Painonpudotushaaste: Väliaika

Tammikuussa haastettiin Saappaanvaressa Marikan kanssa toisemme laihduttamaan viisi kiloa pääsiäiseen mennessä. Sovittiin että kerran viikossa punnittaisiin ja kirjoitettaisiin kuulumiset. Sellaista pientä raportointia. Toki sai kirjoitella muutenkin jos oli jotain sydämellä. Minä käyn yleensä vain muutaman kerran vuodessa puntarilla. Joten hieman oli vaikea tottua tähän ajatukseen että joka viikko pitää siellä puntarilla käydä. Ja varsinkin sen takia kun paino heittelee miten sattuu, riippuen mikä aika on kuukaudesta, mitä olet syönyt tai oletko käynyt tyhjennyksellä ennen punnitusta. Mutta tätä oli kuitenkin ihan hauska seurata, ihan vain mielenkiinnon vuoksi.


Aloitettiin haaste 13. tammikuuta, jolloin pääsiäiseen oli 11 viikkoa.

Ja näin minulla on mennyt nämä edelliset viikot.



Vko 1 

Ensimmäinen punnitus näytti viisi kiloa vähemmän kuin viime kesänä. Olin aivan innoissani. Käytiin perheen kesken kiipeämässä kävelemässä yhden pienen vuoren (Imberg) päälle ja laskettiin kelkoilla alas. Ihan parasta urheilua. Kotiin päästyäni sain kuulla lisää huonoja uutisia vanhasta työpaikasta (lue tästä ja tästä) ja innostus ja fiilis katosi. Täytyy sanoa että  olin pari päivää stressissä ja asia painoi mieltäni erittäin pahasti. Kuntoilin viikolla kuitenkin normaalisti eli maanantaina tabata ja keskiviikkona uinti. Siihen se sitten taisi jäädä. Kimi oli kaiken kukkuraksi kipeä ja koko viikko oltiin sisällä. 


Vko 2

Punnitus ja mitääh, painoa oli tullut kaksi (kyllä) kiloa lisää. Vuoden alusta olen ollut ilman lisättyä sokeria ja hieman katsonut mitä olen syönyt. Se ei vain näytä riittävän, tarvitsen lisää urheilua tai oikeastaan oikeanlaista kuntoilua. Maanantaina oli tabata ja keskiviikkona uinti. Torstaina kolmen kilometrin vaunulenkki koko perheen kera. Loppuviikko meni leipomusten parissa ja kuntoilulle ei jäänyt aikaa.


Vko 3

Puntari näytti nyt reilu kilon vähemmän kuin viikko sitten. Pääsin aamupalan jälkeen itsekseni kolmen kilometrin juoksulenkille, vau mikä tunne. Jaksoin juosta koko matkan ja olisin ehkä juossut enemmän ellei ruoka olisi ollut valmis. Maanantai-aamu alkoihin ihan omituisella "mahtataudilla", koko päivän veto veks ja raatona makasin sohvalla. Illalla mentiin kahdeksalta nukkumaan ja aamulla oli outo olo pois. Tiistai-iltana teinkin nettivalmennustreenin jonka olin saanut kaverilta "lahjaksi". HIIT-treeni sain mukavan hien pintaan. Uinti ja Core treeni loppuviikolla.

Vko 4

Nyt paino oli noussut 300g, vaikka en edellenkään ollut syönyt herkkuja ja olin kuntoillut reippaasti. Oltiin kelkkailemassa vaikkakin Kimin kanssa se ei ollut niin kivaa ja mukavaa. Runebergin päivänä tein torttuja kun oli vieraita tulossa, no ne epäonnistui aivan täysin. Kaverin lasta lainatakseni eikait tässä olla linnan juhliin menossa. Tein Runebergin tortut täysruokosokeriin ja ilman karvasmantelia, ajattelin että maistan yhden tortun mutta en päässyt edes puoleen väliin kun se makeus yllätti. En pystynyt syömään loppuun, niin oli imelää.  Treenasin koko viikon HIIT-treenejä, Coreja. Olo oli mitä mahtavin.


Vko 5

Siis joo tiukan treeniviikon päätteeksi paino näytti kilon enemmän kuin aikaisemmin. Että silla lailla. Okei, torstaina olin juhlimassa Weiberfaschingiä ja tuli juotua hieman alkoholia. Olin kuitenkin jo ennen klo 24 kotona. Alkuviikosta missasin Tabatan ja muutaman muunkin treenin. Keskiviikon huippu ihanan ilman ansiosta päätin uimisen sijaan lähteä hiihtämään. Mikä ihana idea. Kunto oli vain surkea. Jaksoin hiihtää 7,2 km tunnissa, tyyli oli aika lailla vapaa. Eli luistelua ja perinteistä tyyliä. Torstaiaamuun heräsinkin kovaan kurkku kipuun, voi Pee. Loppuviikko meni kurkkukivun kourissa. Perjantai-iltana jaksoin kuitenkin lähteä viettämään suomalaisten kantisiltaa Bregenziin. Kiva ilta olikin ja piristi mieltä kummasti.


Vko 6

Paino näytti nyt 600 g vähemmän kuin edellisellä viikolla. Vaikka en treenannut oikeastaan ollenkaan. Alkuviikko meni kurkkukivun siivittämänä. Koko viikko meni ihan läskiksi. Harmittavasti juuri kun olin päässyt hyvään vauhtiin


Vko 7

Painoa oli tullut 200g lisää. Kurkku kipu vain jatkui ja jatkui. Olo oli kuin eläisi pullossa. Käytiin yhtenä päivänä laskettelemassa mutta muut urheilut jäi siihen siltä viikolta.

Vko 8

Siis itku tuli, painoa oli tullu taas lisää nyt vaaka näytti jo yli 70 kg. Olen erittäin pettynyt ja masentunut. Liikunta on ilmeisesti ainut joka saa aineenvaihduntani liikkeelle. Alkuviikosta vaivasi tukkoinen nenä, mutta muuten olo oli suht ok. Kävinkin maanantain tabatassa ja keskiviikkona uimassa perjantai aamuna tein pientä televisio jumppaa. Jännittää huominen punnitus, taas on varmaan kilo tullut lisää. Noh, huomenna nähdään. 


Vko 9

Painoa oli nyt puoltoista kiloa vähemmän kuin viime viikolla. Vaikka loppuviikko meni taas sairastaessa. Muutama viikko enää jäljellä ja huonolta näyttää.  Olotila oli edelleen kovin huono ja päätin että urheilut jäi tällä viikolla ihan kokonaan, muutamaa vaunuttelulenkkiä lukuunottamatta. Söin kuitenkin vähemmän hiilihydraatteja, niitä on tullut syötyä ihan liikaa.


Vko 10

Viikko alkoi suht hyvin, koska painoa oli hieman vähemmän. Vaikka kuitenkin ihan liikaa. Marikan kanssa päätettiin jatkaa haastetta kesään asti. Sovittiin että tehdään toisillemme pieniä treenejä jotka kestäisivät max 20 minuuttia. Niin minä sitten suunnittelin muutaman treenin ekalle viikolle. Herkuttelin muutamana päivänä suklaalla, ou nou. Pitää muistaa taas ryhdistäytyä. Vaikka kovin en ole herkutellut. Mutta muuten koitin syödä kevyemmin, salaattia ja kasviksia. 


Vko 11

Viimeinen viikko käynnistyi, ja tosiaan viiden kilon painonpudotus jäi vain haaveeksi. Onneksi päätettiin jatkaa ja uudella innostuksella. Nyt pitää vain toivoa että flunssa pysyy poissa, jotta tuloksia saadaan. Painonpudottaja-bloggaaja hiljenee hetkeksi ja palaan asiaan sitten kun on jotain positiivista kerrottavaa. ;)

Alkupaino oli jostain syystä kovin alhainen enkä sen alle päässyt tämän 11 viikon aikana ollenkaan. No nyt on kesään vielä aikaa, muttei kuitenkaan montaa viikkoa. Pitäkää peukkuja että pysyn terveenä.

Söin normaalia kotiruokaa, ehkä annoskoot oli alkuun turhan isoja (mutta kun oli vain nälkä).  Herkuttelin vain muutama päivänä, vaikka olin kipeä. Viimeisellä viikolla repäisin herkkuja mutta kokonaisuutta ajatellen en kuitenkaan ihan överiksi vetänyt.

Urheilu jäi tosiaan sairastelun vuoksi kovin vähäiseksi. Nettijumpan ohjeet olivat erittäin innostavia. Ja niitä koitan jatkaa jo tällä viikolla. Vihdoin tuntuu että omituinen flunssa on mennyt pois.

Mutta päättäväisyyttä ja kovaa tahtoa tässä nyt tarvitaan. Niin kuin kirjoittelin palaan asiaan varsinkin jos on jotain hyviä uutisia luvassa.



Meitä voit seurata
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Painonpudotushaaste

Aikaisemmin kesällä kirjoitin postauksen sopivasti lihava ja sen jälkeen olen välttänyt sokeria, suklaata ja muita herkkuja. En kuitenkaan mitenkään pilkun tarkasti noudattanut vaan silloin tällöin saatoin syödä vähän esim. suklaata. Kesästä lähtien olen käynyt Tabata:ssa ja tulokset alkoivat näkyä ja tuntua hyvinkin nopeasti. Lokakuussa kirjoittelin meidän "kannustavaan" whatsapp laihdutusryhmään että kolme kiloa lähtenyt. Mutta pian sen jälkeen iski flunssa ja puolikunto joka kesti joulukuuhun asti. Tabata ja uinti jäivät monta kertaa plus kaikki aiotut vaelluslenkit Kimin kanssa.

Sitten tulikin Suomiloma ja joulu ja suklaata kului paljon siis PALJON. Alkuun suklaa ei oikeasti maistunut kovin hyvälle mutta kun makuun pääsin niin voin kertoa että se maistui. Vuoden alusta tai toinen päivä päätin että sokerit ja suklaa ovat edelleen pannassa, mahdollisesti koko vuoden. Tiedän olen ehkä vähän hullu.


Olin odottanut tällaista pientä haastetta. Minua onnisti arvonnassa jonka Saappaanvarressa Marika arpoi vuoden vaihteessa. Marika kyseli että minkälaisesta suklaasta tykkään kerroin että tilanne on nyt tämä että en aio suklaata syödä. Hän keksikin palkinnoksi jotain muuta, italialaisia vihreä tee- ja kahvikapseleita. Jäätiin kirjoittelemaan ja päätettiin haastaa toisemme. Tarkoituksena on tiputtaa 5 kiloa painoa pääsiäiseen mennessä. Se joka ei pääse tavoitteeseen joutuu lähettämään toiselle pienen paketin.

Sovittiin että tehdään alkupunnitus ja raportoidaan viikottain. Punnitus suoritettaisiin kerran viikossa lauantaisin ennen aamupalaa. Lauantaina painoni näytti viisi kiloa vähemmän kuin viime kesänä. Itsessään jo juhlan aihe. Tietenkin paino ei kerro aina kaikkea vaan se kokonaistunne, se että housut eivät enää purista niin paljoa. Olisi kiva saada jotain vanhoista vaatteista ensi kesänä päälle.


Tavoitteeseen aion päästä katsomalla että mitä syön ja milloin. Kuntoilua lisäämällä, tähän lisäisin vielä että minulle oikeanlaista liikuntaa (tabata, crossfit, jotka ovat auttaneet minua aikaisemmin). Herkut, suklaat ja lisätyn SOKERIN aion jättää pois. Muuten aion syödä suht normaalisti, suunnilleen kolmen tunnin välein ettei nälkäkiukkua tule missään vaiheessa päivää. Ja vettä koitan myös juoda ainakin sen pari litraa päivässä. Niin ja alkoholi on myös kiellettyjen listalla, mutten totaalikieltäytyjäksi rupea jos tarjotaan.

Nyt on siis urheiluvälineet kaivettu naftaliinista tai paremmin sanottununa pölyttymästä kaapin lattialta.
Lupaan raportoida myöhemmin että miten on mennyt.


Lähtisitkö sinä mukaan haasteeseen? Haasta joku kaverisi mukaan, jonkun jonka tiedät myös kamppailevan painon tai kiristävien vaatteiden kanssa. Minun mielestä tästä saa oikein hyvää puhtia painonpudotukseen. Ainakin itse olen hyvin innoissani.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Sopivasti lihava

Oma itseni vai joku muu

Kun katson itseäni peilistä niin tunnen oloni ihan hyväksi. Mutta kun katson valokuvia itsestäni niin en tunnista itseäni niistä. Niin sitä se kymmenen kiloa ylipainoa teettää. Vaatteet eivät mahdu enää päälle tai ne näyttää päällä ihan kamalalta. Jotain tarttis tehdä? Eikä sillä ettenkö olisi tehnyt jostain syystä (ehkäpä tämä ikä?) niin pitää tehdä enemmän ja kunnolla että saa jotain tuloksia aikaan.

Saa olla onnellinen

Tietenkin saan olla tyytyväinen että olen terve, Pimi on terve, monet sanovat että se on pääasia. No niinhän se onkin mutta entäs kun en tunne oloani hyväksi? Ahdistaa kun vaatteet ovat kutistuneet omituisesti. Vanhat housut ei mene reisiä pidemmälle, paidat puristavat oudoista kohdista. Aarrgghh!

Niin miten tähän on tultu

Ehkäpä se ikä, raskaus ja hidas aineenvaihdunta. Isäkin kysyi minulta että mistä ne on tullut? Vastasin että ei ne mistään ole tullut, ne ovat jääneet. Noh, täytyy myöntää että viime kesänä olin paremmassa kunnossa kuin nyt? Monet kertovat kuinka eivät liho raskausaikana, yksi kaveri taisi sanoa että oli laihtunut? Siis mitä? Miten se on fysiologisesti mahdollista? Noh, tiesin jo ennen raskautta että minusta tulee pyöreä kuin pallo. Sitä en vain osannut arvata että raskauden jälkeen pitää olla myös tarkkana. Varsinkin kun monet kertoivat että imetys auttaa laihtumaan. Yeah right, eipä taasen minun kohdalla.

Raskausaika

Täytyy myöntää etten raskausaikana uskaltanut oikein muuta urheilua tehdä kuin kävellä ja uida. Pari kertaa kävin lumikenkäilemässä ja hiihtämässä, lihaskuntoa tein silloin tällöin. Jälkiviisaana voin sanoa että olisi pitänyt tehdä enemmän, mutta minkäs teet? Myöhäistä kun on jo lörtsyt housuissa.

Synnytyksen jälkeen

Keisarinleikkauksen jälkeen piti ottaa pitkään rauhallisesti. Tai näin kaikki neuvoivat että parempi antaa haavan kunnolla parantua. Se olikin hyvä neuvo, ettei vain tule mitään takapakkeja. Viime loppusyksynä vaunukävelylenkit loppuivat kun aloin opettamaan Pimiä nukkumaan päiväunia omaan sänkyyn, sen jälkeen kävelylenkit jäivät vähille. Ei vaan huvittanut kun olin aikaisemmin joutunut kävelemään jopa kolme kertaa päivässä että sain Pimin nukkumaan. Plaah.

Entäs sitten

Olen kuullut tänä kesänä ja keväänä PALJON kommentteja että "onko jo toinen tulossa"? "Koska on laskettuaika"? "Saanko onnitella"? "Ai et ole? No kyllä se siitä". Olen koittanut ottaa kommentit huumorilla, joskus toinen osapuoli menee hämilleen ja nolostuu kommentistaan. Voi voi.

Mitäs sitten

Tästä eteenpäin on vain yksi suunta ja se on ylöspäin. Eli tiukkaa kuntoilua eikä enää herkkuja tai ainakaan joka päivä!! Ennen raskautta olin puolitoista vuotta ilman lisättyä sokeria ja uskon että se onnistuu kunhan vain olen tosissani. Edellisellä kerralla laihduin viisi kiloa ja olo oli ihan mahtava. Vatsaongelmat olivat tiessään ja painokin laski ihan itsessään. Valkoinen sokeri on ihan pahin huume mitä maan päällä on. Onneksi Saksan karkit/suklaat ei maistu niin hyville kuin Suomen herkut.


Niiskuneidin ajatus

Niiskuneiti on sanonut että "En ole lihava, olen täyteläinen". Tästä lauseesta pitäisi ottaa oppia ja toteuttaa sitä. Ihan oikeasti, se miten kannat itseäsi on se tärkein. Vaikka se  piru olkapäillä sanoisi jotain muuta. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi