Sitten on näitä päiviä

On päiviä kun tuntuu että ihan kaikki menee päin peetä. Ja niitä nyt valitettavasti tulee aina silloin tällöin koska se säädön ja draaman määrähän on vakio. Ja vielä kun kaveri kertoi että Merkurius peruuttaa viikonloppuna, ajattelin että minun säätö alkoi jo heti maanantaina.

Olimme menossa Kimin kanssa kylävierailulle Bregenziin, koska vihdoin oli räkätauti selätetty. Murphyn lakiinhan kuuluu että jos joku asia voi mennä pieleen niin sehän menee. Tuntui että näitä oli tuohon maanantaihin enemmän kuin yksi. 

• Kimi nukkui pitkään, juuri silloin kun pitäisi olla tiettyyn aikaan jossain. Tämä aamu oli juuri sellainen. Ajattelin että 45 minuuttia riittää siihen että saan Kimin lähtökuntoon. Väärin. Juuh, olimme kyllä valmiita jopa 5 minuuttia ennen, kunnes huomaan että toisella onkin housut täynnä tavaraa ja eikun aloitetaan koko homma alusta. Plaah.

• Lähtemistä ei auttanut se että edellisenä yönä oli satanut lunta. Eli eikun kaivamaan autoa lumen alta. Rapsutteluun meni ainakin 10 minuuttia, Kimi ei auttanut asiaa juoksentelemalla tielle. Pääsimme starttaamaan puoli tuntia aikataulusta myöhässä.

• Ajattelin olevani fiksu ja ajaa yhtä toista reittiä Bregenziin, koska siitä pääsisin (muka) kätevämmin sinne minne olimme menossa. En sitten ottanut ollenkaan huomioon että edessä ajoikin auraus/suolausauto, meinasin tehdä U-käännöksen ja ajaa sittenkin toista kautta. Ehkä se olisi kannattanut ehkä ei, mutta 30km/h aura-auton perässä ajaminen oli ihan tuskaa. Onneksi tämä aura-auto jäi Saksan puolelle eli rajan tuntumassa auto jäi pois pelistä. JES! Paitsi että parissa kohtaa oli tietyö ja autojonot pakkaantuivat. Plaah.

• Olin laittanut google mapsiin osoitteen, mutta en tarkkaa osoitetta. Väärin. Se muuten olisi kannattanut, koska jätin auton parkkiin ja luulin että päätepiste oli ihan nurkan takana. Väärin. Sitten etsittiin parkkimaksuautomaattia, ensin väärästä suunnasta. Jeps, sainpas lipun ostettua ja laitettua auton tuulilasin sisälle. 

• Sitten lähdettiin summamutikassa katselemaan talon numeroita. Näin vain numeron 24, en tiennyt olinko lähtenyt oikeeseen vai väärään suuntaan? Lähitaloissa ei näkynyt numeroita. Murr, hiki alkaa nousta, Kimi on kainalossa. No arvaatte varmaan käveltiin väärään suuntaan. Oikein. Kimi kainalossa köppöttelin ja totesin yhden risteyksen kohdalla että ei, olemme ihan liian kaukana siitä mihin pitäisi mennä. Käännyin takaisin autolle ja päätin ajaa lähemmäs. Paaaljon helpompi mennä autolla. Väärin.

• Google mapsiä taas vähän päälle, piti laittaa mobiilidata (oltiin ulkomailla) päälle että sain kartan toimimaan. Oli yksisuuntaista josta ei saanut ajaa, sitten näin talon johon olimme menossa. Hups, se olikin ollut ihan lähellä. Yllätys. Ei hätää toisella puolella tietä oli pari paikkaa tien poskessa, ei muuta kun U-käännös. Helpommin sanottu kun tehty, oltiin meinaan kaupungin keskustassa. Sainpas auton käännettyä ja vain todetakseni että joku mu...u oli ajanut kahden auton paikalle siihen keskelle. Hieman piti ajaa hitaasti ohi ja kyylätä vihaisesti.

• No sen talon lähellä ei ollutkaan enää muita paikkoja, joten päädyin ajamaan paikkaan jossa  jo kertaalleen olin ollut parkissa. Toiveikkaana ajoin siihen kohtaan jossa auto oli ollut jo parkissa. Niin, se paikka olikin jo mennyt. Oikein. Eli uutta rundia, josko saataisiin jostain "lähempää" parkkipaikka. Siinä alkoi jo otsasuoni pullottamaan ja mietin että ei he..ti lähden takaisin kotiin. Mutta vihdoin löydettiin parkkipaikka hieman kauempaa mutta kuitenkin suht läheltä. Kimi kainalossa kävelin oikeaan taloon ja mikä voittajaolo kun sittenkin selvittiin.

Olimme perillä kyläpaikassa reilu tunti (melkein puoltoista) myöhässä. Kyläreissu meni kivasti ja äideillä ja pojilla oli kivat jutut, jotka pelasti tuon kamalan aamupäivän. Kotiin ajettiinkin eri reittiä ja kas kummaa olimme reilussa puolessa tunnissa takaisin kotona. Loppupäivä menikin aivan loistavasti. Sain siivottua kylpyhuoneen laatikostot ja pääsin jumppaan. 



 Miten sitä onkin tällaisia koomisia päiviä jolloin mikään ei tunnut sujuvan. Onneksi näitä näin kamalia päiviä on vain muutama vuodessa. Siitä Merkuriuksesta kun kirjoitin tuolla ylempänä niin kannattaa varoa viikonloppuna. Silloin ei kannata liikkua millään kulkuvälineellä, voit meinaan löytää itsesi jostain muualta kuin määränpäästä. Sopimuksia ei kannata ainakaan kirjoittaa tai kannattaa olla erittäin tarkkana. Tietokone ja puhelin voivat myös sekoilla joten kannattaa olla varuillaan. Jos saat outoja puheluita niin ne menevät tämän piikkiin. :)


P.s. jätin yöksi kuvat latautumaan niin eihän ne edes latautunut. Vaihdoin kuvaa niin jopas onnistui. Että sillä lailla. Saas nähdä onnistuuko tämän postauksen lataaminen ollenkaan. 

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Saksa vs. Suomi: Lääkärin vastaanotolla

Saksassa ei ole samanlaista terveydenhuoltoa kuin Suomessa. Täällä käydään ns. yksityisellä ja saat itse valita kuka on sinun omalääkärisi. Sairauskassa maksaa kaikki käynnit, joistain käynneistä joutuu maksamaan pienen summan ja joskus saattaa saada lääkkeitäkin ilmaiseksi. Sairauskassamaksu on mielestäni aika iso, kun miettii että minun pienestä palkasta  meni melkein 130€ kuukaudessa. Minulla oli/on kuulemma kallein (?) sairauskassa eli AOK Bayern. Mutta olen heidän palveluihin ollut erittäin tyytyväinen.

Vastaanotolla Meillä päin nämä lääkäreiden vastaanotot ovat erittäin sympaattisia. Ne ovat yleensä vanhassa talossa ja ulkoa päin katsoessa ei näytä siltä että kyseessä onkin lääkärinvastaanotto. Sisälle astuessa siellä on tietenkin Wartezimmer eli odotushuone, sinne pitää aina huikata kaikille Hallo tai Grüß Gott! Vastaanottotiskille annat sinun krankenkassekarten eli sairausvakuutuskortin, sitä he tarvitsevat yleensä vain kerran kuussa (jos siis käyt useasti). Sitten vain odottamaan muiden seuraan odotustilaan.


Vastaanottovirkailija käy kutsumassa sinut lääkärin vastaanotolle. Sinulla saattoi olla jotain kivaa lukemista odotustilassa, vinkki ota se mukaan. Meinaan lääkäri ei odota sinua huoneessa vaan huone on tyhjä. Harmittelet että jäi kiva lukeminen kesken tai juttutuokio jonkun tutun kanssa. Lääkäri saapuu paikalle sitten kun kerkiää. Kerran jouduin odottomaan ihan mielettömän kauan (tuntui tunnilta) ja ilmeisesti lääkärikin oli unohtanut että asiakas odotti huoneessa koska säikähti minua saapuessaan huoneeseen. Tai sitten olin niin kamalan näköinen. Ihmettelen aina tätä käytäntöä, siellä huoneessa on vapaasti kaikenlaista mukaan otettavaa. Lääkkeitä, harsoja ja tuppoja, mielestäni outoa että potilas odottaa siellä itsekseen. Tietokoneeseenkin olisi vapaa pääsy, jos vain haluaisi.

Tietosuoja, mitä se on?


Josta tullaankin kätevästi seuraavaan aiheeseen. Nimittäin tietosuojaan, sitä ei ole tai se on ihan olematonta. Vastaanottovirkailija saattaa kailottaa ääneen vaivasi ja niin että varmasti kaikki kuulee. Kaikki tietosi kerrotaan hyvinkin äänekkäästi lääkärille. Reseptit ja sairauslomatodistukset voivat jäädä pitkäksikin aikaa heilumaan siihen tiskille. Mutta toisaalta ketä kiinnostaa onko sinulla hyppykuppa tai muu vastaava.


Nolojen tilanteiden nainen


Kerran kävi hauska juttu. Olin oletettavasti noroviruksen kourissa (pääsiäisenä). Soitettiin päivystykseen ja se oli samassa kuin lastenlääkäriasema(?). Virkailija oli siellä sitä mieltä ettei minun kannata tulla vastaanotolle muita tartuttamaan. Jumi meni paikalle, sai minulle jotain lääkkeitä tms. sairauslomatodistustakaan Jumi ei tuonut mukanaan, koska tämä kyseinen lääkäri teki keikkaa myös silloisella työpaikallani. Joten hän lupasi toimittaa todistuksen työnantajalleni. Hetken pomoni mietti että puhunko paskaa koska tämä lääkäri oli lastenlääkäri. Mutta ilmeisesti uskoi minua koska lääkäri oli vienyt todistuksen esimiehelleni. Sain tehtäväkseni toimittaa näytteen omalle lääkäriasemalle ensimmäisenä arkipäivänä. Se homma ei tietenkään mennyt ihan putkeen. Menin tiskille näytepurkki kädessäni ja sanoin että minun piti tuoda tämä tänne. He olivat hieman ihmeissään että mitä minun piti heille tuoda? No en osannut asiaa hienommin ilmaista kuin että purkissa on "scheissea" ja sitten neiti ymmärsi yskän otti näytteen vastaan. Kannattaisi varmaan opetella enemmän sanoja. Silloin hävetti mutta minkäs teet.


Tapahtuipa kerran vastaanotolla


Yksi lääkäri kysyi heti olenko Suomesta? Koska puhun kuin Samu Voice of Germanysta. Hän otti kuitenkin asiani vakavasti ja saatiin hoidettua asiaa eteenpäin. Naistenlääkäri kertoi lentomatkastaan Suomeen en muista näyttikö jopa jotain valokuvia, muttei ihan kaukana tainnut olla. Koita siinä kuunnella niitä juttuja kun on jalat harallaan. Hammaslääkärini on taasen innokas Mika Kaurismäki-fani ja kertoi nähneensä kaikki hänen elokuvat.

Lähetettä et tarvitse


Saksassa on niin ettei tarvitse mennä yleislääkärin kautta erikoislääkärille. Eli et tarvitse lähetettä, voit mennä suoraan erikoislääkärille. Olen käynyt poistattamassa luomia ihotautilääkärillä, mutta sekään ei mennyt ihan putkeen. Olin varannut ajan (tai näin luulin) mutta ilmeisesti virkailija ei ollut ymmärtänyt minua oikein tai oli unohtanut merkitä varaamani ajan. Joten siellä odotushuoneessa odotin tovin ennen kuin virkailija muisti että minut pitää saada johonkin väliin. Ihotautilääkäri ei ollut samaa mieltä kanssani muutamasta luomenpoistosta vain minun piti vakuuttaa hänet että ihan oikeasti haluan nämä pari luomea pois. Piti vetää itkupotkuraivarit että hän ymmärsi. Muutamat luomet hän poltti laserilla samantein, mutta yksi piti leikata ja sitten myös ommella (maksoi hurjat 10€). Siihen piti varata aika parin viikon päähän. No kaikki meni onneksi hyvin. Tikkien poisto oli operaatio koska paikka olikin silloin kiiinni (eikä minulle oltu ilmoitettu) ja jouduin omalle lääkäriasemalle soittamaan että voiko ne siellä ottaa pois. Jouduin lähtemään töistä aikaisemmin kun perjantaisin menee paikka kiinni jo puolen päivän aikaan.



Lääkäriasemat ovat keskipäivällä tauolla.

Meillä päin lääkäriasemat ovat auki suunnilleen näin: 
Maanantaista perjantaihin klo 8-12 
Maanantaista keskiviikkoon klo 15-18
Torstaisin klo 16 -19

Eli sellainen pieni mittagpause eli tauko on meillä päin hyvin yleistä. Esimerkiksi apteekeilla on myös tauko n. klo 12.30-14.00. Silloin kun on joku akuuttitarve lääkärille niin saattaa joutua odottamaan tunnin tai kaksi. Eli ihan samalla lailla sitä joutuu odottamaan flunssakaudella kuin Espoossakin.


Lähete fysioterapiaan voi olla kiven alla.

Olen ollut useasti lääkärissä niska/hartiaongelmien takia. Siitä sellainen huomio että he antavat lähetteitä osteopaatille tms. vain jos et ole aikaisemmin sinä vuonna tarvinnut. Eli loppuvuodesta he ovat hyvinkin tarkkoja että antavatko niitä lähetteitä eteenpäin vai ei. Kuulin siitä ihan hyvän perustelun. Meinaan sairauskassa ei välttämättä maksa heille niitä takaisin ja silloin lääkäriasema joutuu maksumieheksi. Joten kerran vuodessa ja mielellään alkuvuodesta niin saat lähetteen varmasti.


Lähtiessäsi vastaanotolta sinun pitää huikata kaikille Tschüss tai Wiederschauen tai Wiedersehen!! On epäkohteliasta olla sanomatta mitään.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Saksa vs. Suomi: Juomaraha - Trinkgeld

Suomessa ei ole tippauskulttuuria, vaikka nykyään vähän enemmän kuin ennen? Tai en tiedä onko näin? Monet tietävät että ulkomailla ollessa pitää antaa juomarahaa ja se kuuluu asiaan. Tarjoilijoiden palkka muodostuu niistä juomarahoista. Törmäsin siihen asiaan että miksi muuten näin on? Silloinhan kierretään veroja ja se kierre taas pitää sitä alhaista palkkaa niillä aloilla jota se koskee. Joissain maissa se kuulemma on jotenkin laskettu verotukseen mutta miten ihmeessä se muka onnistuu?

Saksassa on tapana antaa tippiä taksikuskeille, tarjoilijoille, kampaajille, huonesiivoojille koska he ovat niitä joilla on pienet palkat. Minä olen ollut sillä periaatteella liikenteessä että jos saan hyvää palvelua olen siitä valmis antamaan pientä extraa. Jos en niin en kyllä siitä aio extraa antaa. Kymmenen prosentin säännön voit Saksassa unohtaa, sitä ei ole tosiaan pakko antaa. Yleensä teen niin jos loppusumma on 18,50€ annan 20€ setelin ja sanon että voitte pitää loput. 



Olen viime vuosina huomannut hauskan eron saksalaisten ja suomalaisten välillä. Kun saksalainen tyyli on juuri tuo edellä mainittu "Stimmt so" tai "Passt so" ja tarjolijan ei tarvitse antaa loppurahoja takaisin. Kaikki pääsevät helpommin ja nopeammin tilanteesta. Suomalainen tekee taasen niin että odottaa niitä loppurahoja takaisin vaikka tarjoilijan tuskastuneesta ilmeestä voisit lukea että "helvetin kitsas, onko mun pakko kaivaa näitä kolikoita". Kuitenkin suomalainen ajattelee että pitäähän sitä juomarahaa antaa, eli jätetään siihen pöytään kaikki mahdolliset pikkuhilut. Kaikki kymmenpenniset ja yksi- ja kaksisenttiset varsinkin kun ei niillä Suomessa mitään tee (no nykyään otetaan vastaan). Luin netistä että kuulemma pöytään jättämistyyliä saksalaiset tarjoilijat eivät arvosta yhtään. Enkä yhtään ihmettele. Olisihan se kivaa ja reilua antaa palveluraha suoraan siinä rahastusvaiheessa.

Toisaalta tässä tullaan siihen että Suomessa kun harvoissa paikoissa saat sitä palvelua. Melkein kaikki kahvilat ovat itsepalveluperiaatteella, joten ei sitä palvelurahaakaan tarvitse kenellekkään antaa. Suomessa taidetaan antaa ovimiehelle palvelurahaa, mutta sitten hänen pitäisi ilmoittaa verottajalle. Kuinka moni ovimies sen tekee? En usko että kovi moni?



Pakko kertoa tähän loppuun että kerran olen saanut ruhtinaallisen juomarahan. Olin kokkina Ravintola Wanhassa Maestrossa (kyllä, kuka muistaa paikan?), jolloin tarjoilija ja minä saatiin 70 Suomen Markkaa puoliksi eli 35 mk per pää. Se oli silloin 90-luvulla iso raha. Ravintolan tarjoilijat vitsailivat että hän (joka jakoi tipin kanssani) oli paikan ainut rehellinen tarjoilija. Niin se taisi olla koska harvoin ne tipit keittiöön asti tulivat.

Saksalaisilla on muuten tällainen hassu tapa taittaa setelit kukkaroon.

Muutamia sivuja joissa oli juttua eri maiden tippauskulttuureista:
Näin annat tippiä oikein lomakohteessasi
Juomarahakulttuuri maailmalla


Tässä tärkeä teksti koskien huonesiivoajien tippaamista, joka usein kuulemma unohtuu. Lisäisin vielä että huonesiivoojia auttaa myös se että sänkyä ei pedata vaan mieluummin otat lakanat pois. Älä vaan missään nimessä petaa!!!


Annetaanko sinun maassasi juomarahaa vai onko se ihan nou nou?


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Don't send them back!!

Perjantai-iltana oli aivan huippu meno Dornbirnin (AT) Wirtshaft ravintolassa. ÖFG Vorarlberg oli järjestänyt Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi konsertin. Paikalle oli saapunut FORK-yhtye Suomesta. Fork on suomalainen A-cappella yhtye ja he käyttävät ääniä instrumentteina. Itse en ollut heitä aikaisemmin nähnyt livenä. Olin positiivisesti yllättynyt ja välillä jäin miettimään että ihan oikeasti he tekivät kaikki äänet suulla. Totta kai mukana oli hieman äänentoistolaitteita ja muita tarvittavia vehkeitä.

Fork veti kyllä huikean show'n oli laulua, rytmejä, stand up:ia, tahatonta ja tahallista komiikkaa sekä koreografiaa. He esittivät mm.  Ramsteinin Du Hast:n, Modern Talkingin You're my heart my soul, AC/DC:n Highway to Hell, Jay-Z ja Beyoncen Crazy in love ja J'Lo:n Hit on the floorin joista jälkimmäiset kaksi sai ainakin minut ihan villiksi. Me suomalaiset kreisibailattiin, toisin oli Itävaltalaisten kanssa. He ovat jotenkin todella jäykkiä bilettämään, katsovat ja heiluvat hieman mutta että hyppisivät riemusta se on harvinaista herkkua.

Normally they don't do that

Heillä oli meille hulluille suomalaisille yllätys josta he olivat sanoneet että varmasti kaikki itkevät. He lauloivat Jean Sibeliuksen säveltämän FINLANDIA-hymnin, johon ihan alunperin ei pitänyt tulla sanoja. Sibelius oli sanonut: "Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda". Sanat ovat runoilija V.A. Koskenniemen käsialaa ja ne on tehty 40 vuotta sävellyksen jälkeen.

Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppelöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sa että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sa sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa


Tämän kappaleen jälkeen oli hieman vaikea päästä takaisin riehakkaaseen tunnelmaan. Oltiin (luultavasti) kaikki hieman tunteiden vallassa. Nenäliinoja vaihdettiin ja niistettiin puseroihin kun ei muutakaan ollut lähistöllä. Vaikkakin hyvin nopeasti unohdettiin ja meno oli taas katossa. Kiitos FORK, aivan mahtavaa. Oi synnyinmaa.

Don't send them back!

Saatiin alkuun ohjeet miten toimia konsertissa, jos tansituttaa tanssi, jos laulattaa laula (tästä taisi omistaja olla erimieltä?) ja koita taputtaa rytmissä. Lavalle kiipeämisestä ei ollut mitään puhetta, voitte vaan arvata miten siinä kävi? He olivat ihmeissään mitä meille suomalaisille oli tapahtunut Itävallassa? Tanssimme, lauloimme, olimme iloisia ja vapautuneita. Lopuksi he totesivat että älkää vain lähettäkö heitä enää takaisin Suomeen. Don't send them back!

Laatuaikaa

Minulle ja Jumille tämä oli ensimmäinen kerta yötä poissa kotoa (Kimin syntymän jälkeen) yhdessä. Ja voin kertoa että meillä oli erittäin kivaa ja mukavaa. Jumi sanoi että hänestä oli ihana nähdä minut onnellisena. Tästä on kiittäminen minun ihanista Itävalta-ystävistä, joiden kanssa ei tylsää hetkeä tule. Olin varannut meille hotellihuoneen ihan tämän paikan läheltä ja mikä ihana olo oli kävellä 5 minuutin matka turvonneilla jaloilla. Voin vain suositella. Jokainen suhde tarvitsee sitä "laatuaikaa". Jumille ei myöskään tullut traumoja ja lupasi tulla toistekkin näihin tapahtumiin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa, kiitos Austria!

Forkin voit tavata tänään (19.11.2017) Karlsruhessa, Saksassa. Loppukuusta Helsingissä!! Suosittelen.


Käykää lukemassa haastattelu (saksaksi) jonka on Finntastic-bloggaaja kirjoittanut.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Näitä suomalaisia tuotteita pitää olla aina saatavilla

Kyllähän tämä joistain ihmisistä tuntuu ihan tyhmältä, raahata nyt jotain Suomesta asti. Kaikkea ei löydy täältä meiltä päin ja joihinkin asioihin on vain niin tottunut niin, että ilman ei osaa elää. Tai siltä se tuntuu, vaikka oikeasti sitä voisi ihan hyvin selvitä ilmankin.


Ruokatarvikkeet:

• Aura-juusto, ei vain ole sen voittanutta.

• Sitruunapippuri, tätä taitaa löytyä muttei maistu niin hyvälle kuin Suomesta tuotu. Kinkkukiusauksen ehdoton mauste.

• Fazerin sininen, sitä pitää tuoda aina ja paljon.

• Ruis- ja ohrahiutaleita, meillä päin on vaikea löytää näitä. Taitaa niitä saada jostain tilattua mutta aina niitä joku tuo tullessaan. Ja nämä valmistuvat myös nopeasti, iso plussa.

• Talk muruja Kimille, aivan mahtavia pienelle sormiruokailijalle.

• Valmisdipit sipseille, niitä en vain ole löytänyt. Usein teen itse mutta joskus ei vain jaksa.

• Rainbow mustaherukkamehutiivistettä, sitä on vain tuotava että isäntä pysyy tyytyväisenä. Meille ei kuulemma ole tulemista jos sitä ei tuoda mukana. :)

• Ns. Musta Pekka juusto, huvittaa vain että se tehdään Saksassa mutten Saksasta ole sitä löytänyt. Joten sitä pitää joskus tuoda mukana. Siitä saa tehtyä parhaan pippurikastikkeen ja yhteen lihapataan se on ehdoton.

• Turun sinappi, vihreää salaatinkastiketta varten ja mustaa nakkien kanssa.

• Felixin tomaatti-chili salaatinkastiketta. Huvittavaa että Felix on Itävaltalainen yritys mutta juuri tätä makua ei vain löydy täältä. Kyljessä lukeekin suomalaiseen makuun.

• Cheddarkastike ainespussi, en vain kertakaikkiaan täältä löytänyt ja Suomesta niitä vielä onneksi löytyy. Kun tekee tortilloja niin on se ihana saada se kastike/dippi lämpimäksi suoraan kattilassa. Lasipurkeissa saa toki muttei se maistu samalle.

• Poropaistia pitää useasti napata mukaan, viimeistään lentokentältä. Nykyään lentokentällä se maksaa maltaita joten parempi vaan hommata Prismasta tai muualta.

• Keisarinmorsian-teetä, se vain osuu ja uppoo minun makuhermooni ja sitä pitää roudata mukana tai pyytää tuomaan. Kyllähän täältä teesortteja löytyy mutta tätä makua en ole löytänyt.

• Pomeranssinkuori on piparkakkutaikinan yksi oleellinen mauste ja sitä en ole löytänyt. Monet suomalaiset Saksassa vannovat bitter orangen makuun, itse olen todennut että ei se vain ole sama asia.

Tavaroita:

• Sini tiskiharjan vaihtopää, ekologista vaikken tiedä onko se niin ekologista kun sen tuo Suomesta asti. No niitä vaihtopäitä mahtuu aina muutama matkalaukkuun, eivät paina paljoa.

• Kierti Bambutiskirättejä, eli aivan oikein bambusta tehtyjä tiskirättejä. Aivan parhaita, niitä voi pestä uudelleen ja bambuhan on luonnostaan antibakteerinen. Nämä tuotteet ovat valmistettu kokonaan Suomessa, bambu valitettavasti on kasvatettu muualla.

• Sinin minimela eli lasta kylpyhuoneessa ja saunaosastolla. Täältä en vain ole löytänyt sopivan pientä ja käteen sopivaa. No en ole edes etsinyt.

• Tiskikaappi, jep ostin yksi kerta hyllyt Suomesta ja kuljetin Saksaan mukana, niin saatiin tiskikaappi. 

• Desilitran mittoja ei ole täällä, joten ne on myös tuotu Suomesta. Täällä käytetään vain mittakannua. Muutamat työkaverit eivät edes tajunneet kun käytin termiä DESILITRA, he ihmettelivät, että mikä se on. Outoa.

• Suomalaisia pussilakanoita ja tyynyliinoja. Meillä on tosiaan Suomen koon tyynyjä ja peittoja kolme.

Lue lisää: Saksa vs. Suomi: Makuuhuone

• Saunankiuas ja saunan seinäpaneelit on tilattu Viron kautta Suomesta. Eli meillä on haapaa ja leppää ja suomalainen Tulikiven kiuas. Parhaat löylyt ever.

Lue lisää: Mistä tilata suomalaisia saunatuotteita ulkomaille.

Muut tuotteet:

• Pepsodent-hammastahna, koska xylitol.

• Xylitol-purukumi

• Mäntysuopa

Lue lisää: Mistä tilata suomalaisia tuotteita ulkomaille.

Mitä suomalaisia tuotteita sinä tuot/raahaat Suomesta?





Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgäu

Bloglovin' ja Blogit.fi

Naapureina on kolme aasia

Ketä on sinun naapurissasi?

Me kun asumme tosiaan maalla, ihan oikeasti. Niin naapureista on pakko tykätä vaikka ei tykkäisikään. Meidän lähinaapurit on todella lähellä ja parvekkeella istuessasi et voi olla kuulematta heidän keskustelujaan. Onneksi saksankielenkorva ei ole valikoitunut niin että ymmärtäisin kaiken. Uskoisin että joskus on parempi olla vain kuplassa, hymyillä ja nyökytellä.


Tosiaan naapureina on jännää väkeä. On ns. rivitalo jossa asuu kolme sukupolvea ja veljekset (perheineen). Taloa on aina sitä mukaa rakennettu kun pojat ovat "muuttaneet" kotoa pois. Poikien vanhemmat ovat jo reilusti seitsemänkymppisiä ja perusallgäulaisia. Heidän päiväohjelmaan kuuluu puutarhanhoitoa, ulkona istuskelua, toisen pojan koiran ulkoiluttamista (jonka hoitaa rouva), kaljan juomista (jonka hoitaa isäntä) ja joskus käyvät jossain kylillä. Isäntä ei osaa tehdä ruokaa ja taitaa pyytää kaljankin rouvalta Turhapuromaiseen tyyliin sormia napsauttamalla, koska ei tiedä missä on jääkaappi. Heillä on kissa joka on saanut iskuja jossain kissatappeluissa. 


Nuorin poika asuu ns. rivitalon keskellä hänellä on 10 vuotta vanhempi naisystävä ja heillä on koira. Poikaa me kutsuttiin Martinshöhen aikoina Kyyläksi, tuppasi aina kyyläämään mitä me oikein tehtiin. Koira on ihana, vaikkakin joskus ei tottele isäntää. Kimi ei pelkää koiraa vaikkakin ihan pienenä koira meinasi haukata Kimin jalasta palasen. Naisystävä on muualta tullut ja on aivan mahtava tapaus. Useasti kaljoittelun päätteeksi hän onnistuu nyrjäyttämään nilkan tai muuta vastaavaa. Kerrankin hän tuli kotiin ympäripäissään fillarilla ja samassa kun hänen piti kävellä niin ei jalat enää pitäneetkään. Kaatua mätkähti maahan ja muiden piti mennä auttamaan hänet pystyyn. Että tylsää ei meillä ole ollut, en katso paljon televisiota koska ikkunasta katsomalla vakoilemalla voi saada päivän naurut aikaiseksi. Heillä on myös vuohi, jota useasti käydään morjenstamassa.

Talon päädyssä asuu perhe jolla on neljä lasta. Kaksi vanhempaa on jo muuttanut pois kotoa, mutta vierailevat useasti (ja kovaäänisesti) terassilla. Perheen nuorimmat pojat ovat ns. poikia eli kolttosia tekevät heti kun silmä välttää. Heidän huomaan ei uskalla Kimiä jättää, pakko olla jonkun aikuisen vahtimassa. Perheen äiti on kuin suoraan 80-luvulta, hiukset päältä lyhyet ja takaa pitkät. Ei kait sitä hyvää mallia kannata lähteä muuttamaan kun sellainen kerran on löytynyt (niin hyvähän itse sanoa kun sama malli on ollut vain kymmenen vuotta). Perheen isäntä on taasen Allgäulaiseen tyyliin kovin rento ja puheesta en saa kovinkaan usein selvää (tässä auttaa aina hymyily ja nyökyttely). Heillä on myös kissa joka huitelee omia menojaan. Perheen nuorimmaisella onkin kanikolhoosi, sinne syntyy niitä kaneja keväällä ja syksyllä aina vain lisää. Tällä hetkellä niitä taitaa olla vain 15 kappaletta.

Toisella puolella meidän talosta on iso omakotitalo ja samaiselle perheelle kuuluu seuraava maatila. Tätä perhettä kutsun työmuurahaisiksi, he ovat aina työn ääressä. Heitä ei näy missään illanvietoissa tai yleensäkkään vapaalla. He tekevät aina töitä. Heillä on kymmenisen lehmää, kolme sonnia, kolme aasia ja liuta kanoja ja kukko (joka sanoo muuten kikkeri-kii-kii). Maata (niittyä) heillä näyttäisi olevan myös paljon. Perheen kolmesta aikuisesta lapsesta kaksi asuu vielä kotona. 

Tien toiselle puolelle on muuttanut äiti ja poika Sveitsistä. Äiti on jäänyt juuri eläkkeelle ja he halusivat muuttaa maaseudun rauhaan. Poika on yksityisyrittäjänä Sveitsissä mutta käy siellä vain kolmena päivänä viikossa. He ovat ihan oikeasti mukavia, vaikka heidän tuparit pidettiinkin naapuriravintolassa. Heillä ei ole lemmikkejä.


Viistossa, mutta jo aika kaukana asuu yksi perhe. Perheen äiti on ollut Jumin luokalla, mutta näyttää kymmenen vuotta vanhemmalta. Perheen isä näyttää aina siltä että on tulossa lantaa luomasta (joka taitaa olla totta). Perheen tytär on niin kovaääninen että sen jutut kuuluu meidän pihalle asti. Pojasta ei ole mitään sanottavaa, hajuton ja mauton ilmeisesti. Heillä on käsittääkseni lehmiä (20kpl), hevonen ja poni.

Yläpuolella on loma-asunto ja perhe Stuttgartista tulevat vain koulujen loma-aikoina. Heillä on kaksi adoptiopoikaa, joista vanhempaa en ole nähnyt. Olen vain kuullut, kerran hän huusi veljelleen että "hilaa se takamus kotiin" ja kerran hän kuunteli musiikkia niin lujalla että varmasti kuului seuraavaankin kylään. Musiikki oli ihan minun makuun, ei siinä. Muut perheenjäsenet ovat ihan mukavia ja normaaleja. Heillä on sekarotuinenpiski eli seropi.


Toiseen suuntaan on jotain naapureita mutta osaa en ole edes ikinä nähnyt. Joidenkin kanssa moikkaan ja juttelen mitä jaksan, mutta aina pitää moikata. Kimin kanssa liikenteessä ollessa on helppo jutella ja sitten taas häipyä. 

Joten aikas eläimellistä ja karvaista touhua on meidän naapurustossa. 
Tunnetko sinä teidän naapurit?

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Uimahallin käytössäännöt

Olin taas pitkästä aikaan uimassa ja muistui mieleen muutamia juttuja. Asioita, pieniä asioita joita jokaisen uimahallissa ja uimassa käyvän pitäisi ottaa huomioon. 

Uinti on kuulunut minun harrastuksiin jo parisenkymmentä vuotta. Alussa kävin uimassa vain silloin tällöin (koitin käydä kerran viikossa muttei se ikinä onnistunut, aina iski flunssa tai jotain) ja uin sitä ns. sammakkoa. Ensimmäisillä kerroilla piti mennä aina jonkun kaverin kanssa ja jaksettiin uida ehkä 500 metriä. Parin kerran jälkeen opin sen että puolen tunnin aikana pitäisi muistaa hengittää. Päätä ei ainakaan kannattaisi pitää yläkenossa, niskat eivät tykänneet. 

Monta vuotta unelmoin uintikurssista, aina ne oli täyteen buukattu kun muistin että ilmoittautuminen alkoi. Vihdoin internetin ihmeellinen online-varaus järjestelmä oli keksitty ja sain varattua minulle paikan uinnin tekniikkakurssille. Ikää minulla taisi silloin olla 27 tai jotain sitä luokkaa. Kurssin ja monen harjoituskerran jälkeen uskalsin laittaa pään veteen ja opin kroolauksen eli vapaauinnin tekniikan. Rintauinti onnistuu myös, mutten siitä enää niin tykkää. Perhosta koitettiin myös mutta kuinka raskasta se on huh huh!! Käännökset päissä harjoiteltiin myös, mutten ole sitä oppinut tähän päivään mennessä. Totesin että minulla menee suuntavaisto aivan sekaisin ja vettä tietenkin nenä täynnä.

En ole ikinä tykännyt sukeltamisesta tai hyppimestä veteen (vaikka pienenä sitä tuli tehtyä, koska muutkin). Koulujen kanssa tehdyt uintiretket Leppävaaran uimahalliin olivat kauhistus varmaan kaikille pienille koululaisille. Siellä oli aivan kamala uintiopettaja nainen, jonka näin muuten monta vuotta sitten hallilla ja siellä hän edelleen "pelotteli" koululaisia. En osaa selittää että mikä siinä oli niin kamalaa, mutta kun hän tavallaan väkipakolla pisti meitä uimaan ja hyppimään. Vettä oli silmät, korvat, nenä ja suu täynnä. Joten on ihme että tänä päivänä olen niin sujut uimisen kanssa ja ihan oikeasti nautin siitä.

Espoossa lempipaikkani uida oli Espoonlahden uimahalli, koska siellä oli/on 50 metrin rata. Sitä oli helppo vetää edestakas, eikä mene laskuissa sekaisin. Heti kello kolmen jälkeen kun pääsi veteen niin porukkaa ei ollut vielä niin paljon että ihan rauhassa sai tunnin suhata. Ja sen jälkeen saunaan. Ikävä.

Uimahalleissa käyminen ei ole kaikille ihan helppoa. Muutamat ystäväni vihaavat uimahalleja, niistä saa kuulemma kaikenlaisia pöpöjä ja siellä on aina likaista. Itse koitan olla ajattelematta niitä "pöpöjä" ja kovin likaista hallia en ole nähnyt. Ehkä minulle on kasvanut valikoiva katse ja en jää tuijottamaan jokaista hiustuppoa tai pölypalloa.

Espoossa asuessani olin kirjoittanut Uimahallin säännöt, koska joka kerta törmäsin ihan hassuihin juttuihin ja ajattelin että kirjoitan ne säännöt johonkin Länsiväylän yleisönosastolle. No en ikinä saanut tätä listaa julkaistua, mutta ajattelin julkaista sen tässä ja nyt.


Uimahallin käytössäännöt!!!!

Uimahallissa käy muitakin ihmisiä, sinä et ole ainoa.

Valitse rata omien voimiesi mukaan. Valittavanasi on kuntouimareille, hitaille uimareille tai vesijuoksulle tarkoitettu rata. Valitse rata sen mukaan mitä aiot tehdä.

Kun huomaat jonkun uivan nopeampaa kuin sinä, päästä päädyssä ohi.
Eli jos tosiaan olette samaan aikaan päädyssä nopempi päästetään ensin. Eikä tehdä klassisia että jos toinen ohittaa niin "kiihdytetään" vauhtia ja ei päästetä ohi vaikka toinen selvästi on nopeampi.

Katso tarkasti kun itse lähdet ohittamaan ettei yht´äkkiä rinnakkain ole kolme uimaria. Vaarannat muiden uimareiden turvallisuuden, kun ohittelet holtittomasti. Maltti on valttia myös uidessa.

Saattaa olla niin että uimari ui selkää eikä hän näe että joku nopea uimari tulee melkein päälle.

Kolme uimaria rinnakkain samalla radalla on mahdollista vain silloin jos kaikki huomaavat kyseisen asian.

Jos sinulle huomautetaan epäsoviaalisesta käytöksestä. Ota vinkistä vaari, kukaan ei lähde syyttämään. Vaan kertomaan tärkeästä asiasta, jonka voi tehdä turvallisemmin. Mutta hyökkäys ei ole paras puolustus. Kukaan ei turhasta asiasta valita.

Muista myös se että me aikuiset näytetään mallia lapsille.

Lapsille täytyy kertoa miten uimahallissa käyttäydytään. Ratojen ali tai yli ei sukellella poikkisuuntaisesti.

Katso milloin aiot hypätä altaaseen. Älä hyppää silloin ku joku on juuri tulossa päätyyn.

Kuuntele mitä uimavalvoja sanoo ja tottele. Kaikki mitä he sanovat ovat sinun omaksi parhaaksi ja muiden uimareiden turvallisuudeksi.


Lista oli jäänyt tähän muotoon ja se on päivätty 26.1.2006


Lisäisin tähän listaan vielä muutaman asian:
Laastarit, jos sinulla on haava niin älä ainakaan jätä sitä laastaria uinnin ajaksi. Koska voin kertoa että se lähtee hyvin nopeasti pois ja lilluu sitten siellä altaassa muiden ilona ja kauhistuksena. YÖK!


Tämä yksi asia  koskee saksalaisia halleja koska Suomessa en ole tällaista toimintaa nähnyt. Eli kuhertelu, pussailu ja muu sellainen on aika ällöttävää kun koitat uida. Siis saksalaisilla on tapana siellä päädyssä kuherrella rakkaansa kanssa. Mein Gott!!

Meillä Saksassa tosiaan harvoissa paikoissa on nuo radat joissa uida. Olen niin harmissani että niitä ei ole. Eilenkin yksi mummo ui yli rajojen aiheuttaen vaaratilanteita, niin itselleen kuin meille muille.

Aikaisemmin kirjoittelin aiheesta tähän tyyliin.



Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi