Niin se on meidän PikkuMieskin jo 2,5 vuotias. Olen päättänyt että puolivuosittain kerron mitä meidän pikkumiehelle kuuluu. Joten tässä taasen raporttia.
Lueskelin tekstin jonka olin kirjoittanut puoli vuotta sitten. Aika lailla on poika muuttunut niistä ajoista vaikka ei se ajallisesti ole niin pitkä aika.
Jonkin verran ”auttaa” kotihommissa ei kuitenkaan enää niin tarmokkaasti ole tiskaamassa. Imuroinnin hauskin hetki on se kun hän saa maata X-asennossa kyydissä ja sammutella imuria.
Syöminen muuttui kesällä serkkujen kyläilyn jäljiltä sellaiseksi että ”pfhyyi” ja ruuan sylkäisy suusta on ”normaalia”. No onneksi välillä unohtaa tämän taidon, mutta kohta ne serkut tulee taas ja taasen opitaan jotain uutta ja kivaa.
Puhe on kehittynyt ihan mielettömästi. Osaa sanoa jo kolmen neljän sanan lauseita.
”Was machst du (den da)”? = Mitä sinä teet (siellä)?
”Magst du das”? = Tykkäätkö siitä?
”Warum nicht”? = Miksi et?
”Ich komme (gleich) wieder”. = Tulen takaisin kohta.
”Machst du mit mir kommen”? = Haluatko tulla minun kanssani?
Valitettavasti tällä hetkellä saksankieli on vahvasti pääkieli, mutta minä koitan sinnikkäästi puhua vain suomea. Olen muutaman kerran sanonut että puhu suomea ja hän katsoo minua ihan hassusti. Nyt vaan kaikki mahdolliset kirjat, lorut, dvd:t, telkkariohjelmat vain suomeksi niin kait se tästä. Onneksi käydään leikkitreffeillä ja suomi-koulussa niin saa sieltä sitä mallia.
Pimin sanastoa:
Pilli = Spinneri
Putt = Kaputt = Rikki
Laad = Marmelad = hillo
Mattoauto = Kuorma-auto
Punankka = Puolukka (taitaa luulla punaherukaksi)
Pastelli = Pastilli
Värit hän alkoi tunnistaa elokuussa, ensimmäisenä tunnisti vihreän värin. Välillä toki värit menevät sekaisin mutta osaa kaikki perusvärit.
Jonkin verran osaa kertoa mitä on tehnyt päivän aikana. Mutta vain muutamilla tai yksittäisillä sanoilla.
Asia joka mua joko huolestuttaa tai naurattaa on se että Pimi osaa nimetä traktorit nimeltä ja tunnistaa ne myös kun liikutaan jossain. Eli Fendt, John Deere, Claas, New Holland, Steyer, Deutz ja mitä näitä nyt oikein on. Äitikin on oppinut samat asiat. Osaa toki myös kaikki saksalaiset nimitykset paalaimelle, etuhaarukalle, paaleille jne. Itsekin joutunut ottamaan selvää osista sanoista että osaan sanoa ne suomeksi. Niin voitte vaan arvata mitkä jutut on tällä hetkellä tärkeimmät.
Muumit, kuukausi sitten kun olimme molemmat hieman flunssassa niin katsoimme muumeja DVD:ltä aika monta jaksoa putkeen. Sen jälkeen MUUMIT on ollut kova juttu. Sen jälkeen hän on huomannut että hei meillähän on muumeja joka paikassa, mukeissa, astioissa, ruokailuvälineissä, ihan joka puolella. Tähän aivopesuun meni melkein 2,5 vuotta. Joten ensi kesänä on varmasti muumimaailmareissu edessä.
Liikkuminen on saanut vauhtia huimasti. Niin että sellaisella potkulaudalla ja poliisimoottoripyörällä mennään niin vauhdikkaasti että äitin pitää ottaa juoksuaskelia. Juokseminenkin on jo turvallisemman oloista, ei ole enää niin huojuvaa. Tasapainoilukävely ison tukin päällä menee jo huomattavasti paremmin kuin keväällä. Kiipeily on ollut aina vahva laji ja nykyään ylös mennään vauhdilla. Huii.
Pimi on välillä kova höpöttämään, mutta joskus jos ei huvita puhua niin sitten ei puhuta. Varsinkin nyt päiväkodin aloituksen aikaan (ja kun olin poissa viisi päivää) niin poika on ollut kovin hiljainen. Niin kuin pari viikkoa sitten kirjoittelin päiväkodin aloitus ei ole meillä ollut helppoa. Minun Espanjan reissun jälkeen on ollut vaikeaa aikaa meille kaikille. Ehkäpä korvatulehduksellakin oli soppansa pelissä mutta on jo paranemaan päin.
Terrible two eli tämä kahden vuoden uhma on välillä jotain ihan kamalaa. Mutta nämä kaikki kuuluvat lapsen kasvuun ja niihin vaiheisiin jotka toivottavasti menevät ohi. Toivossa on hyvä elää. ;)
Kaikinpuolin Pimi on iloinen ja reipas vesseli jonka toilailuja on kiva seurata.
Ei kommentteja