Talvella sain kutsun hyvän ystäväni häihin Espanjan aurinkorannikolle lokakuulle. Alusta lähtien oli selvää että sinne mennään. Kysymys oli vain millä porukalla. Pari kuukautta ennen matkaa sain vihdoin varattua lennot itselleni ja täytyy sanoa että reissu tuli parhaaseen mahdolliseen hetkeen (omalta kannalta). Toki Pimin päiväkodin aloitus ei ehkä ollut ihan ideaali mutta hänkin selvisi hyvin Isin ja Oman kanssa. Vaikkakin pelko on että äiti lähtee ja jättää, taas.
En ollut tajunnut kuinka kätevästi kohteeseen pääsi junan kyydissä. Katselin aluksi että paljonkohan taxi-matka maksaisi. Junalippu tulisi maksamaan maksimissaan 2,80é, matka kestäisi sen puolisen tuntia. Ei paha ollenkaan. Taxi puolestaan olisi maksanut 40-50 euroa joten valitsin toki halvemman vaihtoehdon. Se olikin hyvä vaihtoehto koska juna-asema oli ihan majoituksen lähellä.
Majoitus oli ihan mielettömän ihanassa talossa, juuri sellaisessa ihanassa espanjalaistyyppisessä. Oma pikkuinen uima-allas, kaakeloitu piha, nurmikkoalue, ihanat maisemat ja aurinko joka paistaisi aamusta iltaan. Tälle minun minilomalle ne olivat juuri ne mitä tarvitsin. Ystäväperheen kanssa vietetty neljä päivää oli aivan ihanaa, vaikkakin häästressiä oli hieman ilmassa.
Joka päivä kävin kävelyllä, ihana oli käyskennellä ihan rennosti ympäriinsä. Pulahtamassa kävin myös joka päivä, vaikkakaan en uskaltanut kovin kauaa loiskutella.
Meri, jota on aina ikävä oli myös läsnä. Meren pauhuntaa on vain niin ihana katsella. Tällä reissulla ei kuitenkaan keretty käydä uimassa tai rannalla makoilemassa.
Hääpäivänä oli yllätys yllätys ihana ilma, aurinko porotti täydeltä tuutilta. Meille oli hoidettu bussikuljetus hääpaikalle, mutta kuski oli hieman epävarma otteistaan. Jossain vaiheessa kuski hyppäsi ulos ja hävisi jonnekkin. Ajateltiin että näinkö se siesta nyt vain alkoi? Selvisi että bussi ei pystyisi ajamaan sillan alitse ja meidän pitäisi kiertää. Sekään ei ihan mennyt kaikkien sääntöjen mukaan mutta eikait Espanjassa noin muutenkaan.
Päästiin kuitenkin perille ja olimme rannalla jossa vihkiminen tapahtuisi 5 minuuttia ennen seremonian alkamista. Onneksi sentäs kerettiin ennen moriusparia. Rannalla olikin ihana tunnelma, pieni alttari ja paikalla oli myös suomalainen pappi. Yksi itkijänainen ilmottautuu, taisin itkeä koko seremonian ajan. Tässä ei enää kelvannut selitykseksi että aurinko paistoi silmiin vaikka kyllä se sitäkin teki.
Päästiin kuitenkin perille ja olimme rannalla jossa vihkiminen tapahtuisi 5 minuuttia ennen seremonian alkamista. Onneksi sentäs kerettiin ennen moriusparia. Rannalla olikin ihana tunnelma, pieni alttari ja paikalla oli myös suomalainen pappi. Yksi itkijänainen ilmottautuu, taisin itkeä koko seremonian ajan. Tässä ei enää kelvannut selitykseksi että aurinko paistoi silmiin vaikka kyllä se sitäkin teki.
Ravintola jossa häät olivat oli nimeltään Avanto (heh, pappikin tästä vitsaili), todella tasokas paikka. Alkupalat eli tapakset sulivat suuhun, alkuruokaa syötiin ainakin tunnin verran. Pari ihanaa puhetta ja aivan ihana pianoesitys, joka sai taas häävieraat kyynelehtimään. Meitä viihdytti myös Flamenco-tanssiryhmä ja esitys oli kyllä loistava. Hieman tämän jälkeen siirryttiin sisälle syömään pääruoka, maha oli tässä vaiheessa ihan täynnä. Ihanat jälkiruoka-napostelut ja sitten päästiinkin tanssilattialle.
Mieletön Flamenco-esitys |
Bussikyyti tuli hakemaan meidät yhdeksän jälkeen illalla ja me siirryttiin FERIA-alueelle. Joka vuosi 6.-12.10. on Feria-aika, vink vink. Eli tivoli, markkinat, baarit, tanssit, bändit ja kaikki mahdolliset värivalot mitä voitte vaan kuvitella on koko tuon kuusi päivää tuolla alueella. Oli kyllä hieno kokemus mutta päivä oli pitkä ja vanhalla alkoi jalkoja särkemään ja olisin halunnut vain ”kotiin” huilaamaan. Kahdelta olimme kotona ja sitten oli hyvä heittää jalat uima-altaaseen. Omat jalkani näyttivät ihan epämuodostuneilta, ne olivat niin turvoksissa ettei niitä enää tunnistanut. Seuraava päivä meni ihan totaalisessa koomassa, vaikkakin illalla piristyin ja lähdin käymään merenrannalla.
Niin se viisi päivää neljä yötä meni ihan tajuttoman nopeasti ja oli aika hyvästellä rakas ystävä ja se ihana talo. Mutta voitte olla varmoja että palaan sinne, ihan varmasti. Niin paljon jäi asioita tekemättä ja kokematta. Mutta tällä reissulla ystäväni oli se tärkein. Oli ihana olla paikalla hänen tärkeänä päivänä, kyllä olisi harmittanut jos en olisi ollut siellä. Olette rakkaita.
Viimeisen aamun auringonnousu |
p.s. Tulen varmasti takaisin, koska onhan se minun huone siellä. Terkuin Senorita. ;)
Ei kommentteja