Ruuhkavuodet, 7 vuoden parisuhdekriisi, työasiat, talven sairastelut, ja kaikki muu huonon mielen asiat unohtuvat näinä viikonloppuaamuina, koska onhan tämä nyt vain parasta tällä hetkellä.
Pimi täytti pari päivää sitten kolme vuotta, ja kuinka nopeasti tämä aika onkaan kulunut. Vastahan meidän perheeseen syntyi pieni poika.
Nyt jo suht itsenäinen, reipas päiväkotilainen on ollut meidän ilona jo kolme vuotta. Suomea ja saksaa sekaisin puhuva pojankoltiainen. Rakastaa tanssimista ja tykkää soittaa musiikkia, jota hän kutsuu "Music machen".
Parasta tällä hetkellä
Viikonloppuaamuisin sen kuulen, ne pienet tassutteluäänet.
Ensin kuuluu tassutteluäänet viereisessä huoneessa, ne saattavat ensin hakea jotain isosta sängystä. Kuulet tassutteluäänien lähestyvän ovea. Seuraavaksi kuulet kun viereisen huoneen ovi aukeaa ja paiskataan kovaa kiinni.
Pienet tassunäänet kiihtyvät vauhtiin ja tulevat meidän makuuhuoneen ovea kohti. Ovi aukeaa ja sieltä kurkistaa pieni pellavapää.
Pienen pellavapään silmät hymyilee oven raosta. Seuraavaksi hän loikkaa meidän sänkyyn ja meidän väliin. Saattaapa kuulua jotain pientä hihitystä ja tuhinaa.
Mukana kainalossa on yleensä nalle, muumipeikko, muumipappa, lemmu tai jääkarhu. Mukana saattaa olla myös peitto tai tyyny. Kaikki mikä mahtuu kyytiin. Osa pehmoleluista on saattanut tipahtaa matkan varrelle.
Parasta on se kun me kaikki kolme olemme yhtä aikaa sängyssä, eikä ole kiire minnekkään. Saattaapi joku meistä jopa nukahtaa. Sen pienen pellavapään tuhina se vasta parasta onkin.
Häntä katsellessa, en halua pois tästä hetkestä ikinä.
Pieni pellavapää tykkää kovasti möyriytyä peiton alle, ja sinne pitää kaikki karvakaverit saada myös.
Siinä me ollaan, me kolme. Kolme muskettisoturia. Meitä ei erota mikään.
Ei ainakaan nyt, kun maataan sängyssä kaikki kolme. Ja pari pehmolelua.
Tämä rauhallisuus loppuu yleensä siihen, kun me kutitellaan vuorotellen toisiamme. Osansa saa kaikki ensin kutitellaan äitiä, sitten Pimiä ja lopuksi Isi joutuu käsittelyyn. Sitten kikatellaan ja nauretaan, ihan parasta terapiaa.
Tunnin verran me möyritään, kutitellaan ja kikatellaan.
Tämä on tällä hetkellä kaikkein parasta mitä tiedän.
Kuulostaako tutulta?
Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: suomalainen_im_allgau
Ei kommentteja