Kiireinen toukokuu

Oi toukokuu, oi toukokuu menit niin nopeasti. Silloinhan aika menee nopeasti kun on kivaa ja mukavaa. Sosiaalinen elämäni ei ole moneen vuoteen (valehtelematta) ollut näin täynnä hupia ja menoa. Kyllä taas jaksaa.

Innsbruck

Toukokuu alkoi hyvin jo ennen toukokuuta. Olimme Vorarlbergin naisten kanssa Wellnes-viikonloppulomalla Innsbruckissa. Lenkkeilyä, saunaa, syömistä, shoppailua ja tanssimista, mitä muutakaan koti-äiti tarvitsee? Voin kertoa ei paljoa muuta. Olin käynyt yhden kerran aikaisemmin Innsbruckissa ja saanut kaupungista ihan erilaisen kuvan. Taidettiin silloin eksyä jollekkin opiskelija-alueelle, jossa oli vain muutama hassu ravintola betonitalojen ympäröimänä. Tällä reissulla opin että siellä on "kultainen katto", jonka edessä pitää ottaa pakollinen turistikuva. Huomasin myös sen että Innsbruck on oikeasti ihan nätti kaupunki joen varrella ja vuorien syleilyssä. 

Kultainen katto kuva:Jenni

Toukokuun ensimmäisenä päivänä olisi ollut maibaun pystytys, mutta me ei menty tänäkään vuonna paikalle. Tällä kertaa Pimi oli niin kuumeessa ettei viitsitty kipeää lasta sinne viedä. Äidillä oli raju pudotus arkeen kun lapsella olikin vauvarokko. No jaksaa, jaksaa.

Toukokuun alussa Niina tuli taas kyläilemään, käytiin mm. lenkillä ja lauantaina olikin nahkahousubileet Simmerbergissä. Kertomus niistä juhlista löytyy täältä. Onneksi meillä on sauna ja juhlapölyt sai hyvin kyytiä saunan höyryissä.

Äitienpäivän vietin paikallisten ystävieni kanssa Oberstaufenin Alpe Mohr-nimisessä paikassa. Paikka on tunnettu vauhdikkaista Viehscheid-juhlista (katsotaan uskaltaako sinne mennä syksyllä?), eikä äitienpäivä juhlinta tainnut erottua siitä mitenkään. Ilma oli mitä mahtavin ja aurinko paistoi. Snapsuja tuli pöytään sitä tahtiin ettei niitä edes kerenny juoda. Olen hieman järkyttynyt mutta kivaa oli ja illalla sohva kutsui. Taidan kuitenkin ensi keväänä olla ihan perheen kesken.

Alpe Mohr ja lärvilauta saksan tyyliin.

Toukokuun 15. päivä ajettiin Pimin kanssa Sveitsin puolelle St. Galleniin tapaamaan Merjaa, johon tutustuin tämän minun blogini kautta. Eli jotain hyötyä tästä bloggaamisesta on ihan konkreettisesti. Suomalaiset löytävät toisensa, vaikka ei nyt ihan lähellä ollut. Reilut 70 kilometriä oli matkaa ja vuoristoteitä ajellessa aikaa meni reilu puoltoista tuntia. Mutta voin kertoa että reitti oli täydellinen valinta, harmi vain että ajaessa ei oikein voi nauttia näistä ihanista maisemista. Valokuviakaan en voinut koko aikaa ottaa. St. Gallen oli minulle uusi tuttavuus en ollut siellä ennen käynyt. Aivan ihana pikku kaupunki, ihastuin joten ehkäpä sinne tulee joku kerta uusi reissu. 

Speicher pieni kylä Sveitsin puolella.

Altstätten, Sveitsi

Toukokuun 16. päivä esiintyi Milow Dornbirnissä legendaarisessa Conrad Sohmissa. Paikka sijaitsee keskellä ei mitään, mutta on aivan ihastuttava paikka. Sali oli pieni kuin mikä, en tiedä ehkä maximissaan 500 katsojaa (?). Rakennus on 100 vuotta vanha "vesivoimalaitos" ja nimensä se on ottanut vanhan lelukaupan mukaan. Conrad Sohm on ollut toiminnassa jo parisenkymmentä vuotta. Katselin esiintyjälistaa ja kas, siellähän oli tuttuja mm. The Rasmus, Leningrad Cowboys, Lordi ja Apocalyptica, ei huonoja ollenkaan. 

Milow kuva:Jenni

Olin tätä keikkaa odottanut kuin kuuta nousevaa, edellisestä keikasta oli jo luvattoman kauan (muistaakseni Pink Hartwall Arenalla joskus 6-7 vuotta sitten). Meillä päin kun ei ole ollut mahdollisuuksia mennä keikoille, eikä ketään kenen kanssa (siihenkin on nyt tullut muutos). Lindauhin rakennetaan iso konserttipaikka, valmistuu muistaakseni vuoden päästä. Milow oli mahtava, yleisö no joo. Olin järkyttynyt kuinka jäykkää kansaa Itävaltalaiset olivat. Siis aikuisten oikeesti. Heille piti ihan kädestä pitäen näyttää miten keikoilla käyttäydytään. Ei niin että kädet puuskassa, tämä on meidän paikka en liiku tästä mihinkään tms. OMG. Olen sanaton. Loppua kohden Milow sai kun saikin yleisön (muutkin kuin me suomalaiset) lämpenemään. Milow me rakastetaan sua.

Milow & Bändi

Toukokuun viimeinen viikko eli helatatorstai viikko oli minulle kuin lomaa. Jumilla oli lomaa ja me tehtiin perheenä kaikkea kivaa. Heti maanantaina oltiin pyöräilemässä Bodenseella. Ajettiin autolla Lindauhin ja sieltä sitten fillaroiden Langenargenia kohti. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, mutta tuuli oli hieman kylmäntuntuinen. Tasaisella oli ihana polkea ja Pimikin näytti nauttivan peräkärryn kyydissä olosta. Reitti kulki pitkin maalaismaisemia, kirsikka- ja omenapuuviljelmien lävitse. Näemme myös humalaa, mansikoita ja herukoita sekä pieniä järviä, ihan kuin olisimme olleet Suomessa. Ostimme matkan varrelta mansikoita ja muita kasviksia. Suosittelen Bodenseen aluetta pyöräilijöille lähinnä sellaisille kuntopyöräilijöille. Moneen otteeseen ihmettelin että miten nuo vanhat mammat ja papparaiset suhasivat ohitsemme niin lujaa. Sitten muistin kaikilla vanhemmilla ihmisillä on nykyään E-bike, ilman sitä ei ole mitään.

Näitä ihania kojuja on matkan varrella useita.

Jossain vaiheessa alettiin tulla enemmän asutuksen luokse. Tultiin virtaavan Argenin varrelle, pysähdyttiin syömään Langenargen nimiseen paikkaan. Argen virtaa Bodenseehen ja viime syksynä oltiin yläargenissa vaeltamassa, käy lukemassa täältä. Takaisin päin poljettiin läpi muutaman ihanan pikku kaupungin läpi (Nonnenhorn & Wasserburg). Kahvihetki vietettiin Lindaun saaressa. Sitten vielä pari kilometriä autolle ja päivänretki oli valmis. Yhteensä kilometrejä tuli 42 ja tyytyväinen saa olla.

Argen-joki

Matkan varrella oli ihania taloja.

Lomaviikko alkoi olla lopuillaan. Vielä yhdet nelikymppiset perjantaina ja lauantaina olikin se naistenjuoksu josta juuri kirjoitin. Mahtava viikko oli vaikka meinasi flunssa iskeä ja pilata kaiken. En vain antanut periksi. Kotiäitinä nämä koko perheen lomaviikot ovat aivan mahtavia, lapsi on isin kimpussa koska isi. Sain nukkua joka aamu klo 8 asti. Isi hoiti kaikki aamupalat ja -toimet. Lisää näitä. Olemme seuraavan kerran heinäkuussa yhdessä lomalla. Sitä odotellessa.


Näiden kaikkien menojen lisäksi on ollut tietenkin leikkitreffejä, parit synttärit, muskari ja ja ja. Katsotaan onko kesäkuu yhtään näin kiva kun toukokuu oli.

Alhaalla on Altstätten, Sveitsi.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Nahkahousubileet

Keväällä ja kesällä täällä päin juhliin on tarkoitus mennä "kansallispuvuissa". Dirndl tai nahkahousut vain päälle ja menoksi. Minusta on hienoa että täällä tätä perinnettä vaalitaan eikä ketään todellakaan hävetä laittaa kansallisasua päälle (vrt. Suomi?) päin vastoin. Täytyy kyllä sanoa että nämä puvut ovat niin hienoja joten kyllä niitä kelpaa näytellä. Varsinkin naisten/tyttöjen dirndlit ovat kuin karkkeja, niitä löytyy kaikissa ihanissa väreissä. 

Dirndl

Varsinkin laadukkaat ja kalliit asut ovat ilosilmälle, itsellänihän on ihan halpisversio. Hyvänlaatuinen Dirndl voi maksaa jopa 1000€ enemmän on toki mahdollista. Dirndliin kuuluu aluspaita, alushame, mekko (voi olla myös kaksiosainen) ja essu. Asun kruunaa kengät (mustat nahkaiset tai lehmännahkapuukengät), laukku, koru ja hiukset joihin voi laittaa kukkia tai ranskanletin (erilaisia ihania variaatioita, vain taivas on rajana). Kylmän ilman sattuessa asun päälle laitetaan villatakki, sekin on usein tyylikkäämpi kuin perusvillatakki. Tytöillä on nykyään paljon nahkahousuja ja ruutupaidan kanssa varsin näyttävän näköistä. Naisilla voi olla myös hattu, jossa voi olla sulkia ja kukkia tms. Mielestäni erittäin tyylikäs asuste, piste iin päälle.

Viehscheid 2012

   Lederhosen

Lederhosenit eli nahkahousut voivat olla saksanhirven- tai kauriinnahkaa. Hyvälaatuiset voivat maksaa jopa 600€ ja ne ovat kirjailtuja. Asuun kuuluu paitapusero joka voi olla kokonaan valkoinen (tai ruudullinen). Materiaalina puuvillaa tai puuvilla/pellavaa. Valkoinen paita on tapana kirjailla omistajan nimikirjaimilla. Nahkahousuihin kuuluu myös henkselit ja joka alueella on omanlaiset kuviot niissä. Tällä alueella niihin kuuluu edelweis-kukat. Henkselit ovat myös nahkaa ja kangasta ja ovat kirjailtu. Olennaisena osana asuun kuuluu myös hattu, jossa ihania pieniä työkaluja. Kengät varsinkin virallisissa juhlissa ovat mustat nahkakengät ja ei niin virallisissa lehmännahkapuukengät. Sukat ovat villaiset harmaalla pohjalla ja muutamat vihreät raidat varressa. Extrana ovat vielä ns. pohkeenlämmittäjät eli harmaat joissa vihreät raidat ylhäällä ja alhaalla. Miehillä on myös kylmän ilman varuille villatakki. Miesten vaatekaapista löytyy useat nahkahousut  ja löytyy lyhyttä ja polvipituista versiota. Itse henkkohtaisesti tykkään polvipituisista enemmän. 

Mutta tarkoituksenani oli kirjoittaa näistä "nahkahousubileistä" tai niin kuin minä näitä kutsun. Oktoberfestien kävijät tietävätkin että miten tämä homma toimii. Kalja virtaa ja tanssitaan tuoleilla ja pöydillä. Täytyy sanoa että saksalaiset lämpeävät nopeasti juhlatunnelmaan musiikista riippumatta. Itse olen hieman "varautunut" suomalainen ja tarvitsen hieman rohkaisua (tai sitten se musiikki ei vain ole ollut minun juttu).


Nahkahousubileiden oikea nimi taitaa olla FESTZELT eli juhlateltta. Esiintymässä on paikallisia (tai kauempaa) yhtyeitä, ne voivat soittaa volksmusik eli kansanmusiikkia tai schlagermusik eli iskelmämusiikkia. Tai sitten he soittavat jotain  cover-kappaleita kansanmusiikin tahtiin. Mutta sitä koitan sanoa että saksalaiset/baijerilaiset/allgäulaiset lämpenevät kaikenlaiselle musiikkityylille. Heti kun bändi aloittaa soittamisen niin ihmiset innostuvat ja ottavat penkit ja pöydät haltuun. Suomalaisena voin vain ihailla, suomalaiset tarvitsevat rohkaisuryypyn tai pari.

Saksalaiset rakastavat kappaleita joissa saa leikkiä. Kappaleen tahtiin menee koko porukka lattialle ja kurvaavat välillä oikealle/vasemmalle/eteen/taakse. Yhdessä kappaleessa uidaan, hypitään jne. Näitä kappaleita on monia ja aina yhtä innokaasti ovat kaikki mukana "leikkimässä". Volksmusiikin tahtiin pitää ottaa naapurista käsi kynkkään ja heilua sillä lailla edestakaisin. Näissä Festzelt-bileissä on yhtenä osana myös se että PROSIT-kappale tulee aina vähän väliä. Silloin pitää nostaa juoma ilmaan ja juoda vasta lopuksi. Laulaja huutaa zigizagizigizagi ja juhlaväki vastaa heiheihei!! Tätä kuulee (varsinkin) miesporukoiden illanvietoissa tai oikeastaan missä vaan ympäri Saksaa.

On hienoa huomata että varsinkin meillä päin nämä bileet järjestää aina joku yhdistys/seura. Jonka seurauksena kaikki työntekijät ovat vapaaehtoisia. He saavat toiselle päivälle ilmaisliput ja ruuat ja juomat työpäivänä. Näin nämä yhdistykset keräävät rahaa. Se on myös hauska huomata kuinka järjestelmällistä koko touhu on. Bonkasse:sta pitää käydä ostamassa ruoka-ja juomalipukkeet jonka kanssa menet seuraavalle tiskille. Siellä yksi hoitaa asiakaspalvelun ja yksi paistaa makkarat ja toinen tekee ranskanperunat. Valitettavasti mitään gourmet-ruokaa ei ole tarjolla. Mättöä. Currywurstia, ranskanperunoita, makkaraa ja sämpylää, ruokarajoitteisella voi olla hieman vaikeaa (niin kuin allekirjoittaneella). Joskus saattaa olla pihviä tai jotain muuta lihantapaista tarjolla.

Näihin bileisiin ovat myös lapset ja nuoret tervetulleita. He saavat erivärisen rannekkeen ja heidän pitää poistua klo 24 mennessä. Saksassahan on laillista että 16-vuotias saa ostaa ja juoda kaljaa ravintolassa ja 14-vuotias saa juoda olutta vanhempien seurassa. En tiedä, usein puhutaan kuinka hyvä asia se on että nuoret oppivat aikaisin ravintolakäyttäytymisen, oppivat nopeasti aikuisten tavat. Itse en ole ihan niin varma, olen nähnyt sen toisen puolen kun nuori käyttäytyy sikamaisesti ravintolassa. En tiedä onko se vain täällä meillä päin mutta nuoret (ei kaikki) osaavat olla huonosti käyttäytyviä kun saavat hieman ohrapirtelöä kiduksiinsa. Mielestäni nuoret voisivat odottaa sen pari vuotta ja päästä sitten vasta baariin. Hups, nyt lähdettiin taas sivuraiteille.


Teltassa on siis keskellä nämä penkit ja pöydät näteissä riveissä ja niiden päällä tanssiminen on sallittua. Reunoilla on bonkasse:t, kaljapiste/baari, viinibaari, ruuannoutopiste ja takanurkassa baari josta saa paukkuja ja snapseja. Vessat on yleensä ulkopuolella ja ne on sellaiset kuljetettavat vaunut. Toimii ihan normaalisti vesivetoisesti, eli ei mitään bajamajoja. Tupakkapaikka on yleensä ulkona mutta jos on huono ilma niin silloin ihmiset polttavat teltan sisällä(?!!). Erillistä narikkaa ei ole, kaikki ovat jättäneet takin autoon tai jonnekkin. Mutta jos haluat jättää takin jonnekkin turvaan niin voit kysyä joltain henkilökunnalta voiko jättää takin turvaan toiselle puolelle. Itse jätin kerran takin pöydän alla roikkumaan, ja ainakin viimeksi oli tallessa.

Kello 24 aikoihin huomaa yht´äkkiä että porukkaa on vähentynyt (teinit ovat poistuneet) ja paljastuu kaikennäköistä juhlijaa. Jotkut ovat tukevassakin humalassa, yleensä meininki on ihan leppoista. Kunnes joku pullistelija tulee paikalle ja siitä voi syntyä ikävää jälkeä. Vartijoita on kuitenkin reilusti ja nappikuulokkeiden avulla saa yhteyden ja tilanne voi olla nopeasti ohi. Häiriköitsijä viedään pois, yleensä teltan ulkopuolelle viilenemään. Tappeluita en ole hirveästi nähnyt mutta kyllä niitä on täälläkin päin, valitettavasti. Alkoholilla on yleensä osuutta asiaan. Joskus bileisiin tulee naapurikylistä niitä rähisijöitä ja vain tappelu mielessä.


Yhteenvetona voisin suositella tällaisia aitoja kyläbileitä, varsinkin jos Oktoberfestit on niin nähty mielestäsi. Keväällä ja kesällä on vähän joka kylässä ja pitäjässä omat festit. Meidänkin kylällä on yleensä kolmet festit (ilman telttaa) ja silloin on sitä aitoa ja oikeaa meininkiä. Herzlichen Willkommen!

Valitan kuvien huonoa laatua, kännykän kamera vain on niin surkea.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi