Suomi-lomat

Suomen lomat nuo ulkosuomalaisen ihastus ja vihastus. Sehän on selvää, on ihana päästä omaan synnyinmaahan ja tapaamaan sukulaisia, perhettä, ystäviä, kavereita, tuttuja jne.  Huh, hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta. Välillä se ei kuitenkaan ole niin ihanaa.

Pihlajasaari 2013

Harva ulkosuomalaisen sukulainen, ystävä, tuttava, kummin kaima tulee ajatelleeksi kuinka stressaava se tilanne on meille ulkosuomalaisille. Moni haluaisi olla lomalla mutta paineet "kaikkien" tapaamiseen on kova. Ja toki ulkosuomalainen itse haluaa nähdä "kaikki".


Yhtenä syksynä tapasin yli viisikymmentä, sukulaista, ystävää, kaveria, tuttua ja kummin kaimaa siis viikon aikana. Voin sanoa että se oli suoritus josta en ole kovin ylpeä. Olin tämän viikon jälkeen aivan poikki. Olisin tarvinnut lomaa loman jälkeen. Onneksi silloin ei ollut vielä Kimiä. Nykyään tuota tahtia en pysty edes ajattelemaan. Lapsensaannin myötä olen oppinut olemaan itselle armollinen ja nauttimaan enemmän näistä Suomi-lomista. Tylyltä tuntuu ja kuulostaa mutta en vain enää jaksa enkä pysty.


Mutta miten saa kaikkia miellyttävän yhtälön? 

Jotenkin porrasetetusti pitäisi siis koittaa hoitaa nämä tapaamiset. Eli nähdä vain joka toinen kesä tai jopa joka kolmas? Kuulostaa julmalta mutta vaihtoehtoa ei taida olla. Yksi ja paras ratkaisu olisi se että kaikki tulisivat vuorollaan meidän luokse Saksaan. Silloin pystyisi keskittymään kunnolla ja rauhassa vain niihin rakkaisiin ketkä meidän luokse tulevat. Se olisi ihan parasta. Mutta siinä on se ongelma miten saada ne kaikki meidän luokse?

Aulanko 2013

Olen näinä seitsemänä vuotena kokeillut kaikenlaista, on treffattu kahvilassa, ravintolassa, baarissa, mökillä, leirintäalueella ja ystävä luona. Mikä näistä on sinun mielestäsi paras vaihtoehto?


Ravintola, kahvila

Muuten kiva idea, että itse törötät paikalla ja ystävät/kaverit tulevat sinua tapaamaan. Silloin ei tarvitse itse säntäillä sinne tai tänne. Mutta muutaman kokemuksen jälkeen tämä ei ole ykkkösvaihtoehto. Osa jää hieman paitsioon, varsinkin jos ei istu vieressäsi. Joudut kertomaan jutut ehkä muutamaan kertaan, toki jos pääasia on vain nähdä, niin tässä se toteutuu. Miinuksena on myös se ettet välttämättä pääse kyselemään mitä kaverillesi kuuluu. Josta olet totta kai kiinnostunut. Kolmanneksi kaverit ei välttämättä tunne keskenään ja se vaikeuttaa myös tilannetta.


Leirintäalue esim. Luukki

Paikka jossa on viheralue, ranta ja grillaus mahdollisuus (niin ja hyvä ilma). Leirintäalue oli meidän yhden kesän treffauspaikka. Ilmoitin kavereille että olemme koko päivän siellä että tervetuloa viettämään päivää meidän kanssa. Tarkoitus oli että kaikki toivat omat eväät mukana niin ei tarvinnut pähkäillä kuka tulee ja milloin tulee jne. Kaikki hoitivat omat ruokailunsa itsenäisesti. Tämä on ollut suosikkini. Kaverit tulivat porrastetusti, lähtivät porrastetusti, lapsille oli uintimahdollisuus, grillaus tapahtui myös porrastetusti. Kaikki sujui mielestäni kuin rasvattu salama. En tiedä olivatko kaverit samaa mieltä? Kertokaa.


Mökki

Meillähän ei ole omaa mökkiä, mutta olemme muutama kesänä vuokranneet mökin PK-seudun läheisyydestä. Sovin etukäteen päivät jolloin on ns. avoimet ovet joilloin saa tulla. Homma ei mennyt omalta osaltani ihan putkeen, löysäilin tapaamispäivissä. Sillä seurauksella että meidän perheen oma loma jäi vain muutamaan päivään. Jumi oli hieman kivikovilla kun joka päivä tuppasi tupa täyteen vieraita. Joten tässäkin pitäisi muistaa että vain ne tietyt päivät ja piste (mutta kun se ja se ei pääse silloin). Perherauhan kannalta tiukkalinja tai muuten käy köpelösti. Viime kesänä ei pidetty avoimia ovia kuin perheenjäsenille. Se oli hyvä ratkaisu se.


Ystävän luona

Omalla tutulla porukalla, minulla on muutama tiiviskaveriporukka ja heidän kanssaan jonkun luona tapaaminen on ihan parasta. Illan/päivän aikana kerkeää (tai sit ei) jutella kunnolla ja käydä läpi muiden(kin) elämänkäänteitä. Toki jos tässäkin on vain muutama tunti aikaa niin eihän siinä mitään kerkeä. 

Baari

Ystäväporukan kanssa on kiva lähteä viettämään iltaa, varsinkin jos olette jo ne peruskuulumiset hoitaneet aikaisemmin. Muuten tämä vaihtoehto ei ole kovin hyvä idea. Mölyisessä mahdollisesti savuisessa baarissa ei taida kuulla (tai nähdä) edes omaa ajatusta.

Haukilahti 2013

Parasta olisi tavata ystävät yksi kerrallaan ja mieluiten koko päivän (yön). Mutta aina se ei vain onnistu. :(


Näiden ulkomaan vuosien jälkeen kavereilla ei ole enää niin tunkua minua/meitä tapaamaan. Olen myös parina viime kertana tehnyt niin että olen "julkisesti" ilmoittanut tulostamme pienellä varoitusajalla. Jolloin niitä minuuttiaikatauluja en ole kerennyt tehdä (heh, sekin on vaikeaa). Eli ne ketkä ovat ottaneet yhteyttä minuun, ollaan pystytty sopimaan tapaaminen. Tai sitten on hieman yhdistelty tapaamisia.


Tämä on kaikkien ulkosuomalaisten ongelma jotka vielä haluavat tavata vanhoja ystäviään/kavereitaan. Jotkut ovat jo luovuttaneet, kun tapaamisten sopiminen on ollut niin vaikeaa. Kaverit/ystävät eivät ole jaksaneet/vaivautuneet esim. matkustaa naapurikaupunkiin tapaamaan, tai juuri silloin on jumppa-tunti jonne on ehdottomasti päästävä. Toinen on saattanut matkustaa maapallon toiselta puolelta, mutta toinen puoli ei näe asiaa samalla lailla(?). Siinähän sen sitten näkee, kuinka kiinnostuneita/innostuneita ollaan kun saavutaan kaupunkiin.

Miten sinä olet hoitanut tapaamiset perheen/ystävien/tuttavien kanssa?



Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi