Frankfurt am Main - I love this City

Kirjoittelin jokin aika sitten au pair vuodestani Frankfurtista. Kirjoittaessa tuntui että eihän me tehty siellä mitään muuta kuin biletetty. Mutta tarkemmin kuin aloin miettimään niin kyllähän siinä vuodessa kerkesi aika paljon kaikkea tekemään.

Silloin Frankfurtin katuja kulkiessa päässä soi aina tuo kappale - I love this city.

Niin kuin ystäväni Laku mainitsikin niin olihan ne ravintolat/yökerhot tavallaan nähtävyyksiä. Jotkut paikat olivat kuin olivatkin elämyskeitaita. Tämä lista on tuskin enää voimassa oleva koska ajasta on tosiaan se kymmenen vuotta aikaa ja osaa paikoista tuskin on enää olemassa. 

Ravintolapuketuminen piti olla aina tip top, (okei oli paikkoja jossa oltiin rennompia). Tennareissa, rikkinäisissä housuissa tms et varmasti päässyt sisälle. Plus että jonossa omien huikkien ottaminen oli tiukasti kielletty, toisin sanoen portsarit eivät päästä sisälle jos näkivät että joit omia juomia jonossa. Heillä taisi olla kiikarit, jos oltiin nurkan takana otettu huikkaa niin ei päästy sisälle. Ou nou. Onneksi oli monia ravintolavaihtoehtoja joista valita. Nyt kun katson listaa niin monet meidän mielestä hyvät paikat ovat lopettaneet ja kuulemma Frankfurtin yöelämä ei ole enää entisensä?

Meidän TOP 6  biletyspaikat

Living XXL

Oli ennen Euroopan keskuspankin alakerrassa ja kuuluisat after workit aina keskiviikkoisin. Tosiaan ollut suljettuna jo pari vuotta.

Club Odeon

Minun lähin yökerho/disko, joka taisi olla meidän ensimmäinen bailupaikka. Ja kivaa ja hauskaa oli. Toimii nykyään nimellä le Panther

Cocoon Club Frankfurt

Teknoklubi joka sijaitsi hieman kauempana keskustasta, mielettömän iso paikka (1500 asiakasta), jossa kivat loossit. David Guetta esiintyi siellä kerran ja meno oli aivan mahtavaa. Nykyään paikka toimii nimellä moon13.

Velvet Club Frankfurt

Sinne päästiin kerran sisälle kun vilautettiin NOKIA-puhelinta. Portsari oli vanhan nokialaisen kannattaja (aikaa ennen älypuhelimia), mahtavaa.

Waxy's Irish Pub Frankfurt

On irlantilainen pubi, jossa oltiin monet kerrat. Legendaariset Halloween-bileet ovat jääneet minun muistilokeroihini.

O’dwyer's Irish Pub

Sachsenhausenista tuli meidän olohuone. Sinne oli helppo mennä ”yksille” ja sieltä yksi meistä löysi englantilaisen poikaystävän. Paikassa oli myös karaoke, itse en kyllä uskaltautunut mikin ääreen.

Yours Australian Bar

Täällä oltiin useammin kuin missään muualla. Meno oli taattua, tanssilattialla vietettiin aikaa pilkkuun asti. Paikan Snake Bite tuli myös testattua. Nykyään on suljettu. 

Mutta mutta vaikka nuo bilepaikat tuli meille tutuiksi niin silti kaupungista jäi meidän mieliin jotain sellaista mitä on vaikea selittää. Tytöt koska treffataan taas?

TOP 4 hengailupaikat

Mainin ranta

Ihan ehdottomasti paras paikka, siellä vietettiin useat piknik-hetket ja sinne oli helppo kutsua kavereita tai joskus jopa joku meni ohimennen ja huikattiin että tule hetkeksi istumaan. Nämä huolettomat hetket.

Kaupungilla kävely

Varsinkin sunnuntaisin kun ei ollut mitään järkevää tekemistä niin mikäs sen parasta kuin talsia pitkin hiljaisia katuja. Yksi jäätelöbaari Konstablewacherilla oli kävelyreitin varrella tai päätepiste.

Puistot

Günthersburgpark oli minun lähin iso puisto ja siellä olin usein nenä kiinni kirjassa.

Apfelweinstrasse

Viikonloppuöisin paikassa on niin villin lännen meininki että päivisin siellä oli paljon kivempi kävellä ja katsella ympäriinsä.

TOP 4 nähtävyydet

Kaufhofin terassi näköala

Ylätasanteelta on myös ihan kivat näkymät. Ihan ilmatteeksi tai no kahvikupin hinnalla. Siellä tuli usein istuskeltua ja "kahviteltua".

Opera-talo

Oopperaa ei menty katsomaan, mutta rakennuksena hieno. Joka piti jokaiselle turistille näyttää.

Maintower

siellä piti ainakin kerran käydä. Hissi meni vauhdilla ylös ja sitä ennen oli reppujen tarkistus. Mahtavat maisemat joka suuntaan. Kirkkaalla ilmalla saat eniten irti.

Eläintarha

asuin ihan nurkan takana ja vuoden aikana kävin siellä kahdesti.

Apfelwein express

Omenaviiniratikka, vastaava kuin Helsingissä Sporakoff. Kyydissä saat käteesi apfelweinin ja brezel-pussin. Eikä ole hinnalla pilattu.

Eläintarhassa on pingviinejä.

TOP 7 aktiviteetit

Luistelu

Suomalaiselle mikäs sen rakkaampaa kuin päästä luistelemaan. Kävin täällä pari kertaa tunisialaisen kaverin kanssa.

Elokuvat

Silloin oli vielä vanha elokuvateatteri toiminnassa ja siellä sai katsoa filmejä englannin kielellä. Mahtavaa. Sneak Prewiev on aina maanantaisin, nykyään siinä lähellä uudessa elokuvateatterissa.

Uinti

Panoramabad, Rebstockbad, näissä tuli käytyä vuoden aikana jonkin verran. Saunasta piti maksaa erikseen ja yhteissaunaan en silloin halunnut, joten en päässyt niitä testaamaan.

Kuntosali/jumpat

Paikkoja on ympäri kaupunkia pilvin pimein, niistä vain valitsemaan oma suosikki.

Juoksu

Silloin kokeilin mainin rannalla juoksentelua aamuvarhain sepäs olikin oikein mukava uusi harrastus.

Skyliners-koripallo

Yksi meistä oli kova koripalloilija ja hän sai meidät houkuteltua katsomaan koripalloa. Paikan päällä olikin ihan mahtava tunnelma, olin ekaa ja näillä näkymin vikaa kertaa korismatsissa.

Salibandy

Tunnetummin sähly vaan, unihockey saksaksi. Tiistai-iltaisin oli treenit jonne minäkin sitten jossain vaiheessa eksyin. Kivaa oli pelata poikien kanssa, vaikkakin peli oli välillä vähän rajua. Kerran sain kyynärpäästä poskikulmaan ja joten minulla oli sitten musta silmä seuraavat kaksi viikkoa.

TOP 4 ravintolat

Wagners

Tyly palvelu ja Grüne Sauce on paikan valttikortit. Omenaviinipaikka joten kaljaa ei sieltä saa. Älä vain erehdy tilaamaan. Aito saksalainen tunnelma ja istutaan pitkissä pöydissä. Tätä paikkaa suosittelen kaikille Frankfurtin kävijöille. 

Raffaello

Ihana italialainen paikka ja varsinkin sen terassilla olen istunut monen monta kertaa. Tomaattikeitto tai margarita pizza ovat hyviä. Jäin usein terassille vain lukemaan tai odottelemaan kavereita.

Pizza Pasta Factory Sachsenhausen

Täällä istuttiin, syötiin, juotiin ja treffattiin usein kavereiden kesken. Oli kivalla paikalla ja ruoka ja palvelu oli hyvää. Terassille paistoi kivasti aurinko. Valitettavasti paikkaa ei nykyään ole.

Kiinalainen HBF:n lähellä

Nyt ei ole mitään hajua mikä on paikan nimi mutta siellä käytiin mielestäni useammin kuin kerran. Ihastuin yhteen annokseen jonka otin siellä sitten aina.

HUOM! Silloin elettiin hieman köyhyysrajan alapuolella ja ei ollut varaa käydä missään kalliissa ravintoloissa. Joten mc donalds tuli silloin kovin tutuksi. Ou nou.

Tässä oli pientä listausta mitä au pairit tekivät vapaa-aikanaan. Tai ainakin minä.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Minun au pair-vuoteni

Minulta teille blogin Anu eli ystäväni au pair vuosien takaa muistutti että meidän Frankfurt am Main-ajasta on jo kymmenen vuotta. Hän kirjoitti niin ihanasti joten päätin minäkin nyt vähän muistella menneitä. 

Minä olin haaveillut ulkomailla asumisesta ja työskentelystä monta vuotta. Niin monta vuotta että ystävät olivat varmaan jo ihan kypsiä asiaan. Eivätkä varmastikaan uskoneet että ihan oikeasti joskus lähden. 

Olin 25-vuotias kun erosin pitkästä avoliitosta ja tuntui että vihdoin minulla oli vapaus tehdä ihan mitä minä haluan. Ja niin minä teinkin. Kävin iltalukion, ostin asunnon, luin itseni esimieheksi, opettelin uimaan kunnolla, matkustelin Suomessa ja ulkomailla ja haaveilin tosissani ulkomailla elämisestä. Näihin kaikkiin meni seitsemän vuotta minun elämästä ja vihdoin tunsin olevani valmis lähtemään.

Vuonna 2007 valmistuin esimieheksi ja päätin nyt tai ei koskaan. Hain erilaisiin paikkoihin mm. Merimieskirkon palvelukseen Hollantiin, en päässyt edes haastatteluun. Kunnes keksin että olen ollut kaupungin palveluksessa jo yli 10 vuotta. Minulla olisi mahdollisuus hakea vuorotteluvapaata, jonka turvin voisin lähteä ihan minne vain. Kysyin toimistolta neuvoa ja sanottiin että voin tehdä töitä tiettyyn euromäärään asti ilman että siitä pitää ilmoittaa/maksaa veroja Suomeen. Ensimmäisenä tuli au pair-hommat mieleen, koska olin haaveillut siitä silloin joskus.

Alunperin ideana oli lähteä Ruotsiin jotta oppisin vihdoin ja viimein sen ruotsinkielen kunnolla. Isoveljen kuuluisa lause ”miksi niin lähelle? Lähde vähän kauemmas”. Joten aloin katselemaan paikkoja myös Keski-Euroopasta, ja kas niin monessa sanottiin ettei tarvitse osata saksaa. Löysinkin kivalta tuntuvan paikan Frankfurtista, jossa minulla olisi oma asunto. Näin yli kolmekymppiselle se oli lottovoitto, olisi sitä omaa rauhaa.

Kesällä 2008 muutin sairaan ison matkalaukun kanssa Frankfurttiin, lentokentällä piti maksaa muutama kymppi ylimääräisistä kiloista (siis laukun). Parin viikon ajan minulla oli kämppis, edellinen au pair joka näytti paikkoja ja tutustutti hänen kavereihin. Kyllä siitä oli apua kun hän esitteli paikkoja ja ihmisiä, alkoi hieman piirtymään kaupungin kartta päähän. Kutsuja illanistujaisiin, pubiryömintöihin, paella-partyihin alkoi satelemaan.

Kotikatu Frankfurtissa

Arki alkoi rullaamaan aika nopeasti. Kävin saksankielen kurssilla, tästäkin saisi jonkun komedian kirjoitettua, mutta jätetään tällä kertaa. Kävin iltaisin uimassa tai kuntosalilla (+jumpissa). Jumpissa käynti oli hieman eksoottista saksankielellä, jota en silloin osannut ollenkaan.

Aluksi kävin ”ulkona” isäntäperheen isän kaverin kanssa. Hän oli portugalilainen ja vietettiin aikaa yhdessä. Suhde oli ihan platoninen eli ihan kavereita oltiin. Hän veikin minua Frankfurtin IN-paikkoihin, niissä kun pyysin saada juomaksi cosmopolitanin hän sanoi että nyt kaikki luulee että olet joku IT-tyyppi. Hah!

Portugalilainen lähti lomalle kuukaudeksi ja sitten tutustuin Suomi-tyttöihin. Sitten ei ollut paluuta entiseen. Meistä viidestä tuli tiivisporukka ja minun asunnosta tuli meidän kokoontumispaikka. Yhdessä käytiin joka maanantai sneak Preview-leffassa. Viikonloppuisin meidät löysi jostain juhlimasta tai hostellista. Tien toisella puolella asui kaksi tunisialaista ja heidän luona oltiin/olln useasti. Yksi tunisialaisista työskenteli Frankfurt Hostellissa, josta tuli meidän hengailupaikka. Sitä kautta tutustuttiin moniin kansallisuuksiin ja osaan heistä pidän vieläkin yhteyttä. Vaikka osa on tippunut pois niin silti ajattelen heitä ja meidän yhteisiä hetkiä. 

Hostellin normi-ilta.

Suomi-tytöt kutsuivat minua MAMA:ksi, olinhan heitä yli kymmenen vuotta vanhempi. Koitin jakaa heille äidillisiä/sisarellisia/ystävän neuvoja. Joitain neuvoja uskottiin joitain ei. Yksi heistä kirjoittikin minun ”reissuvihkoon” näin: Olet isosisko jota minulla ei koskaan ollut.

Alussa joku taisi sanoa että koita vanhus pysyä perässä, mutta joskus siinä kävi toisinpäin. Piti potkia nuorempia liikkeelle.

Ainut asia mikä harmittaa au pair-vuosilta on se että kovin vähän tuli käytyä katsomassa mitään nähtävyyksiä tai tehtyä mitään spesiaalia. Vaikkakin vuoden aikana tuli käytyä Lontoossa, Pariisissa, Amsterdamissa, Kanariansaarilla ja Suomessa (vissiin kaksi vai kolme kertaa). Joten reissuja tuli siltä osin tehtyä oikein mukavasti. Toki harmittavasti Saksan matkailu ei silloin oikein kiinnostanut. Viimeisinä päivinä tehtiin viinitilareissu mukavien englantilaisherrasmiesten kanssa. Se on jäänyt mieleen todella mukavana reissuna.

"Pokerface"

Okei vuoden aikana oli kaksi konserttia/keikkaa jotka muistan ikuisesti. Heti silloin syksyllä olin MADONNAN konsertissa (tosin yksin oli hieman tylsää kun ei ollut ketään kenen kanssa laulaa yhteen ääneen) ja keväällä oli DAVID GUETTA:n keikka Cocoonissa (silloin olin kuumeesssa ja piti välillä huilata). Mutta nämä keikat ovat jääneet mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Muistelen sitä ihanaa kutkuttavaa tunnetta kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Ennen sitä kun kaikki menee niin pieleen että haluaa vain takaisin Suomeen. Se hetki tuli nopeammin kuin osasin odottaa. Minun au pair-urani kesti vain kolme kuukautta. En sen kummemmin spekuloi mutta yllätyksenä se tuli ja olin hetken ihan murheen murtama. Mitä minä nyt teen? Asun vieraassa maassa, en osaa kieltä, mistä löydän töitä jne jne? Onneksi oli ystävät tukena niin paikan päällä kuin Suomessa. Kauaa ei tarvinnut olla työttömänä, kun jo viiden päivän päästä olin menossa työhaastatteluun. Kuudentenä päivänä aloitin työt (harjoittelijana) Suomi-kaupassa.

Mutta niin kuin teksistä käy ilmi, en oikeastaan muista niitä au pair-hetkiä vain nuo mukavat hetket ystävien kanssa kaupungilla viettäessä. Minulla oli/on lempipaikkoja joissa tykkäsin istua, syödä ja lukea kirjaa. Joenvarsi eli mainin joenranta on yksi niistä rakkaista paikoista. Siellä meillä oli monet piknik-hetket, ai että pääsispä joskus taas aikamatkustamaan niihin huolettomiin hetkiin. 

” I wanna dance with somebody, somebodyyy”

Au pairina olo yli kolmekymppisenä oli vaikeaa, koska minulla oli jo ne omat rutiinit joita oli vaikea kitkeä pois plus olin ollut yli kymmenen vuotta työelämässä. Perheen kasvatusmetodit erosivat myös kovasti omistani. Joten jälkeen päin oli onni että minut niin kylmästi pistettiin pihalle. Mutta edelleenkin mitään en kadu vaan tämä vuosi kasvatti minua ja olin (vielä) avoimempi muita kulttuureja kohtaan. Ja voisi varmaan sanoa että en olisi täällä ellen olisi ollut tätä vuotta Saksassa. 

Mutta siis tarina jatkuu niin että jäin kuitenkin Saksaan kesään asti. Rüdesheimin joulumarkkinat joissa olin myyjänä kolmisen viikkoa ja vuoden alusta asuin Köppernin kylässä Friedrichsdorfissa. Köppernistä josta tuli minun toinen kotipaikka toukokuun loppuun asti. Koko kevät tuli seilattua Köppernin ja Frankfurtin väliä (n.50km) julkisilla, eli S-bahnalla. Loppuvaiheessa olin jo mestari niiden junien yhdistelemisien kanssa. Taxia jouduin myös käyttämään luvattoman paljon, taxeista pitääkin kertoa oma tarina jossain vaiheessa.

"Anna sen soida, anna sen soida"

Tosiaan nämä Suomi-tytöt/au pair tytöt ovat minun elämässäni vielä tähänkin päivään asti. Olemmekin treffanneet yhdessä ja erikseen moneen kertaan juuri Frankfurtissa tai Suomessa. Frankfurtista tuli meille kaikille niin rakas paikka, toinen kotikaupunki. Silloin ystävät ennustivat minulle että minä jään Saksaan ja löydän miehen. Hyvin he tiesivät minun piti vain ensin käydä Suomessa ottamassa vauhtia.

Plus että yksi Frankfurtin tytöistä tuli asuntooni vuokralle kun muutin tänne Oberreuteen. Aika mahtava tuuri vai voisiko sanoa että kohtalolla oli sormet pelissä?

Chattailu nurkkaus + kaikki tarpeellinen

Frankfurttiin lähtiessä en olisi uskonut että tapaisin niin kivan tyttöporukan. Ja varsinkin yli kymmenen vuotta nuorempia. Frankfurt opetti että ikä on vain numeroita. Meillä oli kaikilla samat kiinnostuksen kohteet ja muutenkin olimme kovin samanhenkisiä. Olen niin onnellinen että he kuuluivat elämääni silloin ja kuuluvat edelleen. 

"All the single ladies"

Kukaan meistä ei tainnut olla au pairina koko vuotta, vaan helmikuussa lähti ensimmäinen takaisin kotiin. Maaliskuussa toinen ja huhtikuussa kolmas ja neljäs. Minä luovutin kesäkuun alussa ja palasin Suomeen. Mutta se sydän jäi tähän kaupunkiin ikuisiksi ajoiksi. Helppo on ollut palata ja kaupunki tuntuu kodilta vaikka olisi monta vuotta välissä. Ja varsinkin kun tilalle oli tullut muutama uusi tuttavuus joiden kanssa jatkettiin mihin muiden kanssa lopetettiin. 

Germany's next top model

Tämä Kati-Mama neuvoo nuorempia naisia (tai miehiä) että menkää ihmeessä au pairiksi nuorena, koska vanhempana se on vaikeaa. Plus että kaikkea ei tarvitse sietää, jos tuntuu että perhe ei ole sinulle oikea niin silloin vain rohkeasti ottaa asian puheeksi. Paikan päällä perheiden etsiminen on paljon helpompaa. Ystävät auttaa olivat ne minkä maalaisia/ikäisiä tahansa.

Aina kannattaa lähteä!


Tähän loppuun vielä teksti ja tunne joka on jäänyt päähäni pyörimään varsinkin tämän Frankfurt-vuoden jälkeen. Ote on Sex and the City sarjasta, kausi 4.

"After all, seasons change. 

So do cities. 

People come into your life and people go. 

But it's comforting to know the ones you love are always in your heart. 

And if you're very lucky plane ride away".

Tämä kirjoitus taisi vähän rönsyillä, mutta toivottavasti tästä saa jotain selvää.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi