikaa. Hyvä että Whatsapp-viestin kerkeää laittamaan.


Mutta saako näinä aikoina olla aidosti onnellinen itsesi ja muiden puolesta? Minä ainakin olen onnellinen monenkin ystävän puolesta, ei se minulta ole pois jos jollain muullakin menee hyvin. 

Parisuhde

Vauvavuoden jälkeen parisuhteenne on vihdoin alkanut palautua siihen "normaaliin" olotilaan. Ei enää kiukutella ja kinastella ihan typeristä asioista. Osataan nauttia jokaisesta hetkestä joka ollaan yhdessä jos sille sohvalle osutaan samaan aikaan. Olette jo ehkä käyneet muutamilla treffeillä ilman lasta. Sitä tosielämän luksusta.

Lapsi

Lapsi osaa olla aivan ihana, siis aivan lumoavan ihanalla tavalla. Lapsi ymmärtää paljon asioita, mutta osaa kyllä vetää aivan hirveitä raivareita. No ne raivaritkin kuuluvat siihen lapsen kasvuun joten kyllä se siitä. Monet muistuttavat "pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet"!! Mutta kyllä ne lapset ovat vain elämän suola ja pippuri.

Terveys

Kaikki kolme ollaan suht perusterveitä, tästä saa olla tosiaan tyytyväinen. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu joten pitää muistaa nauttia tästä mitä nyt on.

Työ

Et ehkä ole löytänyt unelmien ammattia mutta paikan jossa voit unohtaa sen lapsi/kotiäitiarjen. Tärkeä henkireikä niin äidille kuin lapsellekkin. Toistaiseksi tuntuu että työilmapiiri on jotain sellaista mitä olet etsinyt. Käy lukemassa millaista sekin voi olla kun kaikki ei ole hyvin.

Ystäviä/kavereita

Niitä on löytynyt niin äidille kuin lapsellekkin. Kyllä ne ystävät ovat henkireikä, niitä ilman olisi vaikea olla. Varsinkin suomalaiset sielunsiskot, joita on ollut vaikea löytää. Olen pohtinut ystävyyttä ja välimatkaa muutamassa eri kirjoituksessa tässä ja tässä. Aina kaikki ei mene niin kuin olet ajatellut mutta eteenpäin pitää porskuttaa sanoi mummo lumessa.

Asunto

Paikka missä asut ja elät, on tärkeää että sekin on sellainen mitä sinä (tai te) olet halunnut. Olin kirjoittanut ystävänikirjaan että haaveena on omakotitalo ja perunamaa. En olisi villeimmissä haaveissa uskonut että sen saa vielä vuorinäkymällä.

Auto

Sinulla on auto jonka kanssa on harvoin ongelmia. Mun mini on ollut matkassa jo reilut viisi vuotta, eikä loppua taida näkyä. Joskus oli ongelmia kannentiivisteen kanssa ja näätä kävi pureksimassa johdot mutta pääasiassa on aivan mahtava yksilö. Joskus mielessä käy auton vaihto, mutta miksi ihmeessä?

Harrastukset

Niitä kerkeät tekemään yksinään, kaksisteen tai kolmisteen. Huippua että on perheenjäsenenä sellaisia ihmisiä jotka ymmärtävät urheilun merkityksen. Käyn Tabatassa, uimassa, Kimin (ja Jumin) kanssa vaunuttelemassa, vaeltamassa tai uimassa ja uutena BobbyCar-ajelut Kimin kanssa.

Perhe

Oma rakas perheesi on kaukana Suomessa, joita ikävöit päivittäin. Mutta olet täältä saanut tilalle jotain sellaista toisenlaista jota et ikimaailmassa olisi uskonut saavasi. Sinusta pidetään huolta, eikä ikinä jätetä yksin. Sinun kulttuurista ollaan aidosti kiinnostuneita, pelataankin joka kesä mölkky-turnaus ja syödää pullaa kilpaa. Heh.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Miten Jumista tuli Jumi ja miten tavattiin ensi kerran?

Martinshöhen terassi ja kaksi aurinkoa, heh!

Kevät 2012 ja ensimmäinen lämmin päivä, se taisi olla maaliskuun alkua. Nautiskelin auringosta Martinshöhen terassilla ja odottelin asiakkaita. Ensin siihen tupsahti „kiva mies“ ja sitten „se vähän pulleampi mies“ sekä „pälvikalju“ pyöräillen. Jokainen tilas vuorollaan tuopillisen olutta. 

Myöhemmin „Kiva mies“ kertoi kuinka mukava oli tulla siihen terassille kun otin heidät vastaan niin iloisena ja ystävällisenä. Noh, taisin olla vain yllättynyt kun tuli asiakkaita ja siitä johtuen olin erittäin iloinen. Taisi siihen tulla vielä muutama muukin pyöräilijä.

Martinshöhen terassilla, kevät 2012 oli erittäin lämmin.

Vakiasiakas „Sorge“ (RIP) oli myös köpötellyt paikalle Ferrari-lippalakki vinossa. Hän tilasi oluen aina lämmitettynä. Joskus hän otti myös „eine Finne“ tarkoittaen koskenkorva snapsia. Terassi oli täynnä pyöräilijöitä ja sitten juoksi yksi mies siitä ohi. Huomasi että kaverit oli kaljalla ja liittyi seuraan. 

Tämä mies oli siis Jumi eli JUoksijaMIes. Kuudennen kaljan jälkeen pyöräilijät olivat hävinneet ja paikalla olivat enää Jumi ja Sorge, sekä minä ja Niina. Jossain vaiheessa Niina sanoi että toi kundi katselee sua koko ajan „sillä silmällä“. Siinä vaiheessa aloin miettimään että minkä ikäinen hän on? Onko hän naimisissa tai muuten vaan varattu? Yleensä minulla ei ollut ollut tuuria näissä miesasioissa. Joten alkuun en ollut kovin innostunut.

Tässä pyöritellään vappumunkkeja keväällä 2012

Pari kuukautta siinä meni, hän kävi usein kaljalla. Katseltiin toisiamme sillä silmällä mutta mitään ei tapahtunut. Joka kerta kun Jumi tuli paikalle Niina tuli silmät loistaen ja huutaen että „Jumi tuli“. Sillä aikaa minä ja Niina vietettiin „villiä“ sinkkuelämää, oltiin tutustuttu kylän poikiin ja niiden kanssa käytiin bilettämässä, yleensä Oberstaufenissa. 

Toukokuun alussa minä ja harjoittelija Petri mentiin niin sanotun naapurikylän eli Irsengundin paikallisen terassille. Jumi oli kutsunut Petrin paikalle, koska heillä on torstai-iltaisin keilailta. Tämä keilaaminen on kuitenkin erilaista mitä me Suomessa ollaan totuttu. (En ole kuitenkaan testannut kyseistä lajia, ehkä vielä joku päivä.)

Ikinä ennen en ollut tehnyt lumitöitä t-paita päällä. Eikä tällaista kevättä ole ollut sen jälkeen.

Noh, jossain vaiheessa iltaa istuttiin „Stammtischissä“ eli kantisten pöydässä. Siinä vaiheessa alkoi „kuulustelu“, Jumi (ja muut) pommitti kysymyksillä. Minkä ikäinen olen? Onko minulla lapsia? Olenko naimisissa? Haluanko naimisiin, lapsia? Mitä harrastan? Mitä teen täällä? Kauan olen? Jne jne, en edes muista mitä kaikkea. Minä olin ovela ja käskin Petrin kysyä kysymyksiä Jumilta. Noh, illan lopputulos oli se että minulla oli treffit seuraavalle päivälle Jumin kanssa.

Isny im Allgäu kesä 2012

Yllätys yllätys ensitreffeillä mentiin pyöräilemään, olinhan kehuskellut pyöräilleeni Tour de Helsingin eli 140 km. Minä en ollut ollenkaan varma tuleeko Jumi hakemaan minut klo 16 niin kuin oli sanonut. Minä se otin aurinkoa Martinshöhen terassilla kun musta citymaasturi pörähti pihaan (Wau mikä auto, oli ensi ajatukseni). 

Tuli kiire vaihtaa vaatteet ja hypätä kyytiin. Tultiin Jumin kotiin, otettiin minulle pyörä alle ja kypärä päähän. Pyöräiltiin 46 kilometriä lähimaastossa, minä se vain innokkaana seurasin. Jumi esitteli samalla paikkoja esim mistä kohdasta näkyy Bodensee parhaiten.

Pyöräilyreissu meni kivasti, mutta lopputulos oli hämmentävä. Jumi toi takaisin hotellille ja totes vaan että nähdään. Ja niin sitä jäätiin hotellin pihalle hölmistyneenä, näinkö „hyvin“ ne treffit meni. Ei puhelinnumeron vaihtoa, ei mitään. Ajattelin että taas niin minun tuuria.

Ensimmäiset kunnon treffit Pfänderin huipulla.

Mutta sitten kohtalolla oli sormet pelissä, tässäkin asiassa. Sattuman kautta mentiin illalla kylän Hotelli Adleriin, Herbert oli soittamassa siellä bändinsä kanssa, ne soittaa vanhaa kunnon Rock 'n' rollia. Ja niin oli Jumikin siellä ja sitten vietettiinkin loppuilta yhdessä. Jossain vaiheessa kysyin Jumilta miksi hän ei aikaisemmin kysynyt minua treffeille. Hän vastasi että „Langsam ist besser“. Jumi saattoi minut kotiin eli hotellille, kysyi josko voisko tulla yöksi? Minä vastasin vaan että „Langsam ist besser“ eli hitaampi parempi.

Bregenz, Bodensee kesä 2012

Tämän ja parin muun tapaamisen jälkeen meistä tulikin erottamattomat, niin paljon oli yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Viihdyttiin hyvin yhdessä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja tietenkin pyöräiltiin. Kesällä oltiin ihan rennosti eikä ajateltu sitä että pestini on vain lokakuuhun asti. Kesän loputtua alkoi jo tuntua siltä että yhteistä tulevaisuutta olisi hyvä miettiä. Näin hyvä olla minulla ei ollut ollut kenenkään kanssa. Joten päätös tänne jäämisestä oli helppo. Aluksi sain Maaritilta tarjouksen asua hotellissa pikkuhommia vastaan. Mutta ne suunnitelmat muuttuivat nopeasti kun Jumi pyysi minua asumaan hänen luokseen.

Kaufbeuren kesä 2012

Minun saksankielen taitoni oli aluksi aivan surkea. Jumi kuitenkin ilmoitti ettei aio minun kanssa englantia puhua. Mikä oli oikeestaan aivan mahtava juttu. Poikaystävän kautta oppii kaikkein parhaiten. Tai no aluksi kaikki oli niin „schön“ ja „sehr schön“ kun en oikeen muuta osannut.

Vaeltamassa kesä 2012

Huvittavinta tässä kaikessa oli vielä se kun keväällä kävi muutamia mummoja kahvilla ja monet heistä ennustivat että minä varmasti löydän "Große Liebe" täältä. Tähän minä vain naureskelin ettei minun tuurilla. Suomessakin oli ollut vaikeaa saati sitten tällaisessa pikkuisessa kylässä. Varsinkin kun kylillä kaveriporukkani keski-ikä oli 18 vuotta.

Yhdet treffit Bärenfalle nimisellä vuorella vuonna 2012.

Tarina tulee jatkumaan toisessa postauksessa.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi