maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kaukokaipuu tai lähinnä mistä kaikki alkoi

Niin kauan kun muistan niin minulla on ollut aina kaipuu ulkomaille. Teini-ikäisenä kannoin ahkerasti esitteitä kotiin, kielikursseille tai vaihto-oppilaaksi. Jostain syystä vanhempani eivät innostuneet näistä minun hyvistä ideoista. Äitini kuitenkin kertoi että syntymästäni lähtien pääni oli pystyssä, vähän niin kuin että maailma täällä minä olen.


Kokkikoulun päätöskeväänä olisi ollut mahdollisuus lähteä Sveitsiin kokkihommiin, mutta jostain syystä se ei sitten kuitenkaan innostanut niin kovasti. Vaan olin päättänyt lähteä Ruotsiin lastenhoitajaksi, tein hakemuksia ruotsiksi vaikka ruotsinkielen taitoni oli minimaalinen (eipä ollut koulussa ruotsin lukeminen kiinnostanut). Tarkoituksenani oli siis parantaa ruotsinkieltä. Mutta sitten puuttui "kohtalo" peliin, tapasin muka elämäni rakkauden ja päätin sitten jäädä Suomen kamaralle. Sitä onnea kesti 6 vuotta, sinäkin aikana haaveilin au pairiksi lähtemisestä. Silloin avopuoliso totesi että jos lähdet niin suhde loppuu siihen. Jälkiviisaana sanoen olisi vaan pitänyt olla rohkea ja lähteä. Mutta toisaalta en ehkä olisi nyt täällä.


Suhteen päätyttyä ensimmäiseksi katselin paikkoja ulkomailta, Englantiin haettiin silloin paljon kokkeja. En ole varma sainko hakemusta edes tehtyä, kun "järki" tuli käteen. Muutos olisi liian iso pitkän suhteen jälkeen, lähteä ns. karkuun. Reilu kuusi vuotta meni kunnes sain jotain aikaiseksi. Ystäväni olivat jo varmasti kyllästyneet puheistani että lähden ulkomaille töihin. Tässä välissä olin käynyt iltalukion ja lukenut itseni hotelli- ravintola- ja cateringalan esimieheksi työn ohessa. Olin ollut yli kymmenen vuotta Espoon Kaupungin palveluksessa ja mahdollisuus vuorotteluvapaan saamiseksi oli hyvä. Esimies näytti vihreää valoa ja aloin etsimään paikkaa. Edelleen haaveenani oli osata ruotsia, joten katselin au pair-paikkoja Ruotsista. Tai no niin kauan kunnes veljeni sanoi että "mitä sä niin lähelle mee vähän kauemmas". Siitä innostuneena katselin Keski-Euroopan paikkoja ja niissä useissa mainittiin ettei haittaa vaikka ei saksaa osaisi. Minun saksankielen taitoni kun perustui vaan "Ich liebe dich", "lederhosen", "sauerkraut" "99 luftballons"  "eins, zwei, polizei" ja "ich komme".



Frankfurt am Main


Yksi kiva perhe oli Hollannissa ja toinen Frankfurtissa. Päätöksen tein sillä perusteella että Frankfurtissa minulla olisi oma asunto. Olinhan jo 31-vuotias, joten oma rauha ei olisi pahitteeksi. Olin ottanut vuorotteluvapaan vuodeksi, myynyt asuntoni ja autoni. Au pair hommat tämän ikäiselle ei vaan ollut enää helppoa ja se homma loppui kolmen kuukauden jälkeen. Siinä sitten tuskailin että mitä ihmettä teen, ilman töitä ja ehkä ilman asuntoa. No kauaa en joutunut olemaan "työttömänä" sain harjoittelupaikan Suomikaupasta ja mielettömän kokemuksen Rüdesheimin joulumarkkinoilta. Suomikaupassa olin harjoittelussa huhtikuuhun asti. Pidin pienen lukuloman, tarkoituksenani oli hakea kotitalousopettajakoulutukseen.  



Rüdesheimin joulumarkkinoilla vuonna 2008



Kesäkuun alussa palasin Suomeen ja suunnitelmat olivat selvät. No en kuitenkaan päässyt yliopistoon, ostin asunnon ja auton ja palasin vanhaan työpaikkaani. Vanha elämäni palasi takaisin, mutta keksin itselleni taas uusia haasteita. Aloitin syksyllä 2009 Omniassa vastaanottovirkailijan koulutuksen, työn ohella tietenkin. Kuullessani sen että koulutukseen kuului työharjoittelu, kysyin heti että onko mahdollista tehdä työharjoittelu Levillä (sekin oli ollut haaveena monta vuotta, uskallus vain puuttui). Ja sehän oli mahdollista, otin töistä opintovapaata ja niin helmikuun alussa 2010 aloitin työssäoppimisjakson Hotelli Sirkantähdessä. Pari kuukautta Levillä oli mahtava kokemus.  



Levi 2010



Kesä 2011 oli vihdoin viimeinen sinkkukesä, en vain sitä silloin tiennyt. Koko vuoden haaveilin ulkomailla työskentelystä, katselin paikkoja mol.fi sivuilta. Syksyllä silmiin osui ilmoitus Saksan alpeilta, jossa haettiin kokkia, vastaanottovirkailijaa ja siivoojaa. En epäröinyt hetkeäkään vaan laitoin hakemuksen menemään. Olisin saanut paikan heti, en vaan uskaltanut ottaa paikkaa vastaan ilman että näen paikan. Ja niin kuin aikaisemmin kirjoitin  täällä  niin ehdotin että tulen joululomallani katsastamaan paikan. Ja lopun te jo tiedättekin...  



Keväällä 2011 kortit sen kertoivat että muutos tapahtuu nopeasti.


Jouduin hyvästelemään ystävät ja perheeni jo kolmatta kertaa. Tällä kertaa en tiennyt etten tulisi enää pysyvästi Suomessa asumaan. Tai ainakaan näillä näkymin.



Vähän surkeana kun piti jättää rakkaat Suomeen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti