perjantai 11. marraskuuta 2016

Voihan älypuhelin



Helmikuussa tapahtui Bad Aibling-Kolbermoor välillä tuhoisa junaonnettomuus. Olimme juuri edellisenä viikonloppuna olleet Bad Aiblingissa Jumin siskon luona kylässä ja kävelimme parina päivänä ympäriinsä pientä kylää. Mietin silloin että niin ne junat vaan menevät läpi asutuksen eikä ole edes aitoja "turvana". Tätä onnettomuutta ei aita olisi pystynyt pelastamaan. Lähinnä ajattelin lapsia jotka ehkä juoksentelevat radan yli. Automaattisen turvasysteemin sentään olisi pitänyt, mutta näin vain kävi. Joten kaksi täydessä vauhdissa ollutta junaa törmäsivät toisiinsa, pelastusoperaatio oli mittava. Sitä seurattiin television uutisista, jollakin tavalla tämä kolahti koska kälyn mies olisi saattanut olla kyydissä. Onneksi oli ns. hiihtolomaviikko ja matkustajia oli vähän verrattuina normaaleihin aamuihin. Kuitenkin 12 ihmistä kuoli ja 89 loukkaantui.



Kuva täältä


Eilen uutisoitiin oikeudenkäynnin alkaneen ja 40-vuotias liikenteenohjaaja oli heti alkuun tunnustanut pelanneensa älypuhelimella jotain peliä. WTF? Oli koittanut soittaa hätäpuhelun mutta ei ollut osannut soittaa radiopuhelimella oikein ja siksi junien kuljettajat eivät ikinä saaneet varoitusviestiä. Toisaalta turvajärjestelmän olisi pitänyt varoittaa kuskeja, mutta se oli poistettu käytöstä. Ja toinen magneettivarojärjestelmä ei ollut myöskään toiminut. Nähtäväksi jää että mitä seuraamuksia tälle miehelle tulee, maximirangaistus on viisi vuotta. Että hups, pelasin vähän kännykällä ja sitten kävi näin. Uhrien omaisilta ei varmasti sympatioita löydy. Ja itse syytetty voi ajatella että nyt tuli tehtyä iso moka, pahemman laatuinen. Onko sinulla käynyt joku paha moka?

Itselläni on älypuhelin ja käytän sitä lähinnä whatsapp-viestittelyyn ja facebookissa roikkumiseen. Pelejä ei ole, enkä ole edes ajatellut hommata. Oikeita puheluita tulee vain silloin tällöin. Olen koittanut vähentää (olen vielä lievä tapaus) puhelimessa turhaa roikkumista. Radiosta kuulin puhuttavan digitaalisesta detox-kuurista, ei olisi paha kokeilla olla vaikka koko päivä tai viikko ilman"puhelinta" tai edes pari tuntia. Kun jotenkin kun se puhelin on siinä, sitä tulee kytättyä vähän väliä vaikkei olisi edes aikaa. Itse pidän iltaisin puhelinta äänettömällä ja/tai kokonaan pois vierestä, silloin sitä ei koko aikaa tarkasta. Hyvä vinkki olisi poistaa koko facebook pois puhelimesta, mutta itse haluan ladata kuvia puhelimesta facebookkiin.

Huolissani olen lukenut myös tutkimuksista joissa pienet lapset jäävät paitsioon. Se voi vaikuttaa sosiaalisiin ja emotionaalisiin taitoihin sekä haitata vuorovaikutus suhdetta vanhempaan. Vanhemmat näpräävät puhelinta eivätkä seurustele lasten kanssa tai huomioi heitä. Itsekkin huomaan uppoutuvani johonkin viestittelyyn ja pikkuinen huhuilee vieressä huomiota. Ja kuinka kiinnostunut vauva on myös siitä jutusta kädessäni. Ollaan pari kertaa otettu skype-yhteys ja vauva on ollut ihan ihmeissään ja innoissaan. Mutta miksi pienestä viestittelystä tai uutisten lukemisesta kännykällä tulee huono omatunto? Onhan ennen vanhaankin luettu uutisia sanomalehdestä ja puhuttu puhelimessa. Vauvat ja lapset ovat leikkineet itsekseen.

Joillain työpaikoilla ei ole edes mahdollista näprätä puhelinta. Joissain se on mahdollista ja silloinhan se vie työaikaa tai aikaa työtovereilta (ja ylläolevassa esimerkissä monen ihmisen hengen). Omalla työpaikalla se oli sitä että osa oli tauolla koko ajan puhelin kädessä. Siinä ei paljoa keskusteltu mitään yhteisesti. Me muutamat jotka eivät puhelinta räplänneet, koitettiin vinkata asiasta mutta ei se mennyt jakeluun. 

Toinen häiritsevä on se että nyt kun tapaan ystäviäni vain kerran vuodessa. Niin jopa kahdenkeskisissä tapaamisissa toinen leikkii puhelimen kanssa. Hieman tulee vaivaantunut olo, että näinkö tärkeä ihminen olen että ei voi edes hetkeksi lopettaa kännykän räpeltämistä. Ymmärrän että pitää ottaa parit kuvat ja ehkä jakaa se facebookkiin (tms). Mutta ei osata lopettaa siihen, tarkistetaan koko ajan sivusilmällä onko jotain tapahtunut somessa. Itse olen koittanut olla näissä tärkeissä tapaamisissa ilman puhelinta. Muutamille olenkin sanonut reilusti että voisitko nyt lopettaa. Joillekkin puhelin on koko elämä, tavallaan ymmärrän. Psykologian opettajani iltalukiossa sanoi: "Älkää olko kännykän orjia, se pitää olla toisinpäin".


Osaiskohan sitä elää ilman älypuhelinta? Osaisitko sinä? Kuka ottaa haasteen vastaan ja vähentää kännykän käyttöä? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti