Vuosi on alkanut vauhdikkaasti. Kimi päiväkotiin, töihin, kotona hieman blogi- tai muita hommia, sitten viimeistään klo 15 pitää hakea Kimi päiväkodista. Vaikka teen vain 4h päiviä niin silti tuntuu että ruuhkavuodet ovat saapuneet tosissaan meidän talouteen.
Suomalainen im Allgäu -blogiin minulla on muutama suunniteltu kirjoitus, mutten ole saanut niitä valmisteltua ja julkaistua.
Muutenkin mietityttää mitä teen tämän blogin kanssa. Kohta tulee neljä vuotta täyteen. Blogin pitämisestä ja kirjoittamisesta on tullut minulle tärkeä kanava. Toivon, että muutkin ulkosuomalaiset ovat saaneet vertaistukea näistä kirjoituksista. Tai muuten vain uusia ideoita, näkökulmia ja reissukohteita.
Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt pitää kanavan auki, koska työelämästä ja päiväkotimaailmasta on tulossa kirjoituksia. Ne koskettavat tällä hetkellä meidän elämää kaikkein eniten. Bloggaamisesta ja yksityisyrittämisestä on myös tulossa kirjoituksia.
Tässä. oli meidän ja blogin pikakuulumiset.
Kannattaako työnkuvan vaihtaminen?
Ajattelin kuitenkin hieman kirjoittaa miten töissä on nämä viimeiset viikot mennyt.
Saatat ehkä muistaa kuinka viime syksynä kirjoittelin ikävästä työkaverista ja aikaisemmin olen kirjoittanut meidän aivan sairaasta työilmapiiristä.
Näiden kaikkien asioiden takia meinasin loppuvuodesta irtisanoutua. Tilanne oli marraskuussa ihan älytttömän paha.
Lue lisää: Mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?
Täytyy sanoa, että tämä "ikävä" työkaveri oli syksyllä oikein mukava ja minun tukena vaikeina päivinä. Tätä en olisi uskonut silloin syyskuussa kun tämän tekstin kirjoitin.
Lue lisää: Työilmapiiri eräässä keittiössä.
Työilmapiiri
Työilmapiiri oli niin paha, että ajattelin irtisanoutua ja/tai jäädä sairauslomalle.
Olin viime syksynä jonkin ihmeellisen viruksen kourissa eli toisin sanoen olin ihan koko ajan kipeä. Sitä en tiedä oliko se psykosomaattista vai mitä?
Syksyllä ei ollut yhtäkään kuukautta että olisin ollut sen kokonaan töissä. Joko olin itse viikon tai kaksi sairauslomalla tai sitten Pimi oli kipeä. Työkaverit saattoivat osoittaa mieltään tai olla muuten vain ”inhottavia”.
Jopa sellaiset työkaverit jotka olin laskenut ”ystävikseni” käyttäytyivät niin ikävästi, että pahaa teki. Yksi kerta töihin ajaessa mietin, että ajanko töihin vai suoraan lääkäriin ja jään sairauslomalle. Onneksi kuitenkin menin töihin, koska sain sovittua työkaverin kanssa.
Nyt jälkeen päin kun mietin syksyä, niin mietin, että miten selvisin koko syksystä?
Lokakuun lopussa päätin jutella pomon kanssa. Kerroin rehellisesti, että työilmapiiri on ihan peestä ja etsin uutta paikkaa. Onneksi päästiin pomon kanssa yhteisymmärrykseen ja sovittiin että alan valmistamaan buffet-salaatteja.
Uusi työnkuva
Tammikuussa joululomien jälkeen aloitin uudessa pestissä. Aloin tekemään buffet salaatteja. Työaika muuttui klo 8.30-12.30 ja haastena olisi vain se miten saada Pimi herätettyä ja vietyä päiväkotiin ajoissa.
Ajoissa töihin
Pimin kanssa meni ensimmäiset pari viikkoa aivan loistavasti. Hän ei itkenyt (yhtenä aamuna jouduin jättämään hänet kotiin niin että Oma vei päiväkotiin), ei kiukutellut (pahemmin), puki itse omat vaaatteet ja kävi vessassa itsenäisesti.
Parin viikon jälkeen on ollut hieman hankalampi saada ylös, mutta ollaan oltu kuitenkin ihan ajoissa menossa. Muutama aamuna ollaan oltu hieman myöhässä, mutta töissä olen kuitenkin ollut viimeistään tasan klo 8.30.
Jonain aamuina ollaan jouduttu rapsuttamaan jäätyneitä ikkunoita, etsitty vaatteita tai muita tavaroita. Mutta yleensä ottaen aina illalla laitetut vaatteet ja muut tavarat on hyvä olla valmiina.
Kullan kallis Oma eli Anoppi
Anopin eli Oman apuun olen joutunut turvautumaan vain muutamana aamuna. Se onkin ollut hyvä kannustin Pimin aamutoimissa. Oma vie sinut päiväkotiin, jos et nyt toimi nopeammin.
Jonain aamuna kun sanon, että nyt on äitillä kiire töihin niin ollaan päästy päiväkodin parkkipaikalta nopeasti päiväkotiin sisälle. Meinaan joskus Pimi jää haaveilemaan ja kävelee hitaasti kuin etana.
Kiire, kiire sanan käyttöä pitäisi varmaan hieman vähentää, koska yksi ilta Pimi selitti Jumille kuinka nyt on kiire, kiire, kiire. Se oli isku suoraan sydämeen.
Työ
Töissä olen huomannut joidenkin ihmisten kohdalla, että olen noussut heidän arvopiirissään hieman ylemmäs. Yksikin kysyi, että oletko kokki? Toinen sanoi, että ihan kuin sinä olisit aina tehnyt näitä salaatteja. Kolmas sanoi, että teet todella hyvää salaattia ja todella hyvää työtä.
Vaikka olenhan minä tiennyt, että teen hyvää työtä ja hyviä salaatteja. Silti se tuntuu hyvältä, että työkaverit ovat huomanneet sen etten ole mikään tyhjäntoimittaja.
Perehdytys
Perehdytys on unohtunut tälläkin kertaa. Viime viikon perjantaina sain kuulla, että minun pitäisi tehdä vielä se ja se juttu. Sanoinkin sitten pomolleni suoraan, että eipä kukaan ollut tätä aikaisemmin sanonut. Hän totesi siihen vain, että nyt sanon.
Työkaverit
Työkaverit ovat jättäneet minut rauhaan, olen saanut olla rauhassa. Kukaan ei ole tullut napisemaan mistään turhista. Asiasta saa aina sanoa.
Työaika venyy
Ainut ongelma on nyt se että miten ihmeessä pääsen lähtemään töistä ajoissa? 12.30 on ruokailu hiljentymään päin mutta jonain päivinä ruokalassa on paljon syöjiä ja olisi paljon hommaa. Hävettää lähteä kesken kaaoksen.
Olenkin nyt pomon kanssa sopinut, että jos tilanne vaatii voin jäädä ”ylitöihin” saada ne joko vapaana tai rahana. Riippuen siitä saanko niitä ylitöitä otettua ikinä pois. Toiveissa on hyvä elää, että pääsisin joku päivä ajoissa kotiin.
Palkka
Näin neljä vuotta kotona olleena ja surkeaa palkkaa saaneena oli ilo ja yllätys huomata ensimmäinen hieman isompi palkka. Ei se vieläkään mikään iso ole, mutta sillä selviän paljon paremmin. Saksassa on hyvä systeemi se että mitä vähemmän saat palkkaa sen vähemmän maksat muita kuluja. Palkasta menee vajaa 100 € kun normi palkassa se on suhteutettuna palkkaan paljon enemmän. Jotain hyötyä pienestä palkasta.
Lopputulos
Joten näin neljän viikon kokemuksella voin sanoa että työtehtävien vaihto on oikein onnistunut. Salaatteja tehdessä saan olla itseni pomo ja olla hieman luova niiden salaattien kanssa. Joskus kannattaa ottaa niskasta kiinni ja kysyä pomolta toisia tehtäviä josko se olisi parempia kuin vanha.
Pimikin on reipastunut huomattavasti. Ainut että aamuisin meillä ei välttämättä ole niin paljoa aikaa yhdessä. Päiväkotiin vieminenkin onnistuu niin että saatan Pimin ryhmän ovelle ja sanon siinä moikat. Ennen piti aina mennä ryhmään sisälle ja jäädä sinne tekemään palapeliä tms. Mutta tästä päiväkotielämästä tulee ihan oma kirjoitus jossain vaiheessa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että työnkuvan vaihtaminen oli kannattavaa. Pomon kanssa jutteleleminen auttoi ja otin siitäkin nyt vaarin itselleni. Kun ja jos tulee joku ongelma jota en saa itse selvitettyä, niin silloin aion jutella esimiehen kanssa.
