Niin kuin jo kirjoittelin edellisessä postauksessa kuinka kiva päivä minulla ja Pimillä oli Jennin (H niin kuin Hausfrau) perheen kanssa. Niin pakkohan tästä oli kirjoittaa vielä oma postaus. Olenhan luvannut esitellä näitä lähialueiden nähtävyyksiä.
Aikaisemmin olinkin kirjoitellut hyvästä ja pahasta Somesta, niin tässäkin tuli yksi hyvä asia eteen. Meinaan huomasin että Jenni oli laittanut instagram tarinoihin että he menevät seuraavana päivänä Ravensburger Spielelandiin. Meiltä paikan päälle ajaa alle tunnissa, olimme heränneet kukonlaulun aikaan ja ei ollut sille päivälle mitään ohjelmaa. Joten jo ennen kello yhdeksää olimme matkalla sinne.
Me olimme siellä kymmenen minuuttia ennen ovien avautumista ja parkkipaikka huuteli tyhjyyttään. Auton sain hyvin lähelle sisäänkäyntiä ja puun taakse (jos aurinko porottaisi kuumasti). Jenni ja kumppanit saapuivat myös piakkoin ja aloitettiin jonottaminen kassoille. Jos oltaisiin oltu fiksuja olisimme ostaneet ja tulostaneet liput etukäteen, silloin jonottaminen olisi käynyt hieman nopeammin. Ei siinä kuitenkaan loppupeleissä kauaa mennyt. Vaikka ne kassahenkilöt tuntuivat tekevän hommaa erittäin hitaasti.
Katseltiin karttaa ja mietittiin etä mistä ihmeestä aloitetaan. Paikka vaikutti järkyttävän isolta. Ei me kovin pitkälle päästy kun löytyi ensimmäinen paikka jonne lapset halusivat mennä. Hühnerstall eli kanahäkki, sellainen joita on hop lopissa. Pimi kun on vielä niin pieni niin äidin piti mennä mukaan, puuh. Odotan niitä hetkiä kun saan laittaa Pimin yksin sellaiseen ja voin vain odotella ulkopuolella.
Seuraavaksi oli vuorossa karuselli, johon Pimikin olisi päässyt minun kanssa mutta sanoin että en halua karuselliin. Joten Jennin lapset menivät siihen, ja me muut odotimme ulkopuolella. Seuraavaksi nähtiin se mihin Pimin oli ehdottomasti päästävä eli traktoriin. Olenko maininnut että tällä hetkellä traktorit ja kaivurit ovat tällä hetkellä se JUTTU. Se taisi olla Pimin suosikki juttu, kotiin lähtiessä puhui traktorista ja kaivurista.
Jenni perheineen meni johonkin vesiliukumäkeen, joka näytti kivalta mutta me jäätiin Pimin kanssa odottelemaan ulkopuolelle. Aurinko porotti kuumasti ja pakko oli hieman juoda jotain. Onneksi olin pihinä saksalaisena ottanut omat juomapullot mukaan. Evästäkin meillä oli hieman mukana, mutta ei niin kuin muilla profeilla. Heillä oli tuollaiset kärryt täynnä tavaraa, vaatteita, vilttejä, kylmälaukku täynnä ruokaa ja juomaa. Kärryjä sai myös lainaan 5 euron hintaan.
Sitten nähtiin ehkä se toiseksi paras tai paras laite eli kaivurit. Siinä oli ringissä minikaivureita joita oikeasti pääsi ohjailemaan. Ihan huippua. Ikäraja oli yli kolmevuotiaille mutta ei se työntekijä kysellyt mitään. Joten päästiin laitteeseen. Se tuli huomattua että ei niitä työntekijöitä oikeasti kiinnostanut oliko joku nyt kolme vai kaksi vuotias. Moneen laitteeseen pystyi vain sanomaan ja huijaamaan että kyllä meidän lapsi on niin ja niin vanha. No hyvä niin koska moni kiva laite olisi jäänyt välistä.
Ankoilla ajelu oli myös jäänyt Pimin mieleen. Saksaksi näitä kumiankkoja sanotaan kuitenkin Ente:ksi eli sorsiksi. Jennin lapset taisivat päästä laitteeseen pari kertaa putkeen koska jonoa ei ollut oikeastaan yhtään.
Näiden muutaman laitteen jälkeen alkoi jo vatsa kurista ja menimme syömään. Tarjolla oli pizzaa, salaattia tai pastaa. Ei mikään kummoinen makuelämys, mutta kait meillä vatsat täyttyi ja jaksettiin taas. Olimme käyneet vasta muutaman laitteen ja tuntui että emme ikinä saa käytyä niitä kaikkia laitteita yhtenä päivänä. Oikeassa oltiin, se oli ihan mahdotonta. Jonoja oli jonkin verran, ei kuitenkaan kovin pahasti.
Alueelle oli tullut uusi Brion-alue, jossa oli hauskan oloinen kelkkarata. Pimin kärsivällisyys jonottamiseen loppui ennen kuin edes alkoi, niin me päätettiin siirtyä takavasemmalle leikkipuistoon. Se olikin hyvä ratkaisu, Pimi sai rauhassa tehdä mitä tahtoi ja äiti sai hetken istahtaa penkille. Puuh.
Tähän väliin meille tuli tee/kahvi/jäätelötauko, samalla alkoi tiputtaa vettä ja istuimme pöydässä jossa oli katos. Saksalaiset olivat tässä vaiheessa vetäneet ne kuoritakit/sadetakit/viitat päälle. Minulla ei ollut mitään sadevarusteita mukana. Kääk. Pimi selvisi rattaiden kuoman alla ja minä ”nautin” sateesta. Jennin perhe oli ihan mieletöntä seuraa, kaikki otettiin huomioon ja lapset ottivat asiat mukisematta vastaan.
Seuraava laite oli ampparit ja silloin se sade oikein yltyi. Mutta ei me sokerista oltu, ollaanhan hulluja suomalaisia. Minun ilme amppareissa kertoo kuitenkin kaiken oleellisen.
Seuraava laite oli ampparit ja silloin se sade oikein yltyi. Mutta ei me sokerista oltu, ollaanhan hulluja suomalaisia. Minun ilme amppareissa kertoo kuitenkin kaiken oleellisen.
Käytiin tässä välissä labyrintissa ja paloauto-kisailussa. Siinä meinasi käydä köpelösti, minulla jäi laukku jotenkin rullan väliin ja sormi jäi jotenkin jumiin ja puristuksiin.
Tässä vaiheessa kello taisi olla jo kolme tai neljä. Mietittiin että mihin mennään, jonnekkin sisälle ja mahdollisesti samantien pois koko paikasta. Sade oli yltynyt jo aikamoiseksi, ilman sateenvarjoa ja sadetakkia olin kastunut ihan läpimäräksi. Päätettiin mennä uudelleen kanahäkeille, lapset voisivat riehua siellä ja me aikuiset katsella orrelta. Tai no minun piti jossain vaiheessa mennä Pimin perään.
Paikka on tosiaan Ravensburgin kirja/palapeli/peli-tehtaan paikka. Joten ”pieneltä” pakko-ostolta ei voi välttyä. Paikassa oli monia myyntipisteitä joista sai ostaa kirjoja, pelejä ja palapelejä. Me ostettiin kaksi kirjaa kymmenellä eurolla, ei paha ollenkaan kun yksi kirja olisi maksanut 13é. Ruokien yhteydessä sai myös valita vaikka sen lastenannoksen eli kindermenun, johon kuului sitten joku pikkuinen lahjus. No näytti ne olevan parempia kuin esim. Mc Donaldsin muovikrääsät.
Tosiaan oltiin jo päätetty että lähdetään pois mutta päätettiin ajaa vielä sellaisella pikkujunalla paikan ympäri. Siinä olisi sateensuoja, jos sade jatkuisi se ei haittaisi. Se olikin kiva junamatka, nähtiin vielä yksi erillinen alue, jossa ei oltu käyty. Ja siellä näytti kaikki niin kivalta että päätettiin vielä käydä siellä pari laitetta läpi.
Kyllä kannatti käydä koska siellä oli ”vesibussi”-ajelu blaubären maailmassa, Hier kommt die Mausen-vapaapudotus ja blaubären polkuveneajelu. Jossa piti myös ottaa pientä kisailua. Näiden jälkeen todettiin että nyt voidaan lähteä. Käytiin vielä syömässä schnitzelit ja pommesit, koska oikein muutakaan ei ollut tarjolla. Lapset pääsivät vielä karuselliin ja pelle hauskuutti lapsia taikatempuilla.
Tästä oli kiva lähteä kotiin, kello oli jo puoli seitsemän. Meillä oli niin kiva päivä, Pimi sammahti samantien autoon, kiukutteli kotiin tullessa ja halusi välttämättä nukahtaa uudelleen äitin kainalossa. Minäkin olin rättipuhkipoikki mutta niin onnelinen. Kiitos Jenni perheineen meillä oli niin kiva päivä. Kiitos vielä kun olit hovikuvaaja ja meistäkin saatiin hyviä kuvia.
Paikkaa voisi kuvailla leikkipuiston ja huvipuiston välimuodoksi. Varsinkin perheen pienemmät lapset olivat otettu suht hyvin huomioon. Toki ideaali ikä olisi noin kuusi vuotias, silloin pääsisi kaikkiin laitteisiin ja useimpiin yksin. Aikuisen lippu maksoi 34.50é, lapset olisivat maksaneet 32,50é ja alle 3-vuotiaat pääsevät ilmatteeksi. Parkkimaksu oli 5é koko päivän. Paikkaa voin suositella käsisydämellä, ja ensi vuonna meidän täytyy päästä sinne uudelleen.
P.s. kuvat joissa olen minä ja/Pimi niin on Jennin tai Jennin miehen ottamia kuvia.
Paikkaa voisi kuvailla leikkipuiston ja huvipuiston välimuodoksi. Varsinkin perheen pienemmät lapset olivat otettu suht hyvin huomioon. Toki ideaali ikä olisi noin kuusi vuotias, silloin pääsisi kaikkiin laitteisiin ja useimpiin yksin. Aikuisen lippu maksoi 34.50é, lapset olisivat maksaneet 32,50é ja alle 3-vuotiaat pääsevät ilmatteeksi. Parkkimaksu oli 5é koko päivän. Paikkaa voin suositella käsisydämellä, ja ensi vuonna meidän täytyy päästä sinne uudelleen.
P.s. kuvat joissa olen minä ja/Pimi niin on Jennin tai Jennin miehen ottamia kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti