Ollaan saatu jos jonkin näköistä ohjetta. Syötä pystyasenossa, nukuta mahalleen tai kyljellään, kanna mahalleen tai kyljellään. Taputa peppuun, selkään tai kylkeen että saa röyhyn tulemaan. On hierottu mahaan öljyä ja jalkapohjia jne. Käytiin myös Osteopaatin vastaanotolla, ei ollut mitään erikoista. Toinen puoli niskasta oli vähän jumissa, sukuvika siis.
Koitettiin homeopaattisia lääkkeitä, ne ei auttanut yhtään. Kahden päivän kokeilun jälkeen päädyttiin takas tuttuihin tippoihin, jotka nyt edes vähän auttavat. Kaikilla tuntuu olevan mielipide miten ne mahakivut ja ilmavaivat saa pois. Mutta kait tässä oikeesti auttaa vain aika. Parin viikon päästä oon 3 kuukautta niin silloin kuulemma pitäis alkaa helpottaa. Mä toivon kanssa niin.
Tässä vaiheessa äiti tokaisi „Tää ei oo enää hauskaa“ Kolmannen kerran äiti vielä yritti mut tulos oli sama. Neljännellä kerralla peräpuikko oli jo melkeen sulanut, mut tunki kuitenkin persuksiin. Sitten se tajus pitää takapuolen posket kiinni etten vaan saa puristettua sitä ulos. Noh, siihen mä sit jotenkin rauhoituin, en kyll tiedä auttoiko se hemputin puikko mitään. Äiti ei oo sen jälkeen laittanut mulle peräpuikkoa. Tähän virnuileva hymiö.
Mä aloin ottaa kontaktia enempi tossa seitsemän viikon tienoilla. Välillä "vahingossa" flirttailin, hymyilin ja jokeltelin marimekon lumimarja-tyynylle tai meijän huoneen katolle. Nooh, aina ei voi onnistua. Äiti on tosi iloinen aina silloin kun jaksan ottaa kontaktia. Monet sanoo et mä oon tosi söpö, silloin pitää muistaa hymyillä ja jokellella. Tähän silmää iskevä hymiö.
Kiitos Suvi, kiitos Melissa! |
Terveisin Kimi 11 vkoa ja 2 päivää
p.s. Oon myös äitin personal traineri, aina ku se haluis istua (tai syödä), niin alan itkee niin et sen on pakko hytkyttää mua et rauhoittuisin. Ei äiti pääse ainakaan lihomaan tai laihtumaan niinku se joskus ite virheellisesti sanoo.