Viides viikko tätä haastetta menossa ja olo tuntuu vain paranevan. Kun miettii näitä kiitollisuuden aiheita niin ei ne kummosia ole. Kirjoitin viime viikolla onnellisuudesta mutta tuntuu että ketään ei kiinnostanut lukea kyseisestä aiheesta. Minä jäin ihmettelemään ja miettimään että miksi? Ehkä teoriani siitä että onnellisuus ei ole mediaseksikästä on totta? Aina pitäisi olla jotain valitettavaa tai jotain muuta hassua. En väitä että elämäni olisi täydellistä tai että se olisi edes sitä lähellä.
Maanantai
Viikonlopun rankan reissun (ja flunssan) jälkeen oli ihana viettää koko päivä rennosti Kimin kanssa. Olin niin poikki etten paljoa mitään jaksanut tehdä. Aamulla keittiön pöydällä odotti yllätys, ruusukimppu joka veti onnelliseksi ja kiitolliseksi.
Tiistai
Aamupäivän olin taas töissä ja Oma Kimin kanssa. Kimi meni hieman liian myöhään päivänokosille ja missattiin Wichtelturnen. Keksin kuitenkin että menemme käymään Jumin kaverin luokse, mikä oli kiva idea. He asuvat ihan lähellä ja menimme sinne Bobbicarilla. Takaisin tullessa olikin tie suljettu (what?), ja asfalttimiehet sanoivat etteivät suositelleet että kävelisimme siitä. Kengät ja vaatteet menisivät pilalle. Ei muuta kuin "hätäpuhelu" Omalle ja hän tuli hakemaan meidät. Kiertotie olisi siis ollut liian pitkä matka meidän kävellä. Asfalttimiehet lupailivat myös heittää kotiin jos en saisi ketään kiinni.
Keskiviikko
Taas minun uintipäivä meni mönkään, koska flunssa. En enää edes muista mitä tein, mutta en ilmeisesti mitään järkevää kun en edes muista. Puhelu rakkaan ystävän kanssa kuitenkin piristi mieltä.
Torstai
Itävallan puolella oli Nationalfeirtag eli kansallispäivä ja Jumi oli ottanut päivän vapaaksi. Me ajetiin puolen tunnin ajomatkan päähän Goisenmarktiin. Kaikki Bregenzenwaldin asukkaat (ja meidän naapurit) taisi olla paikalla. Parkkipaikat olivat aivan täynnä koska ilma oli mitä mainioin. T-paidassa tarkeni, joten saatiin vielä tankattua aurinkoenergiaa. Iltapäivällä juotiin teet puutarhassa ja minä luin kirjaa siihen asti kunnes aurinko laski puiden taakse. Tämä on sitä elämää - niin kuin kovin usein on tapanani sanoa.
Perjantai
Meillä oli leikki- ja äititreffit pitkästä aikaa yhden saksalaisen äidin kanssa. Meillä on aina niin kivaa ja mukavaa että harmittaa että he eivät aio jäädä meidän pieneen kylään. Mutta olen kuitenkin kiitollinen että on edes joku ihana ja kiva kontakti meidän pikku kylässä.
Lauantai
Ja laatuaikaa suomalaisten naisten ja lasten kanssa. Ajettiin Itävallan puolelle leikkitreffeille ja kyllä se vaan aina kannattaa. Aivan huippua oli omanlaisten naisten kanssa jutella. Ihan parasta terapiaa. Niin kiitollinen näistä suomi-kontakteista.
Sunnuntai
Meillä oli ihana aamupäivä, sain kutoa rauhassa pikkuisia sukkia. Jumi ja Kimi kokkasivat aasialaista ruokaa ja otettiin pienet päivänokoset. Lazy sunday muuttui yht'äkkiä kun työpaikalta kysyttiin voisinko tulla illalla töihin. No onneksi työpaikka on lähellä ja luultavasti olisin töissä vain pari tuntia.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
Ei kommentteja