Ketä on sinun naapurissasi?
Me kun asumme tosiaan maalla, ihan oikeasti. Niin naapureista on pakko tykätä vaikka ei tykkäisikään. Meidän lähinaapurit on todella lähellä ja parvekkeella istuessasi et voi olla kuulematta heidän keskustelujaan. Onneksi saksankielenkorva ei ole valikoitunut niin että ymmärtäisin kaiken. Uskoisin että joskus on parempi olla vain kuplassa, hymyillä ja nyökytellä.
Tosiaan naapureina on jännää väkeä. On ns. rivitalo jossa asuu kolme sukupolvea ja veljekset (perheineen). Taloa on aina sitä mukaa rakennettu kun pojat ovat "muuttaneet" kotoa pois. Poikien vanhemmat ovat jo reilusti seitsemänkymppisiä ja perusallgäulaisia. Heidän päiväohjelmaan kuuluu puutarhanhoitoa, ulkona istuskelua, toisen pojan koiran ulkoiluttamista (jonka hoitaa rouva), kaljan juomista (jonka hoitaa isäntä) ja joskus käyvät jossain kylillä. Isäntä ei osaa tehdä ruokaa ja taitaa pyytää kaljankin rouvalta Turhapuromaiseen tyyliin sormia napsauttamalla, koska ei tiedä missä on jääkaappi. Heillä on kissa joka on saanut iskuja jossain kissatappeluissa.
Nuorin poika asuu ns. rivitalon keskellä hänellä on 10 vuotta vanhempi naisystävä ja heillä on koira. Poikaa me kutsuttiin Martinshöhen aikoina Kyyläksi, tuppasi aina kyyläämään mitä me oikein tehtiin. Koira on ihana, vaikkakin joskus ei tottele isäntää. Kimi ei pelkää koiraa vaikkakin ihan pienenä koira meinasi haukata Kimin jalasta palasen. Naisystävä on muualta tullut ja on aivan mahtava tapaus. Useasti kaljoittelun päätteeksi hän onnistuu nyrjäyttämään nilkan tai muuta vastaavaa. Kerrankin hän tuli kotiin ympäripäissään fillarilla ja samassa kun hänen piti kävellä niin ei jalat enää pitäneetkään. Kaatua mätkähti maahan ja muiden piti mennä auttamaan hänet pystyyn. Että tylsää ei meillä ole ollut, en katso paljon televisiota koska ikkunasta
Talon päädyssä asuu perhe jolla on neljä lasta. Kaksi vanhempaa on jo muuttanut pois kotoa, mutta vierailevat useasti (ja kovaäänisesti) terassilla. Perheen nuorimmat pojat ovat ns. poikia eli kolttosia tekevät heti kun silmä välttää. Heidän huomaan ei uskalla Kimiä jättää, pakko olla jonkun aikuisen vahtimassa. Perheen äiti on kuin suoraan 80-luvulta, hiukset päältä lyhyet ja takaa pitkät. Ei kait sitä hyvää mallia kannata lähteä muuttamaan kun sellainen kerran on löytynyt (niin hyvähän itse sanoa kun sama malli on ollut vain kymmenen vuotta). Perheen isäntä on taasen Allgäulaiseen tyyliin kovin rento ja puheesta en saa kovinkaan usein selvää (tässä auttaa aina hymyily ja nyökyttely). Heillä on myös kissa joka huitelee omia menojaan. Perheen nuorimmaisella onkin kanikolhoosi, sinne syntyy niitä kaneja keväällä ja syksyllä aina vain lisää. Tällä hetkellä niitä taitaa olla vain 15 kappaletta.
Toisella puolella meidän talosta on iso omakotitalo ja samaiselle perheelle kuuluu seuraava maatila. Tätä perhettä kutsun työmuurahaisiksi, he ovat aina työn ääressä. Heitä ei näy missään illanvietoissa tai yleensäkkään vapaalla. He tekevät aina töitä. Heillä on kymmenisen lehmää, kolme sonnia, kolme aasia ja liuta kanoja ja kukko (joka sanoo muuten kikkeri-kii-kii). Maata (niittyä) heillä näyttäisi olevan myös paljon. Perheen kolmesta aikuisesta lapsesta kaksi asuu vielä kotona.
Tien toiselle puolelle on muuttanut äiti ja poika Sveitsistä. Äiti on jäänyt juuri eläkkeelle ja he halusivat muuttaa maaseudun rauhaan. Poika on yksityisyrittäjänä Sveitsissä mutta käy siellä vain kolmena päivänä viikossa. He ovat ihan oikeasti mukavia, vaikka heidän tuparit pidettiinkin naapuriravintolassa. Heillä ei ole lemmikkejä.
Viistossa, mutta jo aika kaukana asuu yksi perhe. Perheen äiti on ollut Jumin luokalla, mutta näyttää kymmenen vuotta vanhemmalta. Perheen isä näyttää aina siltä että on tulossa lantaa luomasta (joka taitaa olla totta). Perheen tytär on niin kovaääninen että sen jutut kuuluu meidän pihalle asti. Pojasta ei ole mitään sanottavaa, hajuton ja mauton ilmeisesti. Heillä on käsittääkseni lehmiä (20kpl), hevonen ja poni.
Yläpuolella on loma-asunto ja perhe Stuttgartista tulevat vain koulujen loma-aikoina. Heillä on kaksi adoptiopoikaa, joista vanhempaa en ole nähnyt. Olen vain kuullut, kerran hän huusi veljelleen että "hilaa se takamus kotiin" ja kerran hän kuunteli musiikkia niin lujalla että varmasti kuului seuraavaankin kylään. Musiikki oli ihan minun makuun, ei siinä. Muut perheenjäsenet ovat ihan mukavia ja normaaleja. Heillä on sekarotuinenpiski eli seropi.
Toiseen suuntaan on jotain naapureita mutta osaa en ole edes ikinä nähnyt. Joidenkin kanssa moikkaan ja juttelen mitä jaksan, mutta aina pitää moikata. Kimin kanssa liikenteessä ollessa on helppo jutella ja sitten taas häipyä.
Joten aikas eläimellistä ja karvaista touhua on meidän naapurustossa.
Tunnetko sinä teidän naapurit?
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti