perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kaikkea ei voi saada

Tosiaan olen ollut jo yli 6kk kotona ja odotellut koska vauva syntyy. Aika on käynyt välillä pitkäksi. Olen kerennyt paljon miettimään asioita. Kuinka elämäni olisi erilaista Suomessa eläessäni.Olisinko edelleen sinkku vai olisinko "tyytynyt" johonkin suhteeseen vain biologisen kellon tikittämisen takia. Kuinka ihanaa olisi kun perheeni ja ystäväni olisivat lähellä. Välillä ihan "surettaa" kun miettii että meidän pikkuinen tuskin koskaan saa sellaisia syntttäreitä jossa molemman puolen serkukset tai isovanhemmat olisivat paikalla. Tai pikkunoitana pääsisi kiertelemään vitsojen kanssa. Täytyy vain kehitellä omat ja uudet perinteet joita lapsi voi vanhempana muistella.


Päijänne


Mutta niin kuin ystäväni Katja sanoi "kaikkea ei voi saada". Joillain ystävilläni, kavereillani, tuttavillani Suomessa on sitten joku muu asia "huonosti". Perhe- tai sukulaissuhteet on katkottu jonkun asian takia. On erottu tai karattu tai eletään muuten vain huonossa suhteessa. Niin no, täydellistä elämää tai suhdetta kenelläkään tuskin on? Mutta tämä on sitä elämää jonka halusin. Ehdottomasti. Veljeni sen tokaisi minulle sen kun tein lopullisesti muuttoa Saksaan, auto täyteen pakattuna ja itku silmässä (siis vollotin) hyvästelin kaikki rakkaat. Veljeni sanoi että "tämähän on se mitä haluat" ja niinhän se oli ja on. Hyvästelyt tuntuu aina vaan niin pahalta. Vaikka toisella puolella odottaa se "unelmien prinssi" jota olet vuosia odottanut. Vaikka tietää että perhe ja ystävät pysyvät vaikka asun 2000 km:n päässä. Matka ei ole niin pitkä.


Saimaa


Mutta kuitenkin jokin muuttuu. Ei voi enää mennä yllättäen iltakahville, mennä lenkille ystävän kanssa tai viedä veljien lapsia uimahalliin. Ei voi soittaa jos kaipaa jossain asiassa tukea (Äidille voi aina soittaa, tietää että hän vastaa ja antaa tukea). Tai no voi soittaa, nykyään onkin helppoa soitella whatsappin välityksellä. Mutta siinäkin pitää ensin kysyä onko nyt hyvä hetki soittaa? Miksi se on nykyään niin? Ennen kuitenkin soiteltiin ihan ex tempore eikä ollut mitään ongelmaa. Toinen vaan ilmoitti vastatessa tai ei vastannut jos nyt ei käy. Tai käy niin kuin yksi ilta, kolme henkilöä halusi jutella minun kanssa samaan aikaan. Murphyn laki, harvoin kukaan soittelee ja sitten yhtenä iltana puheluita olisi jonoksi asti. Äitin kanssa soitellaan viikottain joskus jopa päivittäin. Sitten on muutama ystävä jonka kanssa soitellaan silloin tällöin puolin ja toisin. Mutta harvempi soittelee Suomesta tänne minulle päin. Vaikka mielestäni yhtä helposti sieltä Suomesta voi soitella myös minulle kun minä sinne päin. Ymmärrän monella on oma elämä, harrastuksia, lapsia, koiria joten aikaa ei noin vain ole. Osaltaan tämä oli myös yksi syy miksi päätin lähteä tänne Saksaan, Muut olivat jo "löytäneet" oman paikkansa. Minä se vielä elin "villiä" sinkkuelämää.


Särkisalo


Viime keväänä oli yksi blogikirjoitus joka hyvin kuvaa niitä tunteita mitä itse ajattelen ja tunnen. Jenni Globe Called Home:sta tiivisti hyvin yhteen miten ulkosuomalainen asian kokee. Lue se täältä. Valitettavasti olen itsekkin syyllistynyt  lupailemaan ulkomailla asuville kavereilleni että sitten tulen varmasti käymään. Niin kuin kirjoituksessa mainittiin se asia että ulkomailla asuvan lomat ja rahat menevät Suomi-lomiin. On niin valitettavan totta. Olen Jumille sanonut moneen otteeseen että joskus tahdon mennä lomalle muualle kuin Suomeen. Mutta minkäs teet kesäloma Suomessa rakkaita nähdessä vetää minulla pidemmän korren. Ja onhan sitä kumppanille mukava esitellä Suomen luontoa ja nähtävyyksiä. "Kyllä meillä Suomessakin on kaunista"!!


Päijänne




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti