tiistai 15. marraskuuta 2016

Rückbildung




Saksassa sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat synnyttäjät voivat halutessaan osallistua Rückbildung:iin eli edit:kuntoutukseen. Vapaasti käännettynä tarkoittaa edit: takaisin kehitystä ja siellä keskitytään lantionpohjalihaksiin. Seitsemän kertaa ja 86 minuuttia kerrallaan. Pitäjänä oli yksi lähialueen Hebamme eli kätilö. Hebamme yritti puhua hochdeutschia eli kirjakieltä eikä allgäun murretta. Vaikka sanoin hänelle että se on ihan ok puhua, koska aika paljon jo ymmärrän. Pari kertaa jouduin kysymään että mikä se sana oli. Minä osallistuin kahden eri ryhmän harjoituksiin koska ilmoittauduin kesken "kurssin". Eli yhden kurssin kanssa osallistuin viisi kertaa ja toisen kurssin kanssa kaksi kertaa. Molemmilla kursseilla oli tuttuja Geburtsvorbereitung- kurssilta eli synnytysvalmennus. Heidän kanssaan tehdäänkin myöhemmin treffit että nähdään minkä näköisiä vauvoja on tullut. 

Alkuun kerrottiin aina mitä on mielessä, miten menee vauvan kanssa ja jos oli ongelmia niin niihin sai apua heti suoraan Hebammelta (sain vinkkejä Kimin nukuttamiseen). Minusta oli kiva vähän kuulla miten muilla on mennyt, niistä sai vinkkejä ja vertaistukea (jes, jollain muullakin menee tämä asia yhtä heikosti tai hyvin).

Toiseksi otettiin aina rentoutusharjoitus, hengiteltiin syvään ja rauhallisesti. Ajettiin kaikki ikävät asiat mielestä pois. Ekalla kerralla Jumi ei ollut oikeen ymmärtänyt kun kerroin että minun pitää lähteä klo 19.30 ajamaan. Hän saapui remonttihommista klo 19.20, olin imettämässä Kimiä, en ollut itse kerennyt syödä, olin koittanut pumpata maitoa samalla kun imetin. Pyysin häntä tekemään minulle pari eväsleipää jotka voin sitten matkalla syödä, hän oli laittanut ne nätisti lautaselle(?) No, hirveellä kiirellähän sitä sinne ensimmäiselle tunnille saavuttiin ja tämä rentoutus tuli tarpeeseen.

Rentoutuksen jälkeen tehtiin joka kerta pieni lämmittelykierros. Ekalla kerralla Hebamme puhui kuumista espanjalaisista miehistä, joiden tahtiin pompittaisiin jumppapallon päällä. Kyseli kovasti onko Suomessa kuumia miehiä? Jouduin vähän hämilleni, Suomessa kuumia miehiä? Hmm, en ole tavannut. Heh.

Tämän jälkeen tehtiin "lihaskunto" liikkeitä, lantionpohja-, vatsalihaksia enimmäkseen. Välillä tuli ihan hiki kun näitä pieniä liikkeitä tehtiin. Kunto oli huono koska kunnon jumppaa en ole tehnyt moneen kuukauteen. Leikkausarpea piti vielä vähän varoa, jumppa oli kuitenkin ihan kevyttä. Yhdessä liikkeessä piti saada polvi otsaan kiinni ja Hebamme oli sitä mieltä ettei kukaan voi saada, no minä sain (tästä saatiin taas naurut aikaan). 

Lantionpohjanlihaksia pitäisi harjoitella joka päivä ja monta kertaa päivässä. Välillä se vaan jotenkin unohtuu. Hebamme kertoi että esim kassajonossa, hampaita pestessä ja ruokaa tehdessä olisi niitä hyvä tehdä. Olenkin koittanut miettiä itselleni jonkin paikan jossa niitä tekisin. Illalla kun on saanut Kimin nukkumaan, kaadut sohvalle ja et enää jaksa nousta ylös tehdäksesi venyttelyä tai jumppaa. Mutta lantionpohjanlihaksia voi harjoitella missä asennossa vaan. Hebamme kuitenkin muistutti että imettäessä ei ole hyvä tehdä, se kuulemma saattaa sulkea maitohanat.

Lihaskunnon jälkeen tehtiin yleensä joku hieronta. Schüttelnmassage eli ravisteluhieronta, Bauchmassage eli vatsahieronta tai koko vartalohieronta. Voin kertoa että vaikka hieronta ei kauaa kestänyt (5min), niin sekin pieni hetki teki erittäin hyvää. Hebamme kertoikin intialaisista jotka pitävät hyvää huolta synnyttäneistä naisista. He saavat vatsahierontaa, anopilta, äidiltä, kälyltä, siskolta tai ystävältä. Hetken jo mietin että muutanpas Intiaan että saisin joka päivä hierontaa. On meinaan jäänyt hieronnat väliin tältä synnyttäneeltä naiselta.

Lopuksi tehtiin jokin tanssi, musiikkia oli arabialaistyylisestä suomalaiseen musiikkiin. Juuh, luitte oikein, viimeisellä kerralla tansittiin suomalaisen henkellisen musiikin tahdissa. Hebamme oli ihan tohkeissaan että saa minulta kysyä mitä ne sanat tarkoittavat. Kappaleen nimi oli englanniksi "Through the World", laulussa laulettiin kuitenkin suomeksi. Tuli niin kotoinen olo, kuulin musiikkia omalla kielellä.

Koska olin suomalainen Allgäussä eli ainutlaatuaan niin minusta tehtiin välillä vähän vitsiä. Hebamme katsoi jalankokoani ja ihmetteli kuinka pieni jalka minulla oikeen oli. Sanoin että ihan normaali 37/38, joka Suomessa on siis ihan normaali. Kaikki nauroivat että täällä Allgäussä naisilla pienin koko on 39. Itseasiassa tämä taitaa olla totta koska ystäväni lapsilla (10v.) on nyt jo isompi jalka kuin minulla.

Itse olin tähän kurssiin ihan mielettömän tyytyväinen. Hebamme osasi asiansa ja lihaksetkin olivat välillä vähän kipeät. Vaikka ekaksi tuntui että tämmöinen pikku jumppa voi missään tuntua.  Muutenkin oli ihana päästä kotoota pois ja tehdä jotain ihan yksin. Valitettavasti Suomessa ei tällaista jumppaa taida olla, joten Saksassa ollaan tässä asiassa vähän edellä. 

Nyt on haasteena ottaa lantionpohjanlihaksien harjoittelu joka päiväiseksi rutiiniksi. Jos edes joka toinen päivä muistaisi niin olisi hyvä. Ja miehet, tämä koskee myös teitä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti