5/recent-posts/slider1
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuurierot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuurierot. Näytä kaikki tekstit

Näin juot olutta kuin saksalainen



Tässä kirjoituksessa luettelen kuusi yleisintä olut ja olutsekoitusta Allgäussa. Allgäu kuuluu Baijeriin ja täällähän olut luetellaan elintarvikkeeksi. Saksalaiset, baijerilaiset ja allgäulaiset eivät voi elää ilman olutta.

En usko, että missään muussa maassa on näin paljon erilaisia olutsekoituksia. Ehkä se juontaa juurensa siihen, koska saksalaiset nyt vain rakastavat oluen makua. Sen tähden on kehitelty juomia, joita voi juoda vaikka kuinka monta tuopillista.

Autolla tai pyörälläkin pitäisi vielä voida ajaa.



Näin juot olutta kuin saksalainen







BIER, Halbe eli kalja, olut, bisse, birra, ohrapirtelö

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin se totuus kytee on tässäkin. Kalja on täällä tosiaan yli 5,5 prosenttista, koska kuulemma muuten se ei maistu miltään. Suomeen vain terveisiä, että sallikaa niiden pikkupanimoiden oluet myyntiin maitokauppoihin. Edit: Nykyäänhän maitokaupat saa myydä 5,5% juomia. 


Tärkeää on täällä päin on se että kalja kaadetaan oikein ja niin että siihen pinnalle jää parin sentin kerros vaahtoa. Ekana keväänä sain vinkin, että se vaahtokin on olutta ja se kuuluu siihen päälle. Vs. Suomalaiset kaatotavat ettei vaahtoa saa olla laisinkaan. Jotkut hotellin asukkaat vitsailivatkin, että taisivat saada suomalaista olutta.







Radler eli fillaristin janojuoma

Tavalliseen olueeseen sekoitetaan süß eli makea 50-50 olutta ja sitruunalimonadia tai sauer hapan ja kivennäisveden kanssa. Nimensä mukaisesti pyöräilijät juovat tätä fillarilenkin jälkeen. Kuumana kesäpäivänä  se on mainio janojuoma, vaikken olutta juokkaan. Ei nouse niin huppuun jos juo nopeasti ja paljon. Suosittelen kokeilemaan.





Weizen, Weißbier eli Vehnäolut

Ainakin täällä Baijerissa vehnäolut on the kansallisjuoma, kaikki tykkäävät siitä vauvasta vaariin. Monet lapset juovat tätä pienestä pitäen alkoholittomana, totta kai. Tosiaan se on isotonisch eli isotooninen eli ihan paras palautusjuoma. Itse en ole asiasta ihan samaa mieltä, mutta kaikki tekee omalla tavallaan. 

Vehnäolut kaadetaan tietynmalliseen vehnäoluttuoppiin. Ensin kaadetaan varovasti kallistettuun tuoppiin. Loppua kohden kallistetaan tuoppia suoraksi, jätetään pullon pohjalle ns. parin sentin jämät. Pulloa pyöritetään, jotta hiiva sekoittuu vehnäolueeseen ja ne loput kaadetaan tuoppiin. Oikea oppisesti jos sen teit niin silloin on päällä mahtava monen sentin ”kruunu” joka tulee yli tuopin reinojen. 

Hanasta kaatamalla homma tapahtuu hieman erilailla. Silloin kaatovaiheessa sinun tulee osata kallistaa tuoppia oikeaan suuntaan. Hanasta kaataen vehnäolut kuohuaa ihan mahdottomasti, joten tarkkana saa olla. Juomaa pitää olla viivaan asti ja loput on sitten vaahtoa, muuten voi tulla sanomista. Vaikkakin se ei täällä ole niin vakavaa, se vaahtokin on olutta sanoi yksi panimon edustaja.




Weizen eli vehnäolut



Cola-Weizen eli Colaa ja vehnäolutta

Oletko makean ystävä? Tässäpä on sinulle oiva juoma. Tätä tehdään suhteilla 2/3 vehnäolutta ja 1/3 Colaa. Kaada ensin weizentuoppiin vehnäolutta hitaasti kallistaen niin, että tuopissa on se 2/3 osaa, kaada cocista päälle se 1/3. 

Huipuksi pitää vielä saada se mahtava vaahtokruunu, joten joko sen on tullut automaattisesti tai sitten se pitää vielä siihen päälle kaataa, joko pullosta tai hanasta suoraan.



Cola-weizen




Ruß eli sitruunalimpparia ja vehnäolutta

Tämä tehdään samalla systeemillä kuin edellinen juoma. Eli vehnäolutta pohjalle 2/3 ja sitruunalimonadia 1/3. Jos ja kun saat tällaisen (plus edellisen) juoman eteen ja näyttää siltä että se ei ole sekoittunut kunnolla. 

Tee näin: Ota tuopista kiinni ylhäältä ja pyöritä tuoppia kevyellä ranneliikkellä (kaikki ei osaa) muutama kierros ja sillä tavoin saat juomat sekoittumaan. Tadaa.



Moß eli vehnäolutta, cocista ja kirsikkalikööriä

Tämä juoma tehdään litran tuoppiin ja sitä juodaan yleensä niin, että se kiertää porukan läpi. Eli jokaisen pitää ottaa siitä huikka, tykkäsit siitä tai et. Suosittu festeillä sekä laskettelun tai hiihdon jälkeen.


Kaikki edellä olevat juomat saat pienessä (0,2-0,33l) tai normaalissa (0,5l) tai ISOssa (1l) tai jopa 2 litran tuopissa.


Lue lisää: Olutkulttuuri Allgäussa. 


Tässä postauksessa luettelin muutamat suositut olutjuomat ja sekoitukset. Täällä päin on ihan normaalia, että sekoitetaan olutta ja virvoitusjuomia sekaisin. Plus että olutta juodaan myös alkoholittomana, se ei ole mikään suuri ihme. Maun takia sitä juodaan, ei sen tähden, että tullaan humalaan.

Kaupoissa on sitten vielä myynnissä valmiita erilaisia juomasekoituksia. Esimerkiksi olut on sekoitettu greippilimonadin tai mehun kanssa. Vehnäolutta voi sekoittaa vaikka banaanimehun kanssa. Jokaiseen makuun löytyy jotakin ja hei, makuasioista ei voida kiistellä.



Prost tai zum Wohle!!



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau



Olutkulttuuri Allgäussa



Kaikilla taitaa olla tiedossa että Saksassa ja varsinkin Baijerissa juodaan olutta ja paljon. Siis PALJON. Joka puolella ja aina jos on mahdollista. Ja sehän on aina mahdollista. Alkuaikoina mietin ettei taida olla tapahtumaa jossa ei olutta tarjoltaisi? Ajattelin että okei, ehkäpä kirkossa ei? Mutta tästäkin on muuta tietoa.





Baijerin Herttua Wilhelm IV  määräsi 23. huhtikuuta vuonna 1516 että olut valmistettaisiin vain ohrasta, humalasta ja vedestä. Joten reilu viisisataa vuotta on olut ollut lebensmittel eli elintarvike. Joten tähän päivään mennessä on tämä "määräys" voimassa.


Baijerissa olut se vain kuuluu joka päiväiseen elämään. Nuoret saavat maistella kotona vanhempien kanssa ja 16-vuotiaana pääsee ravintolaan/pubiin juomaan kaljaa kavereiden kanssa. Muistan kun Martinshöhen aikana pieni tyttö tilasi vehnäoluen, hän olisi tahtonut alkoholittoman. Silloin mietin että mitä h....tiä?



Esimerkkejä tapahtumista missä sitä kaljaa saa


Sommerfestit eli kesäjuhlat, no totta kai näissä tilaisuuksissa saa kaljaa. Eihän nyt juhlat ole mitään ilman olutta. Usein tarjoillaan kuoharia eli sektiä ja viiniä. Ja purtavaa saa myös, wurstia eli makkaraa, schweinebraten eli possunpaistia sämpylän välissä tottakai. Usein illalla soittaa joku ulkopuolelta palkattu bändi. Yleensä hyvä meno ja varsinkin jos ilma lämmin niin juhlat voivat jatkua aamuun aikaiseen.

Musikkapellen eli paikallisen orkesterin musiikki-iltamat. Sellainen pienen pieni tapahtuma ja toki kyllä sieltäkin lavan kulmalta joku myy olutta ja limpparia. Valitettavasti muuta ei ole tarjolla.


Oberreuten Heimatabend vuonna 2012, huomaa kalja,- ja limukorit.


Heimatabend eli kotiseutuiltamat, paikallinen Trachtenverein eli ”tanhuyhdistys” esiintyy. Pojat ja miehet nahkahouisuissaan ja tytöt ja naiset Dirndleissään tanssivat perinnetansseja. Joskus miehet villiintyvät ja hyppäävät pöydille. Heillä on sellaiset pitkät siimavarvut joilla sitten paukuttelevat nalleja. Hauska perinnejuttu. Silloin on tarjolla olutta ja virvokkeita ja jotain pientä purtavaa. Viime kesänä taisi olla tarjolla myös juustoleipiä. Nams. Näissä iltamissa on suht rauhallinen meno. Lähinnä ihmiset tapaavat tuttujaan ja katsovat niitä esityksiä, joissa luultavasti on joku sukulaislapsi tai kaveri esiintymässä.


Messut Martinshöhen huipulla elokuun lopussa. Eli kirkon menojen jälkeen avataan auton takaluukku ja kas mitä siellä tarjoillaan? Noh, olutta, kaljaa, bisseä ihan millä vaan haluaa tätä kultajuomaa kutsua. Ilmankos se Jumi menee tähän tapahtumaan innoissaan. :)


Urheilun aikana, kyllä luit oikein. Olen tässä joka maanantai todistanut sen kun pingiskerholaiset saapuvat paikalle kantaen kaljakoria. Laittavat pöydät valmiiksi, pelaavat ehkä viisi minuuttia ja sitten on aika TCSHHH, korkata olut. Me Tabatassa olevat hymähtelemme huvittuineina ja katselemme toisiamme epäsuskoisina. Naurattaa aina. Näin ei voi taasen tapahtua kuin täällä. P.s. Ainiin, yhden kerran yksi janoinen tyttö kävi ottamassa huikat kesken jumpan.


Urheilun jälkeen, parasta on juoda vehnäolutta koska se on ISOTONISCH eli isotooninen. Auttaa palautumaan rehkimisestä. Itse en ole tästä ihan samaa mieltä mutta muut tehkööt miten haluavat. Nykyään saa toki alkoholitonta versiota niin ei ole niin paha.





Itse kun en ole tähän ikään mennessä oppinut juomaan olutta niin suuressa osassa näitä tilaisuuksia joudun tyytymään veden juomiseen. Jotkut nauravat että asun oluen luvatussa maassa enkä tykkää oluesta. 





Näin ulkopuolisen silmin näyttää ettei täällä ole mitään alkoholiongelmaa mutta toisin on. Alkoholiongelmaisia on 11% väestöstä eli enemmän kuin Suomessa 10%. Vaikka täällä opitaan nauttimaan olutta, niin alkoholismi on kuitenkin sairaus joka kulkee sukupolvelta toiselle. Meidän kylässä on tämän kuuden vuoden aikana kuollut kymmenisen vanhempaa mieshenkilöä, voisinko sanoa että alkoholi on valitettavasti ollut osasyynä useassa tapauksessa.

Suomessa kulutetaan 12,52 litraa (kirkasta) vuodessa per aikuinen. Vertaa 
Saksaan jossa taasen kulututetaan 12,81 litraa (kirkasta) vuodessa per aikuinen.

Yksi mielenkiintoinen kirjoitus saksalaisesta juomakulttuurista tässä.





Prost!!



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi


P.s. Kaikki olut-kuvat ovat saatu Petriltä. Koska tajusin että minulla ei ollut kuin muutama olut-kuva. Kiitos Petri.

Anopin kanssa saman katon alla



Täällä meillä päin on normaalia että lapset asuvat pitkään kotona. Aikamiespojat- ja tytöt asuvat omien vanhempiensa kanssa hyvinkin pitkään. Voi käydä jopa niin että taloon tuodaan siippa ja niin sitä huomaamatta asuu kolme sukupolvea saman katon alla. Näin kävi juuri meille.






Jumi on asunut tässä talossa jossa nyt asumme kohta neljäkymmentä vuotta. Hän oli silloin viisi vuotias pikkupoika kun he muuttivat pitämään huolta isotädistä ja sedästä. Saksassa on sellainen järjestely (ennen enemmän nykyään ei enää niin) normaalia että voit lunastaa "pientä" summaa vastaan talon. Mutta siihen kaupan päälle tulee vanhempi pariskunta tai toinen niistä joka on hengissä. Eli uuden perheen tarkoitus on hoitaa näitä vanhuksia arjen askareissa, olla vähän kuin omaishoitajia (ellei jopa niin?). Joten Jumin vanhemmat hoitivat kolmen lapsen lisäksi kahta vanhusta. Toinen näistä vanhuksista, isosetä oli kuollut pari vuotta muuton jälkeen mutta isotäti eli vielä monta monta vuotta.


Mielestäni tämä asumismuoto on ihan mielettömän hyvä idea. Pariskunta pääsee "pienellä" rahalla kiinni taloon ja vanhuksia ei jätetä yksin. Suomi voisi ottaa mallia, ehkä tällä tavalla maaseudut eivät tyhjentyisi eikä vanhukset ja nuoret syrjäytyisi. Talotki pysyisivät kunnossa eivätkä autioituisi.


Mutta asiaan. 


Miltä tuntuu asua anopin kanssa?


Muutin tähän taloon viisi vuotta sitten, Jumilla oli ns. oma asunto, pieni kaksio. Joka oli ollut aikaisemmin loma-asunto. Mutta kuitenkin yläkerrassa jossa myös anopilla oli oma huone ja kylppäri. Yläkerrassa oli myös vanha lastenhuone, kaaoksen peittelemänä. Mietin silloin muuttaessa että mitenköhän yhteisasuminen onnistuu. Hyvin nopeasti opin sen että anopilla oli oma elämä. Vuoden aikana taisi kerran tulla käymään kutsumatta. Hän antoi meidän olla rauhassa ja hyväksyi meidän oman tilan ja meidän elämän. Joten kun alettiin suunnittelemaan remonttia en ollut yhtään huolissani. Remontoitiin koko yläkerta meidän käyttöön. Anoppi muutti alakertaan, jossa hänellä on ihan tarpeeksi tilaa. 


Pikkumies muutti tietenkin hieman kuvioita ja toki anoppi halusi olla enemmän meidän elämässä mukana. Aluksi ajattelin suomalaiseen tapaan että kyllä minä oman lapseni hoidan. Mutta jossain vaiheessa tajusin kuinka iso apu siitä on että pääsee rauhassa kauppaan tai esim uimaan. Ilman anoppia en pääsisi kerran viikossa uimaan, (töihin), tekemään omia juttuja tai kirjoitella blogia. Olen niin kiitollinen, koska muuta tukiverkostoa ei meillä täällä olisi. Ollaan oltu muutaman kerran treffeillä Jumin kanssa ja kerran yötä poissa. Onneksi on anoppi joka on kolmas tärkeä henkilö Kimille. Hänen huomaan voin rauhassa jättää Kimin.






On näihin viiteen vuoteen tietenkin mahtunut kaikenlaista mutta ei mitään sellaista että oltaisiin täällä tukkanuottasilla. Aluksi ongelmat liittyivät pyykinpesuun. Anoppi oli yhdessä vaiheessa innokas pyykinpesijä, pesi valkoiset pyykit värillisen seassa. Joo. Pariin vuoteen en laittanut valkoisia pyykkejä pyykkikoriin vaan vein ne itse alas ja heti suoraan koneeseen. Tämän hän on vihdoin oppinut valkoinen pyykki pestään vain valkoisten kanssa. Hän meinaan kerran mokasi pahimman kerran, laittoi sinisen (?) pyyhkeen valkopyykin sekaan. Jumi ei ollut kovin tyytyväinen kun puuvilla/pellavapaitapusero oli sinertävä.


Remontin jälkeen hänen oli vaikea tajuta että yläkerta oli nyt meidän aluetta. Vierashuoneen hän kävi petaamassa kysymättä meiltä. Tein tylysti ja vaihdoin omat lakanani tilalle ja hän oppi ettei ole asiaa enää meidän vierashuoneeseen. Tämän jälkeen hän osoitti hieman mieltä eikä koskenut minun puhtaisiin pyykkeihin. Nyt pari vuotta myöhemmin on alkanut unohtua se episodi.






Käytännön asiat.

  • Jos olen laittanut pesukoneen päälle ja unohtanut tyhjentää sen, anoppi on huomannut tilanteen ja käynyt laittamassa pyykit narulle (Tämä tapahtuu välillä myös toisinpäin) tai narulta pois.

  • Kimin hoitaminen, pääsen uimaan, hiihtämään, lenkille, kauppaan, töihin (silloin kun niitä vielä oli).

  • Ruuanlaitto, ollaan vuoroin vieraissa. Mikä sen mukavampaa kuin yhdessä syöminen.

  • Sauna, monesti olisin yksin menossa saunaan. Anoppi tykkää myös saunoa ja meillä on usein kivat rupatteluhetket.

  • Jos jotain ruokatarvikkeita puuttuu, voi käydä lainaamassa anopin kaapilla ja tilanne on hoidettu. Toimii usein myös toisinpäin.

  • On aina tai lähes aina aikuista juttuseuraa vaikka välillä on kielen kanssa pieniä ongelmia.

  • Rappusille on saattanut ilmaantua jälkiruokaa hedelmäsalaattia tai vadelmaherkkua.

  • Anoppi hoitaa pääsiäispupun ja nikolauspukin tehtävät.

  • Saan siivottua rauhassa jotta pikkumies saa sotkettua sekunninsadasosasekunissa.

  • Puutarhanhoito ja lumityöt anoppi hoitaa myös ennen kuin kerkeän edes ajatella asiaa. No ei, lumitöitä teen mielelläni. Mutta puutarhanhoitoon en ole saanut "lupaa".



Eli toisin sanoen minua ei harmita ollenkaan asua saman katon alla anopin kanssa. Tietenkin tässä on luonnekysymys niin miniän kuin anopinkin. Kaikille ratkaisu ei ehkä ole sopiva. Mutta asuisitko sinä anoppisi kanssa?


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi


Tiedät olevasi Suomessa kun...



Suomi rakas synnyinmaani, jotkut asiat pysyvät niin kuin ne ovat aina olleet. Mutta toisista asioista tulee itselle vieraita asioita. Miten tähän on päästy? Nämä asiat kiinnittivät minun huomion nimenomaan tällä reissulla. Ehkä seitsemän vuoden poissaolo on joku maaginen rajapyykki? 



  • Rekisterikilvet näyttää oudoilta.

  • Moottoritiellä ajetaan vain 80km/h.

  • Televisiota katsellessa ihmettelet tekstityksiä.

  • Kaupassa pitää vihannekset/hedelmät punnita.

  • Pakasteille saat oman pikkupussin. Laitetaanko pussiin?

  • Kaupat on auki 24h. Voit lähteä ihan rauhassa klo 20.00 kaupoille.

  • Mutta alkoholijuomia saa ostaa vain ennen klo 21.00 (klo 9-21 välisenä aikana).

  • Ostokset voit jättää suht rauhassa "hihnalle" kassan jälkeen.



  • Tuulee niin että hiukset lähtee päästä.

  • Suihkusta tulee kuumaa vettä ja kunnon paineella.

  • Oma Äiti on aina ÄITI <3

  • Saat olla rauhassa yleisissä kulkuneuvoissa jos tahdot.

  • Pääkaupunkiseudulla välimatkat ovat oikeasti todella lyhyitä.

  • Auton saa laitettua lämpötolppaan.


  • Ovet avautuvat väärään suuntaan. Taas.

  • Olet turistina Helsingissä, ehkä ensimmäistä kertaa elämäsi aikana. Ja nautit siitä.

  • Tunnet olevasi kotona, vaikka et tavallaan enää ole.

  • Tulee ostettua kaikkia ihania herkkuja, koska Saksasta niitä ei sitten saa.

  • Voit treffata ystäviä ja sukulaisia kätevästi. Vaikka tällä kertaa hieman valikoidusti koska aikaa oli niin vähän.

  • Voit törmätä känniläiseen keskelle kirkasta päivää.

  • Asiointi on helppoa omalla äidinkielellä ja tulet ymmärretyksi.

  • Innostut aidosti kun näet markkinoilla porotuotteita tai puolukoita. Pakkohan niitä oli ostaa.

  • Voit tampata matot matontamppaustelineessä.





Mutta hei, länsimetrossa ihmiset juttelivat, tai ainakin meidän kanssa. ;)


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Saksa vs. Suomi: Juomaraha - Trinkgeld



Suomessa ei ole tippauskulttuuria, vaikka nykyään vähän enemmän kuin ennen? Tai en tiedä onko näin? Monet tietävät että ulkomailla ollessa pitää antaa juomarahaa ja se kuuluu asiaan. Tarjoilijoiden palkka muodostuu niistä juomarahoista. Törmäsin siihen asiaan että miksi muuten näin on? Silloinhan kierretään veroja ja se kierre taas pitää sitä alhaista palkkaa niillä aloilla jota se koskee. Joissain maissa se kuulemma on jotenkin laskettu verotukseen mutta miten ihmeessä se muka onnistuu?







Saksassa on tapana antaa tippiä taksikuskeille, tarjoilijoille, kampaajille, huonesiivoojille koska he ovat niitä joilla on pienet palkat. Minä olen ollut sillä periaatteella liikenteessä että jos saan hyvää palvelua olen siitä valmis antamaan pientä extraa. Jos en niin en kyllä siitä aio extraa antaa. Kymmenen prosentin säännön voit Saksassa unohtaa, sitä ei ole tosiaan pakko antaa. Yleensä teen niin jos loppusumma on 18,50€ annan 20€ setelin ja sanon että voitte pitää loput. 



Olen viime vuosina huomannut hauskan eron saksalaisten ja suomalaisten välillä. Kun saksalainen tyyli on juuri tuo edellä mainittu "Stimmt so" tai "Passt so" ja tarjolijan ei tarvitse antaa loppurahoja takaisin. Kaikki pääsevät helpommin ja nopeammin tilanteesta. Suomalainen tekee taasen niin että odottaa niitä loppurahoja takaisin vaikka tarjoilijan tuskastuneesta ilmeestä voisit lukea että "helvetin kitsas, onko mun pakko kaivaa näitä kolikoita". Kuitenkin suomalainen ajattelee että pitäähän sitä juomarahaa antaa, eli jätetään siihen pöytään kaikki mahdolliset pikkuhilut. Kaikki kymmenpenniset ja yksi- ja kaksisenttiset varsinkin kun ei niillä Suomessa mitään tee (no nykyään otetaan vastaan). Luin netistä että kuulemma pöytään jättämistyyliä saksalaiset tarjoilijat eivät arvosta yhtään. Enkä yhtään ihmettele. Olisihan se kivaa ja reilua antaa palveluraha suoraan siinä rahastusvaiheessa.





Toisaalta tässä tullaan siihen että Suomessa kun harvoissa paikoissa saat sitä palvelua. Melkein kaikki kahvilat ovat itsepalveluperiaatteella, joten ei sitä palvelurahaakaan tarvitse kenellekkään antaa. Suomessa taidetaan antaa ovimiehelle palvelurahaa, mutta sitten hänen pitäisi ilmoittaa verottajalle. Kuinka moni ovimies sen tekee? En usko että kovi moni?



Pakko kertoa tähän loppuun että kerran olen saanut ruhtinaallisen juomarahan. Olin kokkina Ravintola Wanhassa Maestrossa (kyllä, kuka muistaa paikan?), jolloin tarjoilija ja minä saatiin 70 Suomen Markkaa puoliksi eli 35 mk per pää. Se oli silloin 90-luvulla iso raha. Ravintolan tarjoilijat vitsailivat että hän (joka jakoi tipin kanssani) oli paikan ainut rehellinen tarjoilija. Niin se taisi olla koska harvoin ne tipit keittiöön asti tulivat.




Saksalaisilla on muuten tällainen hassu tapa taittaa setelit kukkaroon.


Muutamia sivuja joissa oli juttua eri maiden tippauskulttuureista:
Näin annat tippiä oikein lomakohteessasi
Juomarahakulttuuri maailmalla


Tässä tärkeä teksti koskien huonesiivoajien tippaamista, joka usein kuulemma unohtuu. Lisäisin vielä että huonesiivoojia auttaa myös se että sänkyä ei pedata vaan mieluummin otat lakanat pois. Älä vaan missään nimessä petaa!!!


Annetaanko sinun maassasi juomarahaa vai onko se ihan nou nou?


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Ristiäiset katolilaiseen tyyliin



Meillä oli tosiaan vihdoin Pimin ristiäiset, jep ikää herralla oli 1-vuotta. Se on ihan normaalia täällä että saatetaan kastaa myöhemmin eli vaikka vasta viisi vuotiaana. Olihan se itselle aika yllätys että näin myöhään se on mahdollista. Tai no olihan tuolta omalta rippikouluajoilta tuttu että jotkut kastettiin ennen konfirmaatiota.

Me ei tosiaan jotenkin saatu näitä ristiäisiä järjestettyä aikaisemmin. Halusinhan että vanhempani ja veljeni perheineen olisivat mukana (harmi että vain äiti pääsi paikalle). Kesä meni nopeasti ja syksyllä tehtiin sitä saunaa tosissaan joten tämä kevät oli hyvä vaihtoehto. Ja kivat juhlat meillä olikin. Pidettiin juhlat ihan pienenä eli vain lähisuku oli paikalla.



Oberreuten kirkon sisältä.

Itsellänihän on monet kokemukset ristiäisistä Suomessa ja varsinkin kummin tehtävissä olen ollut jo kahdeksan kertaa. Huh. Paikallinen pappi sanoi toimituksen olevan ihan identtinen luterilaisen kirkon kanssa. Heti kun hän aloitti kertomalla että aloitetaan toimitus ulkoa niin olin että no ei se nyt ihan identtinen ole. Pappi tuli siis reilu viikkoa ennen meillä käymään ja keskusteltiin ristiäisten kulusta. Sitä ennen oli pitänyt viedä syntymätodistus Weileriin pappitoimistoon vai mikä sen nimi nyt sit on?! Heh.

Tosiaan toimituksen piti alkaa ulkona, mutta huonon ilman takia aloitettiin kirkon eteisestä. Tämä symbolisoi sitä että Pimi kutsutaan Herran/Jeesuksen luokse. Meidän piti vastata muutamiin kysymyksiin, että mitä haluamme Kimille? Siihen piti vastata että uskon/glauben. Ja sitten että haluammeko kastaa Kimin? Kyllä/Ja. 

Siirryimme kirkon sisälle jatkamaan kastetilaisuutta. Pappi siinä jutteli muutaman sanan ja sitten luettiin muutamat raamatun tekstit. Oma luki yhden tekstin raamatusta ja sitten meidän oli pitänyt valita 4-6 lyhyempää raamatun tekstiä ja niitä luki Kimin serkut, täti, Oma ja Jumi.



Suomen leijona kantasormus kummitädiltä.



Pappi puheli niitä näitä, rukoiltiin ja siirryttiin rinkiin kastemaljan luokse. Kummeilta kysyttiin haluavatko he antaa Pimille uskonopetuksen? Siihen piti myös vasta kyllä/ja. Kummisetä otti Pimin syliin (heidän historiassaan ei ole kertaa ettei Pimi ole itkenyt), joten hieman jännitti hänen puolestaan. Pimi kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja kolmannella kerralla Pimi oli sitä mieltä että nyt riittää sen veden kanssa läträäminen. Kummisetä ja pappi joutui taistelemaan että vesi osui päähän. Noh, siihen loppuun taidettiin vielä rukoilla ja sitten toimitus olikin ohi. Ei siinä tainnut mennä edes puolta tuntia.

Lopuksi pappi sytytti ristiäiskynttilän (joka vanhempien pitää itse hommata) ja siunasi ristiäisristin. Nämä kuuluvat olennaisena osana ristiäisiin ja seremoniaan. Kynttilä sytytetään aina sankarin syntymäpäivillä ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa.


Ristiäiskynttilä ja risti.


Meidän perhe meinasi vähän pistää pahennusta kirkossa toimituksen jälkeen. Kummisetä olisi halunnut soittaa uruilla C´mon baby light my firen. Luojan kiitos hän ei saanutkaan urkuja toimimaan(?). Pimin Opan eli isoisän uurnapaikka on tämän kirkon pihalla ja toimituksen jälkeen mentiin pitämään pieni hiljainen hetki hänen luokseen.



Pientä iltapalaa.


Kirkon pihalta siirryttiin meidän kylän lähiravintolaan kahville ja kakulle "Kaffee und Kuchen". Täytyy sanoa että meillä oli mukava päivä perheen kesken. Sankari oli erittäin reipas ja muutamaan otteeseen koitti päätä että mitä se pappi sinne oikeen laittoi? Nosti käsiä ja hieroi päätä että jotain kummallista nyt tapahtui. Illalla ennen nukahtamista oli koittanut että mitä se sinne oikein laittoi. Voi ihana pieni. Iltasella nautittiin perheen kesken pientä iltapalaa. Kaikenlaista pikkupurtavaa olimme Äitini ja Pimin kummitäti Niinan kanssa askarrelleet. 


Pöytä koreana.


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen