Äänestäminen ulkomailla ei ole tehty helpoksi ellet asu jossain isossa kaupungissa. Ulkosuomalaisten äänestysprosentti (n.10%) on surkea enkä yhtään ihmettele. Onneksi seuraavissa vaaleissa on kirjeäänestys mahdollisuus. Kas, kun ei savumerkeillä, heh heh. Nykyaikana olisi varmasti muitakin mahdollisuuksia esim. nettitunnuksilla äänestäminen. Sitä saadaan varmaan odotella seuraavat 15 vuotta. Kiitos muuten ulkosuomalaisparlamentille asian hoitamisesta.
Äänestys on minulle kansalaisoikeus jonka haluan ehdottomasti tehdä joka kerta. Okei, myönnän että viime eduskuntavaalit jäivät pois ja yhdet eurovaalit. En katsonut niitä niin tärkeiksi joten niihin ei riittänyt aika eikä innostus. Presindentinvaalit on mielestäni niin tärkeä että sinne oli ihan pakko päästä. Viime kerralla olin juuri muuttamassa Suomesta ja sain hoidettua äänestykset oikeana päivänä ja ennakkoon.
Meillä on perheessä käyty aina äänestämässä, muistan kuinka perheen kanssa ajettiin Nupurin päiväkodille äänestämään. Me lapset sillä aikaa keksittiin jotain tekemistä ja vanhemmat äänestivät. Joten tämä traditio on minulle ollut aina selviö. Suomessa asuessa tykkäsin käydä virallisena päivänä äänestämässä, juuri sen takia että tulee se tunne. Kävellen äänestyspaikalle ja sitten vaalikahveet (teet).
Minä tein eilen äänestysmatkan Müncheniin. Alkumatka meni hyvin vaikka edellisenä päivänä oli ollut kova myrsky ympäri Saksaa. Juna näytti olevan vain 5 minuuttia myöhässä ja vaihtoasemalla oltiin kuitenkin ajallaan. Meiltä on tosiaan parin tunnin junamatka Müncheniin jossa on minulle lähin äänestyspaikka. Mutta ensin minun piti ajaa juna-asemalle kymmenen minuuttia ja jättää mini parkkiin. Testasin ensi kertaa sitä että olin tulostanut lipun netistä ja sen kopion laitoin minin tuulilasin sisälle. Sen tähden että ei tarvitse maksaa pysäköintimaksua, joka olisi koko päivältä ollut kuusi euroa (ei paljoa mutta säästöä sekin).
Olin Münchenissä siis aikataulun mukaisesti klo 12.04 ja mahan kurniessa päätin etsiä ruokapaikan. Sen löysinkin Karlsplatzin alakerrasta, pikaruokapaikka jossa sain kvinoaa ja red curry kanaa. Syötyäni otin U4 -linjan kohti Max Weber aukiota ja pienen kävelymatkan 400 metriä löysinkin oikean paikan. Jonoa ei oikeastaan ollut ja siinä äänestyslipukkeita ja henkilötunnusta kaivellessa sain kutsun huoneeseen jossa saisin äänestää. Sehän meni niin mukavasti ja sutjakkaasti että kävinkö edes äänestämässä.
Isar-joki |
Aurinko alkoi pilkistellä kun päätin kävellä takaisin keskustaan. Kaivoin kameran valmiiksi ja koitin olla ammattilaisen näköinen. Puistossa jossa ensin olin, oli hieman sekalaista sakkia, en ollut varma oliko paikka ihan turvallinen. Mutta ihmisiä alkoi tulla enemmän näkyviin niin ei pelottanut yhtään. Tunnistin paikkoja joita olimme joskus aikaisemmin katselleet raitiovaunun kyydistä, Deutsche Museum mm.
St. Lukas |
Aloin lähestyä Viktualienmarktia joka on varmasti kaikille Münchenin kävijöille tuttu. Marienplatz, joka on varmasti kuvatuin paikka. Tänään kävi tuuri, aurinko lämmitti välillä ihanan lämpimästi. Toisaalta tuuli taas niin kovaa että tukka lähti päästä. Sen tähden kiertelinkin hieman vaatekauppoja, pääsin hieman lämmittelemään. Ja tein muutamia löytöjä, huom. itselle.
Ostoskatu |
Saavuin Karlsplatzille takaisin alkupisteeseen ja päätin syödä Currywurstin ilman sämpylää tai ranskalaisia. Nautiskelin ulkosalla aurinkonpaisteesta ja hyvästä fiiliksestä. Kello alkoi lähenemään neljää ja päätin että alan lähteä kotiin päin. Katsoin että klo 16.03 lähtee juna, Buchloessa pitää vaihtaa. Piece of cake, ajattelin. Kävin ostamassa matkalle smoothien, ajattelin että sillä selviän parin tunnin matkan. Kotona odottaisi ruoka ja olisin jo klo 18 kotona. Väärin.
Aina ei mene junamatkustus niin kuin haluaisi. |
Niin usein (joka kerta) käy niin että tämä kyseinen junalinja ei kulje vaan joudutaan ottamaan seuraava linja joka lähtee vasta klo 16.20. Sehän tarkoittaa sitä että minä ja moni muu missataan meidän vaihtolinja. Ja niin kävi eilenkin kaksi kertaa. Siis niin minun tuuria. Tuulessa ja kylmässä värjöttely toi mieleen kouluajat kun odotettiin tuntikausia bussia. Varpaat jäässä ja selkä kyyryssä. Hrrr.
Kotiin pääsin klo 19.30 eli noin puoltoista tuntia myöhemmin kuin olin ajatellut. Kyllä olin onnellinen että tällä kertaa pääsin kuitenkin niinkin aikaisin kotiin (edellisellä kerralla olin vasta klo 01.30 kotona). Niin ja miniin ei ollut ilmestynyt sakkolappua (jee) joten ensi kerralla sama juttu.
Muistakaa äänestää. Minä toivon ettei tarvitse enää toistamiseen matkustaa Müncheniin, tulee meinaan kalliiksi nämä minun äänestysreissut.
Bayern ticket 25€
Lounas 12€
Currywurst 5€
Ostokset 40€
Mustikat 2€
Smoothie 3.20€
Kaakao 2,25€
Yhteensä 89,45€
Aikaa meni yhteensä 10 tuntia
Joten niin se vaan on, että melkein satasen reissu se tämäkin taas oli. Että voin kuvitella että kaikilla ei ole varaa ja aikaa matkustaa vain äänestämään. Äänestysajatkin saattoivat joillekkin olla haastellisia, arkena klo 13-19 ja la 10-18.
Hatunnosto sinulle, että kävit äänestämässa vaivalloisen matkan päästä.Minulla oli helpompi ja hauskempi äänestysmatka Heidelbergistä Frankfurtiin. Ajoimme lauantaina nelistään (kaksi selkäsairasta ja kaksi tervejalkaista) yhdellä autolla Heidelbergistä Frankfurtiin (2x90 km= 180 km) , jonotimme jonkun aikaa äänestysvuoroa ja kävimme sitten Römerillä syömässä tunnelmallisessa pienessä ravintolassa perinteistä saksalaista ruokaa (Sauerbraten, Gulasch, Tafelspitz, grüne Soße). Palvelu oli huomaavaista ja ystävällistä - mehän olemme niin ystävällisiä ja viehättäviä itsekin!Ruoka oli hyvää, mutta ei kallista.Juttua riitti ja Hefeweizen (alkoholin kanssa ja ilman)maistui. Kukaan ei halunnut "pakollista" hesseniläistä Äppelwoi (omenaviiniä).Ilma oli kurjaakin kurjempi,satoi enemmän tai vähemmän, kaupungissa oli ruuhkaa- niin kuin Frankfurtissa aina- ja parikin mielenosoituskulkuetta, pysäköintitalot ja moottoritie täynnä, vesi lensi ja näkyvyys illansuussa surkea. Kaikenkaikkiaan onnistunut äänestysmatka, jota evät mitkään surkeudet pilanneet. Tämä jää nyt muistiimme viimeisestä äänestysretkestä, niin kuin jäivät yhteiset äänestysretket naapurimaihin Straßburgiin ja Luxemburgiin niiltä ajoilta, kun Suomi ei ollut EU:ssa eikä Saksa sallinut periaatteen vuoksi ulkomaalaisten järjestävän äänestyksiä edustustoissaan. Meidän poliittinen toimintamme oli muka yhtä "vaarallisia" kuin kiellettyjen kurdijärjestöjen poliittinen toiminta.(viite: suomettuminen) Tietenkin kävimme myös äänestämässä sen puolesta, että Suomi liittyisi EU:hun. Se oli jo sallitua Saksassa. Huikeaa, että ensi kerralla saamme äänestää kirjeitse! Nuorilla on eri perspektiivi ja erilaiset elämänkokemukset. He näköjään kiukuttelevat siitä, että eivät saa netissä äänestää. Jokut näköjään Suomessa ikävöivat jopa sitä aikaa, kun Suomi ei ollut EU:ssa vaan eristyksissä kaukana Itämeren takana. Sellaista me paljon kokeneet konkarit emme toivo takaisin.
VastaaPoistaNo teidän äänestysreissu kuulosti todella kivalta. Kiitos taas info-paketista. Näitä on aina mielenkiintoista lukea.
Poista