Sopivasti lihava

Oma itseni vai joku muu

Kun katson itseäni peilistä niin tunnen oloni ihan hyväksi. Mutta kun katson valokuvia itsestäni niin en tunnista itseäni niistä. Niin sitä se kymmenen kiloa ylipainoa teettää. Vaatteet eivät mahdu enää päälle tai ne näyttää päällä ihan kamalalta. Jotain tarttis tehdä? Eikä sillä ettenkö olisi tehnyt jostain syystä (ehkäpä tämä ikä?) niin pitää tehdä enemmän ja kunnolla että saa jotain tuloksia aikaan.

Saa olla onnellinen

Tietenkin saan olla tyytyväinen että olen terve, Pimi on terve, monet sanovat että se on pääasia. No niinhän se onkin mutta entäs kun en tunne oloani hyväksi? Ahdistaa kun vaatteet ovat kutistuneet omituisesti. Vanhat housut ei mene reisiä pidemmälle, paidat puristavat oudoista kohdista. Aarrgghh!

Niin miten tähän on tultu

Ehkäpä se ikä, raskaus ja hidas aineenvaihdunta. Isäkin kysyi minulta että mistä ne on tullut? Vastasin että ei ne mistään ole tullut, ne ovat jääneet. Noh, täytyy myöntää että viime kesänä olin paremmassa kunnossa kuin nyt? Monet kertovat kuinka eivät liho raskausaikana, yksi kaveri taisi sanoa että oli laihtunut? Siis mitä? Miten se on fysiologisesti mahdollista? Noh, tiesin jo ennen raskautta että minusta tulee pyöreä kuin pallo. Sitä en vain osannut arvata että raskauden jälkeen pitää olla myös tarkkana. Varsinkin kun monet kertoivat että imetys auttaa laihtumaan. Yeah right, eipä taasen minun kohdalla.

Raskausaika

Täytyy myöntää etten raskausaikana uskaltanut oikein muuta urheilua tehdä kuin kävellä ja uida. Pari kertaa kävin lumikenkäilemässä ja hiihtämässä, lihaskuntoa tein silloin tällöin. Jälkiviisaana voin sanoa että olisi pitänyt tehdä enemmän, mutta minkäs teet? Myöhäistä kun on jo lörtsyt housuissa.

Synnytyksen jälkeen

Keisarinleikkauksen jälkeen piti ottaa pitkään rauhallisesti. Tai näin kaikki neuvoivat että parempi antaa haavan kunnolla parantua. Se olikin hyvä neuvo, ettei vain tule mitään takapakkeja. Viime loppusyksynä vaunukävelylenkit loppuivat kun aloin opettamaan Pimiä nukkumaan päiväunia omaan sänkyyn, sen jälkeen kävelylenkit jäivät vähille. Ei vaan huvittanut kun olin aikaisemmin joutunut kävelemään jopa kolme kertaa päivässä että sain Pimin nukkumaan. Plaah.

Entäs sitten

Olen kuullut tänä kesänä ja keväänä PALJON kommentteja että "onko jo toinen tulossa"? "Koska on laskettuaika"? "Saanko onnitella"? "Ai et ole? No kyllä se siitä". Olen koittanut ottaa kommentit huumorilla, joskus toinen osapuoli menee hämilleen ja nolostuu kommentistaan. Voi voi.

Mitäs sitten

Tästä eteenpäin on vain yksi suunta ja se on ylöspäin. Eli tiukkaa kuntoilua eikä enää herkkuja tai ainakaan joka päivä!! Ennen raskautta olin puolitoista vuotta ilman lisättyä sokeria ja uskon että se onnistuu kunhan vain olen tosissani. Edellisellä kerralla laihduin viisi kiloa ja olo oli ihan mahtava. Vatsaongelmat olivat tiessään ja painokin laski ihan itsessään. Valkoinen sokeri on ihan pahin huume mitä maan päällä on. Onneksi Saksan karkit/suklaat ei maistu niin hyville kuin Suomen herkut.


Niiskuneidin ajatus

Niiskuneiti on sanonut että "En ole lihava, olen täyteläinen". Tästä lauseesta pitäisi ottaa oppia ja toteuttaa sitä. Ihan oikeasti, se miten kannat itseäsi on se tärkein. Vaikka se  piru olkapäillä sanoisi jotain muuta. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Juhlavuoden sukat saksansuomalaisille vauvoille

Katri Schneider perusti meille Saksan suomalaisille innokkaille kutojille oman FB-ryhmän tammikuun lopussa. Tarkoituksena on kutoa jokaiselle Saksassa syntyneelle suomalaiselle SUOMI 100 Juhlavuoden pienet villasukat. Minäkin tästä innostuin ja olen neljä paria sukkia lähettänyt eteenpäin. Näistä neljästä kolmet menivätkin tähän Itävaltaan ihan lähelle meitä, tuleville suomi-koululaisille. Katri vastasi muutamaan minua mieltä askarruttavaan kysymykseen. Kiitos Katri haastattelusta.

Mistä sait idean että Suomen saksalaiset vauvat tarvitsevat myös juhlavuoden villasukat?

- Olin neulonut jo Suomen projektin nimissä näitä sukkia ja lähetin niitä Seinäjoelle menevään osoitteeseen. Jossain vaiheessa mielessäni kävi ajatus, että mahtavatkohan Saksan Suomi- vauvat saada sukkia lainkaan. Siitä oli enää lyhyt yhteys FB: n Suomalaiset Saksassa ryhmään ja siitä se lähti. 

Projekti on ollut meneillään jo reilu puolisen vuotta, kuinka monet sukat ovat löytäneet jo perille?

-Toivomme kovasti kaikkien sukkien löytäneen perille. Monista lähetetyistä sukista emme ole saaneet tietoa, onko vastaanottaja tavoitettu. Lähetettyjä tai muuten eteenpäin välitettyjä sukkapareja on tällä hetkellä reilut 120 paria. 

Kuinka monet sukat olet itse kutonut?

- Oh, en ole laskenut ollenkaan. Suomeen meni ensin ehkä kymmenkunta paria, lähetin myös Amsterdamin merimieskirkon  ja sikäläisen suomalaisen kirkon edustajalle vajaan 20 paria sukkia. Saksaan menevien sukkien kanssa olen pyrkinyt antamaan etusijan muille, sillä innokkaita neulojia on ollut paljon. Itse olen keskittynyt enemmän tähän välitystoimintaan. Ehkä 5-10 sukkaparia olen Saksaan neulonut. 

Kuinka monta innokasta kutojaa on ilmoittautunut?

-Ilmoittauneita oli alkujaan yli 30. Heistä aktiivisia on on ollut noin 20. 


Oliko niin että myös Saksalaiset vauvat joiden vanhemmat ovat suuria Suomi-faneja saavat myös kyseiset sukat?

-Kyllä heillekin sukat lupasimme. Tosin rajoituksena oli aina se, että "oikeat" suomalaistaustauset menevät aina edelle. 
Eikä näitä "henkisesti suomalaisia" vauvoja tainnut ilmoittautua kuin kolme kappaletta. 


Entä muualla ulkomailla asuvat? (Miten oliko tästä sovittu mitään? lähetyskuluja vastaan tms kudottaisiin myös muualle?)

-Lähetimme muutamia sukkia mm. USA: han. Silloin lähetyskulujen kanssa se jäi vastaanottajan ja neulojan kanssa sovittavaksi asiaksi. Sikäläiset Suomi- siskot olivatkin sen verran aikaansaavaa porukkaa, että laittoivat puikot neulomaan ja neuloivat sukkien lisäksi vielä myssyt Suomi- vauvoille. 


Muistelen että kirjoitit että aiot hakea Sponsoreita. Saatiinko sponsorointi apua suomalaisilta firmoilta? 

-Muutamille tästä projektista kirjoitin ja kysyin sponsorointia. Nimenomaan FB:ssa ja netissä suomalaisia tuotteita myyville liikkeille. Sen lisäksi, että toivottelivat hyvää jatkoa kivalle projektille, ei ole minkäänlaisia sponsorointisummia kuulunut. Tästä olin kyllä itse hieman yllättynyt ja pettynyt. Kyseessä kun olisi ollut ihan 10- 20 Euron summat tai postimerkkisponssaukset. 

Puhetta oli että voisiko sukkia myydä esim jotkut olivat näin ehdottaneet että sukkia laitettaisiin erikokoisina myyntiin.

- Tämän oman FB- ryhmämme sääntöjen vastaista on myydä näitä sukkia. Se käy ilmi ryhmän säännöissä. Tämä on puhtaasti vapaaehtoinen projekti ja jos joku on todellakin lähtenyt hinnoittelemaan sukkia (postikulujen lisäksi) on siinä tapauksessa toiminut ryhmän sääntöjä vastaan. 

Me neulomme hyväntekeväisyyteen ja saamme käyttää sitä myöten muiden ohjeita. (Myytäviin sukkiin on oltava tekijänoikeudet yms. kunnossa.)

Mitä haluat sanoa kaikille vapaaehtoisille kutojille?

-Olen mahdottoman kiitollinen, miten paljon teitä ilmoittautuneita on!!! Lämpimät kiitokset myös tätä kautta kaikille. 


Onko sinulla tietoa miten Suomen päässä on mennyt? Onko kaikille vauvoille nyt saatu sukat vai onko siellä vielä puutteita?

-Suomen sukkakiintiö (65 000 sukkaparia) taisi tulla täyteen jo huhtikuussa. Päinvastoin he ovat sieltä tarjonneet apua tänne suuntaan. 

 Me Saksan kutojathan voitaisiin lähettää myös Suomeen jos tarve vaatii, eikö?

-Suomeen meidän tuskin tarvitsee enää näitä sinivalkoisia 100- vuotissukkia lähetellä, mutta monenlaisia projekteja on meneillään. Itse olen neulonut Afrikkaan vastasyntyneille meneviä nuttuja, villasukkia psyykkisesti sairaille nuorille joulupakettiin, villasukkia vanhainkotiin, kuten myös sytomyssyjä syöpäsairaille sytostaattipotilaille jne... 

Projekteja riittää ja toivottavasti innostuneita osanottajia myös näihin muihin projekteihin. En lähde mitään erityistä tähän nimeämään, sillä niitä jokainen löytää googlettamalla. 

Toisin sanoen tämä sukkaprojekti on hyvin toteutettu niin Suomessa kuin Saksassakin. Kiitos kaikille innokkaille neulojille.

Kaikki tapahtuu kutojan omasta rahapussista, langat sekä postimaksut. Ei se iso investointi ole mutta jos useammatkin sukat kudot niin voihan se tuntua. Tärkeintä tässä on kuitenkin saada hyvä mieli niin kutojalle kuin saajalle. Varsinkin vauvalle muisto satavuotiaasta Suomesta ja jonka kunniaksi me käsityöläiset kudomme.

Ohjeet olivat selkeät lankojen väri tulee olla sinistä ja valkoista. Malli on/oli jokaisen neulojan päätettävissä. Mukaan liitettiin pieni lappu josta ilmenee langankoostumus ja pesuohjeet. Eläintalouksien sukat piti laittaa pariksi päiväksi pussissa pakkaseen.

Kiitos Katri että otit härkää sarvista, perustit FB-ryhmän ja toteutus on tapahtunut mielestäni hienosti. Kiitos Katri. Harmi vain kun ehkä kaikki eivät ole saaneet tietoa tästä ryhmästä. Joten vielä kerkeää ilmoittamaan jos vauvan laskettu aika on tämän vuoden puolella. Tai vauva on jo syntynyt etkä ole vielä saanut sukkia. 

Ota yhteyttä. 
FB-ryhmä: Juhlavuoden sukat Saksan suomalaisille vauvoille tai 
EDIT sähköposti ei toimi enää: suomi100sukat@gmail.com 

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Uudet tuulet puhaltavat

Minulla alkaa huomenna työt tai no ainakin kokeilupäivä jonka jälkeen katsotaan onko minusta siihen työhön ja/tai haluanko jäädä siihen paikkaan. Jänniä hetkiä on siis luvassa huomenna. 

Ravintola- ja hotelli-alalla on tällä alueella helppo saada töitä, tai ainakin siltä vaikuttaa. Näin ei kuitenkaan ollut viisi vuotta sitten kun etsin työpaikkaa, ajat ovat näköjään muuttuneet. Hain töitä niin että kävelin eilen naapurihotelliin ja sanoin että olin kuullut (lukenut) että he hakevat työntekijöitä. Esittelin reippaasti itseni, kerroin että olen kokki ja vastaanottovirkaijlija ja mitä kaikkea. En tiedä oliko seuraava keskustelu, haastattelu vai mikä mutta sovittiin että tulen sitä seuraavana aamuna töihin kokeilemaan. 


Alustavasti oli puhetta että tekisin ainakin yhden päivän viikossa aamiasvuoron, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Luultavasti työnkuvaani kuuluisi myös huoneiden siivousta, ei ehkä lempihommaa mutta tarvittaessa teen kaikkea. Työnimikkeeni olisi jokapaikanhöylä eli Mädchen für alles. Paikka olisi ideaali, lähellä kotia, ei mene aikaa turhaan matkusteluun. Asiakkaat/asukkaat ovat yleensä aina hyvällä tuulella. Voi että en malta odottaa. Hotellissa työskentelystä olen aina tykännyt.


Tekisin nyt alkuun vain pari päivää viikossa töitä. Oma (ja Jumi, riippuen työajoista) on luvannut katsoa Pimiä sillä aikaa kun olen töissä. Niin ei tarvitse Pimiä laittaa mihinkään hoitoon. Aivan mahtavaa. Aion tehdä työni minijobin kautta eli saan tienata maximissaan 450€ kuukaudessa, josta ei tarvitse maksaa veroja. Tästä palkasta ei makseta myöskään sairausvakuutus-ja/tai eläkemaksuja, mutta ei se haittaa koska minulla on vielä työsopimus edellisen työnantajani kanssa ja heidän kautta maksetaan ne muut maksut. Tuntipalkka sovitaan työantajan kanssa, vinkki älä lähde liian alhaisella mukaan.


Olen ollut töissä viimeksi melkein kaksi vuotta sitten, sain töistä työkiellon koska olin raskaana ja raskaassa keittiötyössä. Mikä oli aivan mahtava etu Saksan valtiolta ja omalta työnantajaltani. Sain olla raskaana ihan rauhassa eikä ollut mitään stressiä. 


Nyt vain hieman jännittää se kun edellisessä työpaikassa työilmapiiri ja muutenkin työkulttuurierot olivat niin kovin isot. Että miten käy tällaisessä pienessä yksikössä? Toivoisin että työnantajapariskunta olisivat rentoja (muttei liian) mutta jämptejä. Varmasti parin kerran jälkeen pystyy jo näkemään että minkälaisia he ovat. Toivon myös että he ovat ammattilaisia eivätkä sorru aloittelijoiden virheisiin. Heillä on ilmeisesti monen vuoden hotellikokemukset mutta yksityisyrittäjinä ovat noviiseja. Saas nähdä miten se toimii käytännössä. 


Elämme jännittäviä aikoja.

P.s. Lupaan raportoida miten kävi.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Meidän suht normaali viikko

Tervetuloa seuraamaan meidän yhden viikon elämää. Sääkin vaihtelee niin nopeasti ettei perässä meinaa pysyä. Tämä on toisin sanoen ollut harvinainen viikko, meillä oli Jumin sisko lapsineen kylässä ja heidän jälkeen tulivat vielä rakkaat vieraat Suomesta. Plus että Jumi oli vapaalla maanantain ja tiistain. Oli leikkitreffejä, pyörälenkkejä, sauna- ja grilli-iltaa. Ei pöllömpää ollenkaan. Miinuksena sanoisin Pimin sairastumisen, mutta minkäs teet.

Torstai-aamun maisemaa, masentavaa.

Torstai

Minä heräsin hieman seitsemän jälkeen, laitoin puurot tulille ja kerkesin sen puuronkin syödä ennen kuin Pimi heräsi vähän ennen yhdeksää (luksusta). Tälle päivälle sovittua ohjelmaa on että on Grabbelgruppen tapaaminen iltapäivällä. Jumin sisko puhui että haluaisi tulla minun vaatekaapille kirpputorille. Joten ei kun tuumasta toimeen, kaapit tyhjiksi. Sain myytyä ison kassillisen vaatteita viidelläkympillä ja vaatehuone on siistimpi pitkään aikaan (kts. kuva). 

Minulla on jostain syystä ollut aamusta lähtien todella hyvä fiilis. Ehkä osittain johtuen siitä että meillä kävi eilen Ulla (kyllä, suomalainen) kahden pojan kanssa kyläilemässä ja siitä, että on Jumin sisko lapsineen käymässä (lue:on koko ajan jotain actionia). 

Ai miten niin tykkään pinkistä?

Koko päivän satoi vettä ja ilma oli masentava, mutta ihan täydellinen sisähommia ajatellen. Olinkin mahdottoman reipas ja täyttelin maustepurkkeja (huomasinkin, että sitruunapippuri on loppumassa joten pyysin seuraavia kylävieraita Suomesta tuomaan sitä). 

Pimikin auttoi mahdollisuuksien mukaan eteiskaapin tyhjennyksessä, se ei ollut kuitenkaan päivän ohjelmassa eikä äiti tykännyt siitä yhtään. Lounaan jälkeen otettiin pikku tirsat, Pimi nukkui jopa puoli kolmeen. Kolmelta olisi alkanut taaperoryhmän tapaaminen mutta ei sinne sitten taaskaan keretty. 

Aloitin paistamaan banaanilettuja ja kolmen jälkeen niitä mussuteltiin. Jostain syystä Pimi ei niistä enää tykkännyt? Outoa ennen söi niitä vaikka kuinka monta. Jumi tuli kotiin puoli neljä ja hetken kerkesi olla Pimin kanssa. Kunnes hänen piti lähteä (taas) kaveria auttamaan. 

Banaaniletut

Minä laitoin perunat kiehumaan (pyttipannua varten) ja Pimin kanssa leikittiin kunnes potut oli valmiita. Ilma oli edelleen surkea mutta kaipasin hieman raitista ilmaa. Ei muuta kuin sadevaatteet päälle ja ulos. Sateiseina ilmana on aina niin ihanan raikasta, minä tykkään.

Hetken aikaa oltiin ulkona köpöttelemässä, tultiin sisälle. Pimille laitoin ruokaa perunaa ja kasviksia (joita olin aikasemmin päivällä tehnyt). Pimi meni alakertaan leikkimään serkkujen kanssa. Minä koitin tehdä jotain järkevää mutten tainnut saada mitään aikaiseksi (lue:netti auki). 

Pimi tuotiin yläkertaan ja tein iltapuuron valmiiksi. Mentiin kylpyyn, olin ajatellut että Pimi saisi kylpeä vaikka kuinka kauan (hahaa, toisin kävi). Herra ei edes suostunut istumaan ammeeseen kun halusi pois, mikä lie herralle tuli (taaperot, ota näistä selvää)?


Iltapuuro oli hieman lirua, joten äitillä meinasi palaa hihat sen syömisen kanssa. Puuroa oli meinaan ihan joka paikassa. Joten lattia ja tuoli putsattiin jo ties kuinka monennen kerran tänään? Hampaiden pesukaan ei ole ollut viime aikoina ihan lempipuuhaa, joten sen kanssa jouduttiin hieman taistelemaan. 

Nukutus ei mennyt taaskaan ihan putkeen, herra siellä heilui ja puhua pulputti. Koitin poistumistaktiikkaa huonoin tuloksin, jouduin palaamaan lähtöpisteeseen aika monta kertaa. Vihdoin sain tehtyä pyttipannun ja söin yksin. Katselin vanhoja valokuvia kun etsin valokuvia, voi kun tuli ikävä niitä aikoja. Jumi tuli vasta klo puoli yksitoista kotiin, vaihdettiin parit sanat ja eikun nukkumaan.


Perjantai

Minä se taas nousin seitsemän jälkeen ylös, puurot tulille ja odottelin, koska se Pimi herää. Just kun sain puurolautasen nenän eteen niin Pimi tuotiin keittiöön, täti oli kuullut että Pimi oli herännyt. Pimi ja serkku-tyttö leikkivät, kunnes Pimi huomasi, että olisi puuroa tarjolla.

Joten oman puuron kimppuun pääsin vasta sitten kun se oli ihan kylmää. Me oltiinkin aamutoimissa kuitenkin nopeita ja oltiin jo klo 9.22 matkalla kauppaan. Käytiin ensin KiK-halpiskaupassa ostamassa mulle uudet legginsit (edelliset kun harmittavasti hajosivat viime viikolla rullaluistelun lomassa). Sitten mentiin Penny-kauppaan, josta nopeasti sain kerättyä (kerrankin listan mukaan) ostokset mukaan. 

Lihakaupasta ostin jauhelihaa ja leipomosta leipä mukaan. Klo 10.22 oltiinkin jo matkalla kotia päin. Pimi vaikutti nälkäiseltä, tein nopeasti jauhelihakastikeen (onneksi peruna oli jo keitetty). Herralle ei tuntunut ruoka oikein maistuvan, ruokaa oli enemmän lattialla ja pöydässä kuin masussa. Herra oli kuitenkin todella kärttyinen ja syliin otettuani huomasin että kaverihan meinaa nukahtaa. Joten vein omaan sänkyyn nukkumaan, itseäkin hieman väsytti, joten ei kun unta palloon. 

Tää on välillä niin tätä.

Yhden jälkeen alkoi kuulumaan Pimin huutelua huoneesta, siellä hieman köllittiin ja huoneesta tultiin pois puoli kahden jälkeen. Välipalaa naamariin ja sitten Pimi tahtoi taas mennä leikkimään serkku-tytön kanssa. Ei haitannut, mä tein jauhelihasta pyöryköitä ja patukoita sekä valmistelin iltaruokaa. 


Jumi tulikin aikaisin töistä heti kolmen jälkeen, keitin teet ja tarjosin pullaa. Eilen oltiin sovittu että Jumi olisi illan Pimin kanssa että minä voisin tehdä jotain urheilua. Noooh, hyvin suunniteltu, mutta Jumin kaveri tarvitsi apua. Kuulemma betonikuorma tulee klo 16 joten se siitä sitten. 

Pimi lähti serkun ja Oman kanssa ulos ja minä jäin hetkeksi kirjoittamaan ja juomaan teetä. Olin juuri ajatellut rahdata ahteri ulos kun havahdun siihen että kaksi täyttä kurkkua huutavaa taaperoa on eteisessä. Oma siellä koittaa saada molempia rauhoitettua, huonoin tuloksin. Menen apuun ja hetken päästä molemmat syövät hiljaa ja nätisti Oman tekemää omenasosetta. Kaikki oli taas hyvin. 


Päätettiin sateesta huolimatta lähteä kävelylenkille, toinen selkäreppuun ja toinen Kraxeniin. Vajaan tunnin kävelylenkki teki hyvää ja isompi taapero nukahti (ei hitsi). Taas ruokaa naamaan (äitille), mutta Pimille ei maittanut vaan hinkui alakertaan leikkimään serkkujen ja naapurinpojan kanssa. 

Pimi ei kauaa viihtynyt alhaalla ja tuli ihan rättiväsyneenä takaisin. Kello oli vasta vähän yli kuusi mutta katsoin paremmaksi vaihtaa Pimille nopeasti yöpuvun, puuro ei herralle maistunut. Aloin ihmettelemään, että mikäs on hätänä ja selvishän se otsa tai itseasiassa koko pää oli ihan kuuma. Pimi melkein nukahti syliin ja kannoin taas omaan sänkyyn. Ajattelin, että tämäpä selittää ettei Pimi ole pariin päivään syönyt paljoa mitään ja päivällä kans nukahti yllättäen. Keitin teetä ja odottelin mitä tuleman pitää. 


Kymmenen jälkeen alkoi kuulua huoneesta itkua, itkua joka ei meinannut loppua. Koitin kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput. Pimi oli sen verran itkuinen että päädyin laittamaan särkylääke supon. Yhdessä köllittiin sängyssä ja hän nukahtikin hyvin nopeasti. Ainut, että minun piti tulla sammuttamaan valot, televisio ja tietokone. Kello yhdentoista jälkeen Pimi heräsi toistamiseen ja särkylääke oli tehnyt tehtävänsä, Pimi oli pirteä kuin peipponen. Ei muuta kuin Pimi kainaloon ja toivoin, että rauhoittuisi ja nukahtaisi pian. Näin me nukuttiin aamuun asti. Pimi nukkui hyvin äiti ei niinkään, sänky oli kova ja Pimi pyöri sängyssä niin että löi päätä sängynpäätyyn.

Lauantai

Aamulla koitin nousta hiljalleen Pimin vierestä, mulla oli edellisen päivän vaatteet päällä, kun en sitten ollut kerennyt vaihtaa vaatteita. Kello oli 7.50 ja Pimi havahtui heti kun nousin sängystä. Jumikin oli tullut myöhään yöllä kotiin ja vein Pimin meidän sänkyyn että pääsen rauhassa vessaan. 

Aamupuuro Pimille ja itselleni tein juustomunakkaan. Jumi hoiti sitten Pimin aamutoimet ja puki päälle. Minä koitin vähän järjestellä paikkoja aamupalan jälkeen, meille oli tulossa leikkivieraita kulkaas ihan Singaporesta Shangaista asti. Magdalena ja Martin Madeleiniin ja Marloniin tutustuttiin viime syksynä kun he olivat täällä lomalla. 

Marlonin mummi asuu meidän naapurustossa ja he käyvät täällä usein. Pimi oli hieman kärttyinen ja leikkiminen ei oikein sujunut, olisi halunnut olla vain isin sylissä. Yhdentoista aikoihin he lähtivät, kun Pimi alkoi olla nälkäinen. Ruoka ei kuitenkaan maistunut vaan oli valmis nukkumaan. Jumi meni Pimin kanssa lepäilemään. Minä menin sohvalle makoilemaan (olin jostain syystä ihan poikki) ja juttelin äitini kanssa varmaan tunnin verran? Olisin halunnut ottaa tirsat mutten kerennyt, lounas olikin valmis. Schnitzeliä, uuniperunoita ja salaattia oli anoppi tehnyt ruuaksi meille kaikille. Nam nam!


Jumi lähti kiipeilemään siskonsa ja siskon poikien kanssa kahden aikoihin. Minä ja anoppi lähdettiin kärrylenkille pienempien kanssa. Toiveena oli että molemmat nukkuisivat hieman. Serkkutyttö nukahti melkein heti ja nukkui koko reilun tunnin mitä käveltiin. Pimi oli hereillä koko ajan ja katseli maisemia. Lapset ja Oma jäi ulos, ei ollut mikään lämmin, kylmyys iski luihin ja ytimiin. 

Tein nopeasti minulle ja Pimille Smoothiet. Sen jälkeen minä kävin nopeasti Lindenbergissä hakemassa valokuvat DM:stä. Sen jälkeen keitin meille teetä ja serkkutytölle oli tarjolla muumikeksejä. Muu porukka tulikin kiipeilemästä takaisin ja alhaalla anopin luona oli kakkukahvit. Minä kieltäydyin kakusta ja teestä (olinhan just juonut teetä ja kakkuja en nyt aio enää syödä). 

Olin aikaisemmin päivällä sanonut Jumille, että haluaisin mennä uimaan illemmalla, mutta mieleni olikin taas muuttunut. Jumi sanoi että lähde sauvakävelemään, aluksi ei huvittanut yhtään. Olinhan jo ollut kävelyllä. Päätin kuitenkin lähteä, musat korviin ja suurimman osan matkasta juoksin (jee, hyvä minä). 

Tein matkan varrella lihaskuntoliikkeitä jokaisen penkin kohdalla. Lenkki ei ollut kuin vajaa viisi kilometriä, mutta välillä siinä mennään melkein pystysuoraa mäkeä ylös ne kohdat vedin kävellen sauvojen kanssa. Korkeuseroa reitille tuli suunnilleen 193 metriä. Bonuksena kävin vielä Martishöhen huipulla katselemassa ihanaa maisemaa. Pihalla tein vielä kylkilihaskunnon painon kanssa ja venyttelin (wow). 


Pimi olikin menossa jo nukkumaan ja kuume oli noussut (niin aikaisemmin päivällä selvisi että Pimillä onkin vihurirokko eli röteln, pientä punaista pilkkua oli ilmestynyt koko kehoon). Aikaisemmin päivällä piti ilmoittaa meidän kylävieraille ja varoittaa, että näin ovat voineet saada tartunnan. Pimi on rokotettu kyseistä rokkoa vastaan ja se taisi nyt tulla hieman laimeampana. 

Jumi oli tehnyt tomaatti-juustosalaatin ja syötiin edellispäivän parsakaali-maissipaistos pois. Sen jälkeen röhnötettiin sohvalla, Jumi selaili nettiä ja minä koitin katsoa outoa leffaa josta en tajunnut mitään. Vähän ennen klo 23 minä siirryin omaan sänkyyn. Pimi nukkui yön ihan hyvin (tai siis niin, että minä en ollut kuullut mitään Jumi oli kuitenkin käynyt Kimiä katsomassa).

Sunnuntai

Pimi taisi herätä vähän jälkeen seitsemän, Jumi meni lastenhuoneeseen Pimiä rauhoittelemaan. Minä käänsin vain kylkeä, olin jotenkin edelleen ihan poikki. Klo 7.50 päätin kuitenkin nousta ja laitoin tietenkin puuron tulille. 

Menin lastenhuoneeseen köllöttelemään Jumin kanssa, Pimi oli ihan villinä, rämpytteli valoja ja hyppi sängyssä. Mikä ihana sunnuntaiaamu. Mentiin yhdessä aamupalalle, Pimi söi puuroa, minä söin juustomunakkaan ja Jumi söi pullan jämät voin ja hunajan kanssa?! 

Minä sain luvan tulla kirjoittelemaan ja Jumi hoiti Pimiä. Serkkutyttökin oli tullut ylös leikkimään Pimin kanssa. Tänään olisi Hoffestit eli maatilamarkkinat, jossa olisi ruokaa, juomaa ja musiikkia. Ainut vain, että me ei menty koska se vihurirokko, ei viitsitty mennä jos siellä on vaikka raskaanaolevia. Anoppi oli taas kokannut joten ei tarvinnut ruuasta murehtia. Minä se vain kirjoittelin, etsin kuvia ja valmistelin tulevia kirjoituksia. 

Ruuan jälkeen juttelin hyvän ystävän kanssa, hän on tulossa tänne kaverinsa kanssa syyskuussa. Joten ei ole enää pitkä aika. Jumi oli koko ajan Pimin kanssa, Pimiä ei väsyttänyt näytti olevan elämänsä kunnossa. Jossain vaiheessa Jumi yritti laittaa Pimiä nukkumaan mutta ei siitä mitään tullut. 

Puhelun jälkeen kuulin kun joku huhuili alhaalta, anoppi se siellä huuteli. Toinen serkkupojista oli tippunut jostain (siellä festeillä) ja lyönyt päänsä. He lähtivät käymään sairaalassa. Me nautiskeltiin hyvästä ilmasta, monen päivän jälkeen oli taas yht'äkkiä kesä. Sateesta ja surkeasta ilmasta ei ollut tietoakaan.


Neljän aikoihin tulin sisälle tekemään smoothien itselleni ja keitin teetä. Pimi söi myös smoothien ja jotain naksuja. Meillä on ollut ihana LAZY SUNDAY, kun ei oikeen mihinkään voitu lähteä. Tällaiset päivät tekee hyvää. Löysäiltiin vaikka kuinka pitkään, kunnes hieman ennen seitsemää lähdin rullaluistelemaan Jumin siskon kanssa. Oltiin sillä reissulla puoltoista tuntia, ihanaa oli. Kotiin tullessani laitoin saunan päälle, söin tonnikalaa ja raejuustoa. Pari tuntia oltiin alhaalla saunomassa vain naisten kesken. Kyllä uni olisi maittanut, Pimi vain päätti toisin. Hän itkeskeli vähän ennen kahtatoista ja niin äidin piti mennä Pimin viereen nukkumaan.

Maanantai

Pimin kanssa herättiin seitsemän jälkeen. Puurot hellalle (ei sanoinkuvannollisesti tällä kertaa) ja kahdeksan aikoihin syötiin aamupala. Itse en pystynyt koko annosta syömään, outoa. Jumi työskenteli hetken meidän parvekkeella, se kun on ollut työmaana jo reilu kaksi vuotta. Pimi oli hyvällä tuulella ottaen huomioon, että oli vielä ihan pilkullinen. 

Minä koitin hieman kirjoitella, ei vaan tullut mitään kun Pimi oli niin innoissaan. Me siirryttiin Pimin kanssa ulos, koska muutkin olivat ulkona. Jumi oli siirtynyt työskentelemään ulos ja teki sellaista pientä porttia. Tai siihen piti laittaa saranat ja lukkosysteemi. 

Kello yhdentoista jälkeen tultiin sisälle ja Pimi söi minun tekemiä bataattivohveleita ja kesäkurpitsa-porkkanamuffinseja todella hyvällä ruokahalulla (jee, pari päivää oli syönyt niin huonosti). Jumi tuli samoihin aikoihin sisälle ja alkoi tekemään meille ruokaa. Jee, ihan luksusta, olin ajatellut tehdä vain salaattia. 

Grilli-ilta

Pimi meni suht nätisti nukkumaan ja niin minuakin alkoi väsyttää. Otettiin sitten reilun tunnin tirsat. Koko iltapäivä ja ilta oltiin ulkona. Käytiin jossain vaiheessa keräämässä nokkosia. Otin niistä nokkosista talteen ne "kukinnot" ne ovat kunnon proteiinipommi. Kuivattelin niitä sanomalehden päällä pari päivää. 

Koska illalla grillattiin ja Jumin sisko perheineen oli viimeistä iltaa, niin jouduin jättämään minun TABATA-tunnin väliin. Yhyy, mutta vietettiin mukava ilta. En tiedä koska nähdään heitä taas seuraavan kerran, luultavasti jouluna. 

Vein Pimin jossain vaiheessa nukkumaan ja hän jäi ihan itsekseen nukahtamaan. Sitä vähän ihmettelivät, että miten hänet voi niin vain jättää. Sanoin että tätä on nyt monta kuukautta harjoiteltu. Ilta pimeni hyvin nopeasti ja kirkas tähtitaivas oli aivan mahtava. Minä näin jopa yhden tähdenlennon ja kyllä toivoin samantien yhtä asiaa.


Tiistai

Jumi meni Pimin huoneeseen aamusella joten minä sain nousta rauhassa ylös hieman ennen kahdeksaa. Syötiin aamupala, minä olisi halunnut julkaista yhden blogipostauksen. Siitä ei vain meinannut tulla yhtään mitään. Läppäri ja netti eivät olleet yhteistyöhaluisia ja niin se kirjoitus sitten jäi julkaisematta. 

Päätetiin lähteä perheen kesken pyöräilylenkille vaikka jostain syystä olin hieman vastahakoinen. Ohjeeksi olin sanonut, että mennään jonnekkin missä on tasaista, ei huvittanut polkea ylämäkiä. Ennen lähtöä hyvästeltiin Jumin sisko perheineen, nyt taloon tuli taas hiljaista. Mutta vain hetkeksi.

Hengelesweiher

Ajettiin auton kanssa Maiernhöfeniin ja fillaroitiin Isnyyn. Isnyssä olikin Allgäu-tag ja menoa ja meininkiä oli niin että mietittiin että missä oikeen on tilaa syödä. Löydettiin kiva panimoravintola (niitä meillä päin riittää) ja syötiin ulkosalla kun oli niin ihana ilma. 

Jatkettiin matkaa, Pimi taisi nukahtaa aika pian. Minulle tuli mahaongelmia, ei olisi pitänyt syödä sitä patonkia. Fillaroitiin vain 20 kilometriä, mutta oli se sentäs parempi kuin ei mitään. Kotimatkalla Jumi keksi että jäisi Pimin kanssa pois kyydistä ja kävelisivät kotiin. Minulle se sopi oikein hyvin. Sain hetken huilata riippukeinussa ja lukea kirjaa. 

Viiden jälkeen oli pakko repiä itseni pois riippukeinusta, piti meinaan siivota. Huomenna tulee vieraita Suomesta, se on aina niin kivaa kun joku tulee meitä moikkaamaan. Suomessa ollessa ei kerkeä kunnolla nauttia toisten seurasta. Siivouspuuhissa meni seitsemään asti ja Jumi laittoi Pimin pehkuihin. 

Tein itselleni hieman iltapalaa ja jes sen jälkeen pääsin sohvalle. Läppäri sylissä kirjoittelin tätäkin tekstiä ja katsoin samalla telkkarista elokuvaa. Jumikin oli tullut sohvalle vihdoin samaan aikaan. Ukonilmakin hieman välkkyy ja jytisee taustalla, mutta on kuitenkin todella lämmin.


Keskiviikko

Herättiin tänäkin aamuna samoihin aikoihin kuin muina aamuina. Meille oli tulossa vieraita Suomesta joten käytiin aamusella Pimin kanssa Weilerissa Kaupassa. Oltiin takaisin klo yksitoista ja sitten syötiin lounasta. Pimin laitoin nukkumaan klo 12 aikoihin että kerkee nukkua ennen kuin haetaan kylävieraat juna-asemalta Oberstaufenista (10 km:n päästä) kello 14. Pimi heräsi sopivasti klo 13.30 joten olimme ajoissa heitä vastassa. Ajettiin saman tien Itävallan puolelle Sulzbergiin syömään. Pimin piti saada välipalaa ja minä söin jäätelöannoksen suomivieraiden kunniaksi. 

Banana split

Esittelin meidän talon sekä kellarikerroksessa olevan saunan. Olemme tehneet kolme vuotta remonttia ja vihdoin alkaa loppu häämöttämään. Tai no omakotitalossa asuminenhan on ikuista remontoimista. Olin anonut vapaaillan ja kotiäidin vapaailta alkoi puoli seitsemältä kun Jumi saapui kotiin. 

Kylällä oli heimatabend, eli kansantanssia, syömistä ja juomista (vain olutta). Pääsin viettämään vapaailtaa suomea höpöttäen, ihan parasta. Iltamme jatkui vielä meidän paikallisessa kantispöydässä. Pöydässä kuultiin suomea, tanskaa, saksaa ja allgäuta, varsinainen kielten sekametelisoppa. Oli mahtava ilta ystävien kanssa ja kyllä taas jaksaa (tai ainakin pari päivää).

Että ihan tavallista elämää täällä eletään. Terkkuja kaikille.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Saksa vs. Suomi: Televisio

Minä olin Suomessa asuessani monta vuotta ilman televisiota, monet olivat kauhuissaan että kuinka selviän ilman. Ihan hyvin selvisin. Olihan minulla läppäri jota kautta pystyin katsomaan lempisarjojani. Jossain vaiheessa hommasin sen tv-antennin mutta silläkin tuli katsottua vain tiettyjä ohjelmia, olympialaisia ja jääkiekkoa. 

Asiaan tuli muutos kun muutin Saksaan tai tänne Jumin asuntoon. Ensimmäisenä kesänä katsottiin hirmu vähän telkkua, kuunneltiin usein musiikkia. Mikä oli ihanaa. Ostin reilu pari vuotta sitten meille uuden television, ihan kunnon Smart-TV:n että pystytään netin kautta katsomaan vaikka Suomen ohjelmia. 

Toisin kävi, kun tämä meidän netti on täällä ihan luvattoman hidas niin eipä sillä mitään nettiä ladata. Sormet ristiin että syksyllä alkaa netti toimimaan kunnolla kun valokuitukaapeli on saatu vedettyä meille asti.

Niin kuin kaikki varmaan tietää täällä on kaikki muulla kielellä olevat ohjelmat dubattu päälle saksankielellä, joskus harvoin on tekstitetty. On niin ärsyttävää kun ei ole yhtään kanavaa jota ei ole dubattu. 

Okei BBC taitaa olla ainut joka on englannin kielellä. Joku tuttu elokuva jossa sen alkuperäisen esittäjän ääni on erittäin hauska niin se ei vain toimi saksaksi samalla tavalla. Ajatteleppa Eddien Murphyn nauru saksaksi, kyllä se on vaan ihan onneton. 

Aluksi oli vaikeaa seurata ohjelmia ja elokuvia dubattuina, mutta siihenkin on nyt alkanut tottua. Osaksi varmaan siksi kun kielitaitokin on parantunut niin ei mene joka toinen kohta ohi kun ei ole ymmärtänyt. Mutta minä toivoisin että olisi YKSI vain yksi kanava josta pystyisi katsomaan leffoja ja sarjoja englannin kielellä.

Meilläkin näkyy vaikka kuinka monta kanavaa mutta telkkarista tulee tuskin koskaan mitään järkevää. Ainoat ohjelmat joita olen seurannut on Greyn Anatomia, Voice of Germany ja joskus Germanys next topmodelia. Voice of Germanya katsoin oikeastaan vain Samu Haberin takia. Espoolainen joka on päässyt pitkälle ja olihan ne Samun jutut ja tempaukset erittäin viihdyttäviä (harmi kaverit että ette ole näitä nähneet). 

Joskus tuli niin hyviä kommentteja suomeksi, eikä niitä oltu dupattu tai saksannettu mitenkään. Yleensä tyylin että "ei v***u kun laulaa niin hyvin". Saksalaiset naiset (mun kaverit) kävivät = käyvät ihan kuumana Samuun, koska se puhuu niin ihanasti saksaa, he sanovat. Kananliha eli Hühnerhaut eli oikeasti Gänsehaut, jota Samu viljeli varsinkin ekalla tuotantokaudella. Täytyy sanoa että mä taisin sanoa ihan samallalailla ekana vuonna kun koitin keksiä sanoja itse.

Televisiosta tulee usein uusintoja uusintojen perään, joskus jopa ärsytykseen asti. Esimerkiksi jotain sarjaa näytetään ensin uusin tuotantokausi seuraava onkin 4. ja kolmas vaikka 6. tuotantokausi. Koita siinä pysyä perässä ja tämän vuoksi jotkut tietyt jaksot olen nähnyt moneen kertaan. Mutta ainakin miehen puolikkaissa uudet jaksot tunnistaa siitä kun siinä on Ashton Kutscher eikä Charlie Sheen.

Uusintojen helmet ovat mielestäni lauantai-iltaisin tulevat hitparade tai disco. Näissä ohjelmissa palataan 70-luvulle ja esiintyjät olivat silloin aloittelivia iskelmätähtiä. Joistakin on tullut isoja staroja, muutaman heistä tunnistan itse mutta enemmistö ei sano mitään. Jumi yleensä kertoo onko  joku tähti vai ei. Tämä on mielestäni yksi tyhmä asia kun asuu Saksassa niin en oikeastaan tiedä ketään julkkiksia (tai ehkä ihan hyvä). Hitparade ohjelmassa näytettiin muuten laulajan osoite ihan julkisesti, eli sinne vaan heille postia laittamaan. Toivottavasti ei kuitenkaan stalkkereilta tai muilta häiriköiltä.

Toivekonsertti

Dokumentteja tulee usealta kanavalta ja paljon. Itse en ole kuitenkaan luontodokumenttien ystävä tykkään enemmän asia/historia/henkilö-dokumenteista. Varsinkin toisesta maailmansodasta ja Hitleristä tulee varmaan joka päivä joku dokumentti. Se mikä on hauskaa, tulee todella usein dokumentti Suomesta. Ollaan täällä kerran seurattu lossiajajien vuoroja, jäänmurtajia Oulussa sekä porojen sarvien maalaamista heijastinvärillä. Näissä ärsyttää vain se kun ne on DUBATTU, olisi niin ihana ollut kuulla suomen kieltä. No aina voi katsoa maisemia.


On tellusta tullut myös suomalaisia elokuvia, varsinkin arte kanavalta tuli tänä keväänä useita Aki Kaurismäen elokuvia. Yksi joulu tuli joulutarina elokuva dubattuna tietenkin. Suomalaisia elokuvia on kiva katsoa ja varsinkin tuttuja maisemia ja huokailla. Ainut iso miinus on ne dubbaukset!!!

Mies vailla menneisyyttä

Mainokset, niitä tulee ja paljon. Niissä on sellainen jännä rytmi, erilainen mihin olemme Suomessa tottuneet. Esimerkiksi leffat alkaa tasan klo 20.15, silloin on paras olla telkkarin äärellä. Eka mainoskatko tulee 20 minuutin päästä ja kestää mielestäni ikuisuuden 5-10 minuuttia. Mainoskatkoja niitä tulee useita ja suunnilleen 20-30 minuutin välein. 

Mutta lopussa noin kymmenen viisi minuuttia ennen leffan loppumista tulee vielä pidempi mainoskatko (grr ärsyttävää varsinkin jos haluaisi mennä jo nukkumaan, olen kuitenkin keksinyt silloin mennä hampaiden pesulle).  Joillain kanavilla saattaa tulla pari minuuttia ennen ohjelman loppumista vielä lyhyt 20 sekunnin spotti. Hiton ärsyttävää.

TV-Shop mainoksia tulee myös täällä, valitettavasti.

Elokuvat alkavat melkein kaikilta kanavilta klo 20.15 eli ihan tasan silloin. Silloin pitää olla popparit valmiina muuten mene alku ohi (nyt kun on lapsen nukuttaminen samoihin aikoihin niin voidaan unohtaa leffaillat). Saksan kanavilta tulee myös usein samoja elokuvia. Sitten kun elokuva loppuu niin se loppuu kuin seinään. Ei näytetä lopputekstejä (olisi joskus kiva tarkistaa näyttelijöiden nimet) vaan siirrytään saman tien seuraavaan elokuvaan. Joskus olen hieraissut silmiä kun sama filmi on alkanut uudestaan. Siis mitä?

Tähän loppu leffa, ei tullut lopputekstejä ei.

Asia- ja keskusteluohjelmia tulee myös paljon. Niitä nyt ei vaan jaksa alkaa seuraamaan kun ei ymmärrä puoliakaan. Varsinkin lauantai-iltaisin tulee kaikennäköisiä show-ohjelmia, kaikki oikeastaan sellaisia mitä Suomessa ei tule. Tutut haluatko miljönääriksi? Täydellinen illallinen- ohjelma, nyt ainakin tuli mieleen. Ainut mitä oon jäänyt kaipaamaan Suomen tv:stä niin sisustusohjelmat, Suomessa niitä tuli paljon mutta täällä ei tule oikeestaan mitään tai sitten olen aina väärään aikaan töllön ääressä.


Taitaa olla kaksi kanavaa Kika ja Disney jotka on suunnattu lapsille. Sieltä tulee myös tuttu nukkumatti eli Sandmänchen ja aina eri kulkuneuvolla, muistaakseni se tulee aina klo 18.50. Sit yks mikä on minun mielestä hieman outoa on se että lapsille suunnattuja elokuvia näytetään vielä klo 20 jälkeen siis ihan piirrettyjä ja animaatioita tai ehkä ne on suunnattu meille lapsenmielisille?


Summa summarum telkkaria tulee katsottua nykyään todella vähän joten ei ne dubbaukset sitten niin haittaa tai ala-arvoinen ohjelmatarjonta. 


Mitä sinä katsot televisiosta? Näkyykö suomalaiset kanavat?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Bloglovin' ja Blogit.fi