Vuosikymmen vaihtuu ja voi kunpa joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että kaikki järjestyy (moni kyllä sanoi mutten uskonut). Löydät elämäsi miehen, tulet asumaan omakotitalossa ja saat lapsen.
Meinaan kymmenen vuoden sinkkuelämän jälkeen mikään näistä ei ollut minulle itsestäänselvyys. Ystävät menivät naimisiin ja saivat lapsia. Minä se vain edelleeen kävin töissä samassa paikassa, eikä mikään oikeastaan muuttunut.
Frankfurt-vuoden jälkeen aloitin vastaanottovirkailijan tutkinnon opiskelun. Olinkin heti alkuvuodesta 2010 pari kuukautta työharjoittelussa Levin Sirkantähdessä. Sieltäkin minulle on jäänyt muutama elinikäinen ystävä. Aika huippua.
Lue lisää: Minun Au Pair-vuoteni.
Syksyllä 2010 sain tutkinnon suoritettua ja olin aivan poikki. Syksystä 2010 en muista oikeastaan mitään. Olin kaiken tämän opiskelun ja työharjoittelun oheen aloittanut uudessa toimipisteessä. Muistan vain kun joulukuussa valmistuin ja sain vihdoin enemmän aikaa itselleni.
Asuin syksystä 2009 pienessä rivitaloyksiössä Kaitaalla, jonka olin remontoinut isäni ja ystävien avustuksella. Kaitaa oli ihanaa aluetta ja meri oli lähellä. Rakastin sitä asuntoa.
Kuitenkin joulu 2010 oli viimeinen joulu jonka vietin pitkään aikaan (8 vuotta jos oikein tarkkoja ollaan) Suomessa. Sitähän en silloin tiennyt, että vuoden päästä olisinkin jossain muualla.
Oikeastaan Frankfurtin vuoden jälkeen katselin koko ajan paikkoja ulkomailta, koska minusta tuntui, että Suomi ei ollut minua varten.
Vaikka perhe ja ystävät olivat siellä niin tuntui, että joku puuttui.
Aloitin keväällä 2011 saksankielen kurssin ja olin päättänyt, että annan Suomelle vielä vuoden mahdolliisuuden. Taisin jollekkin sanoa, että vuosi vielä, sitten lähden.
Lähtö tuli nopeammin kuin tajusinkaan.
Keväällä tein ennustuksia ystävän kanssa ja siinä sanottiin, että muutos tulee tapahtumaan nopealla tahdilla. Aikaisemmin ennustukseni olivat olleet tylsiä, töitä, töitä ja töitä.
Kesä 2011 oltiin ristitty ystäväni kanssa viimeiseksi sinkkukesäksi. Toim. Huomio meillä oli ollut ollut jo aika monta viimeistä sinkkukesää, joten toiveessa oli hyvä elää. Lopulta tästä kesästä tuli meidän molempien viimeinen sinkkukesä. Kannatti manata monta vuotta. Heh!
(Kesää 2012 sanottiiinkin sitten rakkauden kesäksi).
Alkusyksystä 2011 näin ilmoituksen MOL:in sivuilla jossa etsittiin kokkia/vastaanottovirkailijaa/siivoojaa pieneen suomalaiseen hotelliin Saksan Alpeille. Laitoin hakemuksen menemään ja lokakuussa Maarit otti yhteyttä.
Lue lisää: Hotelli Martinshöhe
 |
| Hotelli Martinshöhe |
En uskaltanut suoralta kädeltä irtisanoutua ja luulin, että mahdollisuus paikkaan meni. Pari viikkoa mietittyä päätin ehdottaa josko tulisin joululomalla työkokeiluun. Loppu onkin historiaa ja sille tiellä jäin.
Olin ollut Espoon Kaupungilla monta vuotta töissä. Uskalsin ottaa riskin ja irtisanoutua. Työt alkoi helmikuun alussa ja kestäisi vain 8 kk. Olin ottanut tietoisen riskin.
Ystäväni Frankfurtin ajalta tuli poikaystävänsä kanssa minun Kaitaan kämppään vuokralle.
Asioilla on tapana järjestyä sanotaan. Näin minullekkin on vuosien varrella sanottu useasti, mutten tosiaan itse ikinä uskonut siihen.
Lue lisää: Uskotko kohtaloon?
Keväällä ja kesällä 2012 hengasin enemmän ja enemmän Jumiksi ristimämme miehen kanssa. Alkusyksystä hän sitten kysyi haluaisinko muuttaa hänen luokse asumaan. Se tuntui jotenkin niin ihanalta ja minun piti nipistää itseäni moneen kertaan. En voinut uskoa, että minä ikisinkku löysin vihdoin rakkauden rinnalleni.
Koitin saada vuokralaista asuntooni, mutta aina joku juttu meni mönkään. Päätin laittaa asuntoni myyntiin ja se meni ekalla näytöllä kaupaksi. Ja näin jälkiviisaana on hyvä sanoa: Hyvä niin.
2012 joulu oli todellakin erilainen kuin edellisenä vuonna. Yksin vieraassa hotellissa ja vain skype-yhteyden päässä perheestä. Nyt minulla oli miesystävä, ”anoppi”, ”käly” ja ”lankomies” ja me vietettiin mukava joulu, taidettiin valvoa kahteen asti yöllä.
2013 oli vaikea vuosi ja itkuilta ei selvitty. Ikävä Suomeen oli kova ja työasiat painoivat mieltä. Suomalaisia ei näkynyt olevan lähistölläkään ja paikallisista ei löytynyt ystäviä. Ystävät Suomesta sanoivat että palaa takaisin, itse en sellaista voinut edes ajatella. Olinhan löytänyt elämäni rakkauden ja minulla oli muuten hyvä olla.
Niin se elämä vain jotenkin rullasi eteenpäin. Käytiin töissä ja urheilemassa. Aloitettiin järkyttävän iso remontti, joka ei ole vieläkään täysin valmis. Listoja ja kaappien ovia puuttuu. Ollaan saatu asunto/talo siihen kuntoon, että täällä on hyvä olla.
Pimi syntyi keväällä 2016 ja niin sitä on oltu jo reilu kolme vuotta äiti. Lapsen syntymä on muuttanut kaikkein eniten minua, mutta myös meidän parisuhdetta. Nyt meillä on yhteinen poika kenestä meidän pitää pitää huolta ja olla vastuussa.
 |
| Pikkumies eli Pimi. |
Me molemmat olimme olleet monta vuotta yksin, tottuneet siihen, että päätökset tehdään itse ja niin edelleen. Pari viimeistä vuotta on ollut aikamoista sekamelskaa, mutta eihän tätä mihinkään vaihtaisi.
Silloin vuoden 2010 alussa en olisi uskonut että tästä vuosikymmenestä tulisi elämäni vuosikymmen. Voisi sanoa, että kaikki mahtavimmat ja merkityksellisimmät asiat ovat tapahtuneet tämän kymmenen vuoden aikana.
Kiitos, kun luit elämäni vuosikymmenestä.
Mitä sinulle on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti