Paluu työelämään

Paluu työelämään huomenna, tällä kertaa osa-aikatöihin. Suomalainen minäni on ihmeissään, että on mahdollista tehdä näin vähän töitä. Sanoisin, että Saksassa on vähän eri meininki. Rutiineita olen kuitenkin kaivannut, minä tarvitsen hieman potkua persuksiin.

Tai no olenhan minä parin vuoden ajan tehnyt jotain pientä. Ollut töissä naapurihotellissa, auttanut naapuria ja ystävää loma-asunnon siivoamisessa, leiponut lihapiirakoita/karjalanpiirakoita myyntiin muille suomalaisille ja pessyt naapurin ikkunoita. 

Ja ollut ihan vain ÄITI.

Paluu työelämään

Tasan kuusi vuotta sitten 2.5.2013 astuin tämän firman palvelukseen, niin tapahtuu myös huomenna 2.5.2019. Olen ollut kotona kolme ja puoli vuotta. Huomenna erotuksena on se, että työaikani tulee olemaan ihan naurettavan pieni. En tiedä kehtaako tätä edes sanoa, että teen töitä vain maanantaista torstaihin kello 11-14. Eli kolme tuntia per päivä ja 12 tuntia per viikko. Suomalainen äiti varmaan nauraa minut maan rakoon, eihän tuo ole edes mikään työpäivä.

Siinä mielessä olen hyvässä asemassa, että minun on mahdollista tehdä näin lyhyttä työviikkoa. Vaikkakin suomalainen minäni taistelee sitä vastaan. Olisin halunnut tehdä enemmän töitä. Olisin halunnut palata tekemään minun ammattia vastaavaa työtä. Olisin halunnut haasteita.

Mutta toisaalta minulla ei olisi aikaa kirjoitella blogia. Niihin menee yllättävän paljon aikaa.

Toisaalta Pimi on vielä kuitenkin niin pieni, haluan olla enemmän läsnä ja tehdä asioita tai olla tekemättä mitään hänen kanssaan. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minun ei olisi ollut ihan pakko mennä töihin. Mutta uskon, että tämä tekee hyvää päästä pois täältä kodin nurkista. Nähdä ihmisiä ja tuttuja, työkavereita.

Minun ja Jumin työajat eivät vaan olisi mitenkään menneet yksiin sen kanssa, jos olisin palannut kokoaikatyöhön. Kuka olisi vienyt Pimin päiväkotiin, kun molemmat olisimme aloittaneet työt klo 06 tai 06.30. Päiväkoti aukeaa meillä vasta klo 07 ja Omaa emme olisi voineet velvoittaa joka päivä viemään Pimiä päiväkotiin. Monet kommentoivatkin, miksi tehdä lapsia jos ei pysty niistä itse huolehtimaan, mitä järkeä?

Vaikkakin minua hieman jännittää, millainen työilmapiiri työpaikalla on. Lue kirjoitus parin vuoden takaa. Osa niistä ikävistä ihmisistä ei ole enää siellä töissä, mutta muutama on vielä jäljellä. Mutta toisaalta teen töitä vain sen kolme tuntia per päivä. Lähtiessäni voin sulkea oven ja olla miettimättä niitä ikäviä asioita.

Tai niinhän sen luulee, että se ikävien asioiden sulkeminen menee noin helposti. Voin kertoa, että ei se mene niin. Viimeksi odotin kaksi ja puoli vuotta, ja vihdoin pääsin sieltä pois.

Aina on mahdollisuus poistua paikalta ihan kokonaan. Toivotaan kuitenkin että ilmapiiri on parantunut ja minulla on ihan hauskaakin töissä. 

Sairausvakuutuksen takia oli pakko mennä töihin

Yksi ”pakko” minun työhön paluuseeni kuitenkin oli. Koska minä ja Jumi emme ole naimisissa niin minä olisi tippunut sairausvakuutuksen piiristä. Ja siinä samalla Pimi olisi jouduttu siirtämään Jumin nimiin. Okei, sairausvakuutuksen voi maksaa myös itse mutta maksaa niin paljon että siinä ei ole mitään järkeä. Oletettavasti se maksaa 100-200€ kuukaudessa. Sinne olisi mennyt lapsilisä.

Joten minä päätin, että haluan mennä töihin. Olisin halunnut tehdä töitä kolme päivää viikossa mutta se ei tässä työpaikassa onnistunut. Koska he olisivat tarvinneet minut joka päivä, koska  on tietty aika milloin on ne asiakkaat syömässä. Joten tämä vaihtoehto kuulosti nyt kuitenkin ihan hyvältä.

Täällä monet äidit tekevät vain pari päivää viikossa töitä ja aikaisemmin mietin, että ei kyllä minä aion tehdä enemmän töitä. No toisaalta blogien pitämiseen menee yllättävän paljon aikaa. Joten tuntimäärä nousee sitä myötä.

Pystyn aamupäivällä tekemään blogijuttuja/kotitöitä/urheilua ennen töitä. Katsotaan miten se käytännössä onnistuu. Lupaan raportoida asiaa.

Palkka, onko se jotain syötävää?

Palkka tulee olemaan ihan naurettavan pieni, mutta toisaalta teen niin vähän töitä että saan sitten edes jotain pientä taskurahaa. Katsotaan paljon verottaja/sairausvakuutus/eläkevakuutusmaksut vie potista pois. Käsittääkseni summat ei ole kovin isoja.

Tällä kertaa työnantajani on iso kansainvälinen yritys, joten palkanmaksu tai muita maksuongelmia tuskin on. Muut ongelmat on sitten asia erikseen. 

Käy lukemassa miten minulle kävi reilu vuosi sitten kun olin töissä naapurihotellissa. Työnhaku onnistui helposti sen voit lukea tästä 

ja teksti miten uusi työ meni. 

Mutta sitten: Näinkin voi käydä 

ja näinkin voi käydä vol.2. 

Näitä kokemuksia en toivo kenellekkään, en edes pahimmalle vihamiehelle.

P.s. Täällä on tänään kanssa vapaapäivä, erste mai tai tag der Arbeit!

Hyvää Vappua!!

Miten koen rasismin Saksassa asuessa

Rasismi

Monet varmaan miettivät, että koemmeko me suomalaiset rasismia ulkomailla? Tähän voisin omasta kokemuksesta vastata että kyllä ja ei. Kerron tässä kirjoituksessa omakohtaisia kokemuksia tai miten olen kokenut rasismin muita ulkomaalaisia kohtaan.

Me suomalaiset olemme kuitenkin hyvässä asemassa täällä Keski-Euroopassa. Olemme (yleensä) vaaleaihoisia ja suomalaisilla on hyvä maine rehellisenä kansana. Usein kuulen sanat ne ulkomaalaiset, kunnes koitan vihjailla vastakeskustelijalle, että hei minäkin olen ulkomaalainen. Yleensä aina saan vastauksen, että ei, kun sinä olet eri asia. 

Miten niin?

Olenhan minä tullut tähän maahan vienyt jonkun ”miehen” ja työpaikan? Niin kuin joskus kuulen syytettävän ulkomaalaisia Suomessa. 

Mutta mikä tekee minusta, suomalaisesta eri asian?

Onko se ihonväri?

Se, että suomalaisilla on hyvä maine?

Suomalaiset integroituvat hyvin maahan missä asuvat. He opiskelevat kielen elleivät osaa sitä jo maahan tullessaan. Päällisin puolin heistä ei erota, onko hän paikallinen vai ei? Ei, ennen kuin hän avaa suunsa, silloin viimeistään paljastuu. Murre on useimmiten hieman erilainen.

Kerron nyt muutaman esimerkin missä olen kokenut että nyt tässä oli pientä rasismia ilmassa. Vaikka se tuntuu pieneltä, ja sitä se on. Niin silti se ei ole tuntunut kivalta. Voin vaan kuvitella millaista kokee sellainen ihminen, joka näyttää erilaiselta kuin valtaosa muusta kansasta.

Tapaus 1

Olin laittanut asunnonhaku-ilmoituksen kylän lehteen, jossa etsittiin asuntoa ystävälleni. Muutama puhelu tuli ja ensimmäinen kommentti oli ”Oletko ulkomaalainen”? He kuulivat heti murteesta, että nyt ei olekaan paikallinen kyseessä. Vastasin kyllä ja ensimmäinen soittaja taisi laittaa heti luurin kiinni. Häntä ei edes kiinnostanut tietää mistä maasta olen tai mitään muitakaan tietoja. 

En jäänyt sen kummemmin miettimään, mutta jälkeen päin jäi hieman hymyilyttämään.

Toinen puhelu meni samaan tahtiin, mutta ääni muuttui heti kellossa, kun kuuli että olen Suomesta ja asuntoa hakisi suomalainen ystäväni. Eli ten points, ja saatiin huippu asunto ystävälleni. 

Tapaus 2

Vuonna 2013 talvella hain töitä ja soittelin lähialueen hotelleihin. Muutamassa paikassa vastattiin ja oltiin näennäisesti ystävällisiä. Yksikin lupasi soittaa takaisin, jos heillä olisi tarjota minulle paikkaa. Laitoin luurin kiinni ja tajusin, ei hän edes ottanut minulta puhelinnumeroa ylös. Ei tämä ehkä varsinaisesti ole rasismia, mutta koen että sillä oli merkitystä, koska en osannut silloin mitenkään hyvin saksaa.

Nämä minun tapaukset ovat mielestäni pieniä, enkä niiden takia ole mitenkään unia menettänyt. Lähinnä minua on huvittanut ihmisten ahdasmielisyys.


Entä miltä tuntuu tummaihoisesta

Tämä asia nousi minulla pintaan nyt koska Pimin päiväkotiryhmässä on yksi lapsi, joka on ihonväriltään tummempi kuin muut. Tämän myötä hänen äitinsä on vielä tummempi, mutta isä on saksalainen. 

Tapasin hänet pari viikkoa sitten, kun haettiin lapsia samaan aikaan. Moikkasin hänet englanniksi, koska tiesin, että hän ei osaa kovin hyvin saksaa. Hän oli aivan innoissaan, ihanaa joku puhuu englantia. Toiseksi hän kertoi, että minä olen ainut joka on jäänyt hänen kanssaan juttelemaan.

Siinä kun juteltiin, niin monet moikkailivat, mutta kiersivät kuitenkin kaukaa. 

Juttelun lomassa selvisi, että häntä ei ole edes kutsuttu lastenjumpparyhmän whatsapp-ryhmään. Hän ei siis edes tiennyt koko asiasta. Meillä on aina tiistai-iltapäivisin jumppa 2-4 vuotiaille. Lupasin korjata asian.

Minua jäi niin harmittamaan koko juttu. Sovittiin, että vaihdetaan numeroita ja sovitaan leikkitreffit tai tehdään jotain muuta kivaa. Plus että pyydän, että hänet liitetään jumpparyhmän whatsapp-ryhmään.

Hän kertoi, että hän on ollut surullinen, kun kukaan ei ole tehnyt elettäkään tutustuakseen häneen. Sanoin, että minulla on vähän sama juttu. Hän kuitenkin sanoi että hänellä se johtuu tästä ihonväristä. Että minulla ei ole hätää, koska näytän samalta kuin muut. Siihen mietin että, totta.

Hän lisäsi, että eihän kukaan tiedä minkälainen hän on, koska ei kukaan ole vaivautunut keskusteleman hänen kanssaan. Hän oli oikeasti surullinen ja minua niin suututti. Vaikka tiedänkin nämä meidän kylän naiset niin silti vähän tökeröä ettei ole pyydetty mukaan.

Päätin kuitenkin, että näemme toisiamme lasten kanssa tai että menemme yhdessä vaikka kävelylle. Asumme muuten aika lähellä toisia. 

Muistin tämän saman asian yhteydessä yhden keskustelun viime syksyltä. Hän oli totuttaumisjaksolla poikansa kanssa päiväkotiryhmässä ja yksi kylän naisista jututti häntä. 

Keskustelu meni tähän suuntaan: 

Kyläläinen: Mistä maasta olet kotoisin? Nainen: Englannista. 

K:Kysyin että mistä maasta olet kotoisin? N:Englannista. 

K:Missä maassa olet syntynyt? N:Englannissa. 

K:Eikun kysyin, että mistä maasta olet? N: Englannista. 

Kyläläinen totesi, että ei hän taida ymmärtää mitä minä kysyn.

Tarvitseeko tähän enää mitään muuta sanoa. Tuntuu että täällä ei ymmärretä että voidaan syntyä jossain muussakin maassa kuin siinä maassa missä oletetaan syntyvän.

Tiedän myös sen asian, että ei meidän kylä ole ainut jossa ei ymmäretä muualta tulleita. Niitä on joka maassa, myös Suomessa. Valitettavasti. 

Myönnän, ettei minulla ollut Suomessa asuessa yhtään ulkomaalaista ystävää/kaveria. Jos ei exän isän uutta vaimoa lasketa mukaan. 

Jälkeenpäin ajateltuna, missä olisin tutustunut? Minulla oli omat piirit, harrastukset, ystävät ja työkaverit jne. Syy ei ollut se etteikö olisi kiinnostanut, toki olisin ilomielin ottanut jonkun kaverikseni jos sellainen olisi kohdalle osunut. Mutta ei osunut, ei ennen kuin muutin ulkomaille. Ja nyt minulla on saksalainen mies ja puoliksi saksalainen poika.

Toivottavasti tämä kirjoitus avartaa hieman sinun maailmaa ja maailmankuvaa.

Mitä kokemuksia sinulla on rasismista ulkomailla?

Terveisin MAMU

Parasta tällä hetkellä..

Ruuhkavuodet, 7 vuoden parisuhdekriisi, työasiat, talven sairastelut, ja kaikki muu huonon mielen asiat unohtuvat näinä viikonloppuaamuina, koska onhan tämä nyt vain parasta tällä hetkellä.

Pimi täytti pari päivää sitten kolme vuotta, ja kuinka nopeasti tämä aika onkaan kulunut. Vastahan meidän perheeseen syntyi pieni poika. 

Nyt jo suht itsenäinen, reipas päiväkotilainen on ollut meidän ilona jo kolme vuotta. Suomea ja saksaa sekaisin puhuva pojankoltiainen. Rakastaa tanssimista ja tykkää soittaa musiikkia, jota hän kutsuu "Music machen". 



Parasta tällä hetkellä

Viikonloppuaamuisin sen kuulen, ne pienet tassutteluäänet.

Ensin kuuluu tassutteluäänet viereisessä huoneessa, ne saattavat ensin hakea jotain isosta sängystä. Kuulet tassutteluäänien lähestyvän ovea. Seuraavaksi kuulet kun viereisen huoneen ovi aukeaa ja paiskataan kovaa kiinni. 

Pienet tassunäänet kiihtyvät vauhtiin ja tulevat meidän makuuhuoneen ovea kohti. Ovi aukeaa ja sieltä kurkistaa pieni pellavapää.

Pienen pellavapään silmät hymyilee oven raosta. Seuraavaksi hän loikkaa meidän sänkyyn ja meidän väliin. Saattaapa kuulua jotain pientä hihitystä ja tuhinaa.

Mukana kainalossa on yleensä nalle, muumipeikko, muumipappa, lemmu tai jääkarhu. Mukana saattaa olla myös peitto tai tyyny. Kaikki mikä mahtuu kyytiin. Osa pehmoleluista on saattanut tipahtaa matkan varrelle.

Parasta on se kun me kaikki kolme olemme yhtä aikaa sängyssä, eikä ole kiire minnekkään. Saattaapi joku meistä jopa nukahtaa. Sen pienen pellavapään tuhina se vasta parasta onkin.

Häntä katsellessa, en halua pois tästä hetkestä ikinä.

Pieni pellavapää tykkää kovasti möyriytyä peiton alle, ja sinne pitää kaikki karvakaverit saada myös.


Siinä me ollaan, me kolme. Kolme muskettisoturia. Meitä ei erota mikään.


Ei ainakaan nyt, kun maataan sängyssä kaikki kolme. Ja pari pehmolelua.

Tämä rauhallisuus loppuu yleensä siihen, kun me kutitellaan vuorotellen toisiamme. Osansa saa kaikki ensin kutitellaan äitiä, sitten Pimiä ja lopuksi Isi joutuu käsittelyyn. Sitten kikatellaan ja nauretaan, ihan parasta terapiaa.


Tunnin verran me möyritään, kutitellaan ja kikatellaan.


Tämä on tällä hetkellä kaikkein parasta mitä tiedän.



Kuulostaako tutulta?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Bloglovin' ja Blogit.fi

Mitä sinä voit tehdä maapallon eteen

En tiedä teistä muista, mutta minuun on koko syksyn ja talven kolahtanut ajatus siitä, että me ihmiset tuhoamme maapallon omalla typerällä käytöksellä. 

Raportti ilmastonmuutoksesta tuli jokaisen tietoisuuteen ja tuntuu, että kaikki vain syyttelevät toisiaan. Eivätkä oikeasti aio edes osallistua oman hiilijalanjäljen pienentämiseen, 


koska...

• jos minä täällä länsimaassa toteutan sitä, niin maapallon toisella puolella kaadetaan roskat mereen.

• minä olen lihansyöjä ja sillä sipuli. En kuitenkaan lennä joka vuosi Kauko-Itään ja samalla syytetään vegaaneja, jotka sinne ehkä lentävät.

• vegaanit syyttävät lihansyöjiä, että he pilaavat koko maapallon.

• lapsia nyt ei ainakaan saa "tehdä" koska ne kasvattavat hiilijalanjälkeä tuplasti ellei jopa triplasti.

No joo, ymmärsitte varmaan pointin. Kaikki syyttelevät toisiaan ja tuntuu, ettei kukaan ota tosissaan (muutamia henkilöitä lukuunottamatta). 

Viime vuoden Itsenäisyyspäivän juhlissa oli vahvasti esillä teema kierrättäminen. Olihan vieraat pukeutuneet kierrätysmateriaaleista tehdyistä puvuista ja asusteista. Toiset taasen vannoivat jonkun vanhan puvun nimeen. 

Paikalle oli kutsuttu isoja ja pieniä yrityksiä, jotka omalta osaltaan koittavat tehdä maailmasta paremman. Ihan mahtavaa Presidenttiparilta ottaa tällä tavalla kantaa ilmastonmuutokseen. Hienoa, tuskin missään muussa maassa tällaista on tehty?

Minua on henkilökohtaisesti aina kiinnostanut kierrättäminen. Se oli minä joka meillä vei lehdet lehtiroskikseen, silloin 80-luvulla se oli oikeastaan ainut mitä pystyi kierrättämään. Tai ainakin meidän pikkukylässä.

Kerrostalossa asuessa kierrättäminen oli helppoa, ja jossain vaiheessa tuli ns. energiajae-kokeilu. Ja olin heti mukana keräämässä sitä talteen. Silloin jo tajusin, että tavallista roskaa ei tule paljoa yhtään. Muoviroskan määrä on ihan järjetön.


Viime syksynä havahduin siihen, että ei se kierrättäminen vain riitä. Sitä roskanmäärää tulisi vähentää rajusti. Muoviroskaa tulee ihan mielettömät määrät. Varsinkin meillä päin meidän lähikaupassa kaikki on pakattu muoviin. Ne on kieltämättä nopea ja helppoa ottaa kärryyn ja jatkaa matkaa, mutta olisiko mahdollista toimia jotenkin toisin? 


Nykyään banaanit ei ole enää pakattu muovipusseihin valmiiksi vaan ne on liitetty yhteen teipillä. Hienoa. En tiedä mikä tässä olisi paras tapa, olla ostamatta niitä tuotteita vai kertoa kaupalle ja toimittajille, että vähempikin muovinmäärä riittäisi? Ehkä molemmat. Harmittaa vain, kun lähikaupassa on tuotteista suht hyvät ja hyvänmakuiset valikoimat, mutta ne on pakattu muoviin.

Jossain asioissa tuntuu, että jes nyt teen oikein, niin joku tulee kertomaan tai sinulle selviää, että ei se mennyt kuitenkaan oikein. Se harmittaa, että kuluttajaa viedään. Teet niin tai näin niin aina teet väärinpäin.

Minulle tuli "yllätyksenä", että biopuuvilla ei ole ekoa nähnytkään. Se on huijausta ja me kuluttajat menemme siihen halpaan. Toki pitäisihän hälytyskellojen soida, jos tuote maksaa saman verran kuin ns. tavallinen puuvilla.

Toinen huijaus on luonnonkosmetiikka, niissä käytetään ihan niitä samoja aineita kuin tavallisessa. Joissain ehkä hieman vähemmän, ja ne on kuitenkin pakattu samanlaisiin muovituubeihin (joten roskanmäärä on vakio). Joten tarkkana saa olla, mitä sitä oikein ostaa kotiinsa.

Ekopesuaineissa ja tuotteissa saa olla tarkkana. Kannattaa lukea sisällysluettelo tarkkaan, oliko tuote nyt varmasti oikeasti ekoa ja luonnonystävällistä vai ei. Tässäkin huijataan kuluttajaa laittamalla tuotteisiin nimi eko, ekologinen tms. Vaikka tuotteessa käytetään ihan samoja aineita kuin tavallisissa.

Kiertin bambu tiskirätti

Olen käyttänyt vuosia Kiertin bambutiskirättejä, joku voi ehkä ajatella, että miksi pitää maapallon toiselta puolelta tuoda bambua, josta tehdään tiskirättejä? Itse olen tykästynyt näihin, toki se harmittaa että bambua tuodaan Aasiasta tänne Eurooppaan. Mutta niin kuin sanottu, minkäs voit? Aina ei voi voittaa.

Olen kolme vuotta käyttänyt bambu-talouspaperia, joita voi pestä pesukoneessa. Ja voin sanoa, että en ole montaa talouspaperirullaa ostanut sen jälkeen. Onko se hyvä vai huono asia?

Voit olla varma asiasta vain silloin, kun sinä olet itse seissyt vieressä, kun se on tehty tai olet sen itse tehnyt. 

Muutamat tuotteet on aina pakattu muoviin, kuten kurkku ja jäävuorisalaatti?? Miksi ihmeessä? Kurkku nyt varsinkin? En tajua. Huom! Tämä selvisi minulle viime viikolla, kurkku säilyy kauemmin kun on pakattu muoviin. Onko tämä nyt sitten hyvä vai huono asia?


Minä tein ennen joulua itse omia kuorinta-aineita, jalkakylpyjä, naamioita, wc:n puhdistustabletteja, pyykinpesuainetta. Annoin näitä myös lahjaksi ja vastaanotto oli hyvä. Tiskikoneenpesuainetta tein myös itse, mutta tiskit jäivät valitettavan likaisiksi, joten se siitä. Käytin loppu aineen tiskikoneen peruspuhdistukseen ja siinä se toimii oikein mainiosti. Ehkä näillä pienillä teoilla pystyn vähentämään omaa hiilijalanjälkeäni.

Itse tehtyjä tuotteita

Mitä voi tehdä maapallon eteen:

• Suosi tuotteita, joita ei ole pakattu muoviin.

• Suosi kausivihanneksia ja lähellä tuotettuja tuotteita.

• Osta ostoksesi torilta, silloin saat tuotteet suoraan omaan kassiin. Talvella se on haastavaa, koska ne torimyyjät ostavat tuotteet tukusta, joissa ne on ehkä kuitenkin pakattu muoviin ja tuotu jostain muusta maasta.

• Vanhoista vaatteista voi leikata "rättejä" ja vaikka meikinputsauslappuja. Muistat vain pestä ne ensin 90 asteen pesussa.

• Älä käy joka päivä suihkussa. Muutenkin peseytymisen ajaksi voit sulkea hanan.

• Älä vaihda joka päivä vaatteita, alusvaatteet ja sukat on eriasia.

• Hampaita pestessä, sulje hana.

• Siirry palasaippuoihin, shampoisiin, tuotteisiin joissa ei ole pakkauksia. Ainakin meillä päin Reformhausista saa ostettua tuotteita suoraan omaan pulloon tai astiaan.

• Etikka, sooda ja sitruunahappo ovat luonnon omia kemikaaleja. Niistä saa tehtyä vaikka minkälaisia pesuaineita. Meillä on käytössä itse tehty pyykinpesupulveri ja se muuten toimii.

• Ruokahävikin vähentäminen, tämä on ollut myös yksi vaikea toteuttaa. Mutta nykyään roskiin menee vähemmän ruokaa kuin ennen.

Tämä maapallo on oikeasti ainutlaatuaan ja ei pilata sitä. Kaikkien pitää toimia nyt yhteen hiileen.


Joten nyt haastan kaikki vähentämään jätteiden määrää. Ja jos olet maassa, jossa asiaa ei osata niin, josko sinä neuvoisit maasi kansalaisia, mitä olisi mahdollista tehdä. Ja jos olet niin tehnyt, niin laita kommenttia miten sen teit.

Haastan sinut myös kertomaan omat vinkkisi ilmastonmuutoksen vähentämiseksi. Laita tähän blogipostauksen alle kommentti. Niin kerään ne vielä tähän postaukseen.

Itse olen tässä zero waste - vähemmän jätettä -projektissa vasta alkutekijöissä. Joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan.



Tässä muutamia blogi-postauksia asiasta:

Muovitonta matkailua - Tanjan matkassa maailmalla

Kestovanulaput ja -tiskirätit kangasjämistä - Ajatuksia Saksasta

Jyvät purkkiin Zero Waste -putiikissa - Pala suklaata

Vieraskynä: Vauva ja ekologisuus Saksassa - Suomalainen im Allgäu

Zero Waste - miten hoidan ihoani ja hiuksiani - Aamupuurolla

Luonnollisuus on kaunista - Rouva Yrttinen

Varpain jaloin -blogin - zero waste postaukset

Tummeli Ruonakoski -blogin - zero waste postaukset

Vegan like me -blogin zero waste - postaukset




Tee se itse - ohjeita:

Jalkojen kuorinta

Kahvikuorinta




Facebookissa on muuten vähemmän jätettä - zero waste Finland -ryhmä, jossa saa hyviä vinkkejä ja keskustelu on ollut asiallista. Suosittelen liittymään.

Facebookissa on myös Ekokoti & Ekopesuaineet -ryhmä, josta saa myös hyviä vinkkejä.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Bloglovin' ja Blogit.fi

Mistä tietää, että on nelikymppinen?

Havahduin ajatukseen, että piru vie, minähän olen jo yli neljäkymmentä. 
Onko se totta, kun on täyttänyt neljäkymmentä, että ei kiinnosta mitä muut ajattelee ja unohtelee asioita? 
Mitä mieltä sinä olet? 
Mistä tietää, että on nelikymppinen?

Oon nelikymppinen, oon nelikymppinen...

Vieläx sääki elät?

Turkulaiset kysyvät ylläolevalla tavalla kaveriltaan mitä kuuluu? Näin nelikymppisten näkökulmasta, totuus on aika lailla tuo. Varo kysymästä, koska nelikymppinen alkaa kertomaan mistä paikasta kolottaa. Yleensä toisen nelikymppisen kanssa "taistellaan" siitä kumpaa kolottaa enemmän tai kummalla on paskempi viikko takana.


Baari-ilta, saunailta vai koti-ilta?

Kaksi viimeistä kuulostaa paljon paremmalta kuin ensimmäinen. Kuka nyt jaksaisi lähteä baariin? Sinne pitäisi laittaa siistit vaatteet ja meikata? Mieluummin menen saunaan tai jään sohvalle katsomaan telkkaria pieruverkkareissa.


Nelikymppisten ongelmat ravintolassa

Sitten kun sinne ravintolaan on päästy, niin laskua maksaessa tapellaan siitä kuka saa maksaa? Enkä nyt tarkoita syötävää. Heh. Aina on joku innokkaasti kaivelemassa lompakkoaan. Ennen vanhaan se meni niin ettei kenelläkään ollut varaa ja kaiveltiin lompakoista viimeisetkin kolikot.


Viikonlopun jälkeen

Nelikymppinen on maanantaisin pirteä kuin peipponen (ellei ole ollut baarissa) ja loppuviikkoa kohden alkaa väsymys painaa. Kaksikymppisen kanssa olet samoilla aalloilla keskiviikkona. Vanha vitsi on valitettavan totta.


Urheilu

Varsinkin jos urheilu on jäänyt ruuhkavuosien takia hieman taka-alalle. Niin kuntoilun aloittaminen tuntuu pahalta varsinkin kaksi kolme (tai jopa neljä) päivää urheilun jälkeen. Paikat kipeytyy nopeammin ja pahemmin kuin aikaisemmin.

Ruoka ja juoma

Nelikymppiset (varsinkin naiset) ovat nautiskelijoita. Ruuasta ja juomasta nautitaan pitkän kaavaan mukaan. Valitettavasti yli nelikymppisen aineenvaihdunta on hitaampi kuin aikaisemmin. Joten tarkkana saa olla.


Sairastaminen

Nykyään tuntuu, että sairastamisessa menee tuplasti tai triplasti enemmän aikaa kuin ennen. Tuntuu myös, että man flu -ilmiö on iskeytynyt myös meihin nelikymppisiin. 


Meikkaaminen

Joko olet sitä koulukuntaa, joka vähentää tai lopettaa meikkaamisen tai sitten se joka lisää sitä reilulla kädellä. Haluat olla joko luonnollinen ja/tai näyttää hyvältä. Or not?

Väki vähenee

Vaan pidot ei parane. Viime vuosina on moni tuttu ja muutama julkisuuden henkilö kuollut suht nuorena. Me nelikymppiset emme enää ajattele niin, että yli 50-vuotiaat olisi ikäloppuja. Ne ovat oikeastaan samaa ikäryhmää ja siksi se kirpaisee, kun tajuaa, että taas on yksi tippunut pelistä pois.

Mikä muisti?

Vielä pari vuotta sitten naureskelin äideille, jotka kertoivat etteivät muista mitään ja unohtelevat asioit. Nyt on täytynyt tunnustaa, että muisti temppuilee pahemman kerran. Olenkin Jumille sanonut, että kaikki pitää kirjoittaa kalenteriin. Muuten en muista sovitusta asiasta yhtään mitään. Välillä on vähän noloa, kun unohtaa ilmoittautua vaikka tupper-kutsuille.

Senat sakaisin

Tämä on ollut minulle ihan normaalia koko elämäni. Mutta nyt tuntuu, että neljänkympin toisella puolella ja varsinkin saksankielellä homma on lähtenyt hanskasta. Eihän minun puheesta saa kohta mitään selvää. Lisättynä sillä, että jotkin suomenkielen sanat ovat myös unohtuneet.

Mitä muut ajattelee

Sitä ei tule enää ajateltua, vaikka ei se aikaisemminkaan ole ollut päällimmäisenä mielessä. Tulee tehtyä ja sanottua paljon asioita. Nykyään harvemmin tulee ajateltua, että oliko tämä nyt jonkun mielestä oikein vai väärin. Ihan sama.


Mitä sinä lisäisit listaan?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi