Paluu työelämään

Paluu työelämään huomenna, tällä kertaa osa-aikatöihin. Suomalainen minäni on ihmeissään, että on mahdollista tehdä näin vähän töitä. Sanoisin, että Saksassa on vähän eri meininki. Rutiineita olen kuitenkin kaivannut, minä tarvitsen hieman potkua persuksiin.

Tai no olenhan minä parin vuoden ajan tehnyt jotain pientä. Ollut töissä naapurihotellissa, auttanut naapuria ja ystävää loma-asunnon siivoamisessa, leiponut lihapiirakoita/karjalanpiirakoita myyntiin muille suomalaisille ja pessyt naapurin ikkunoita. 

Ja ollut ihan vain ÄITI.

Paluu työelämään

Tasan kuusi vuotta sitten 2.5.2013 astuin tämän firman palvelukseen, niin tapahtuu myös huomenna 2.5.2019. Olen ollut kotona kolme ja puoli vuotta. Huomenna erotuksena on se, että työaikani tulee olemaan ihan naurettavan pieni. En tiedä kehtaako tätä edes sanoa, että teen töitä vain maanantaista torstaihin kello 11-14. Eli kolme tuntia per päivä ja 12 tuntia per viikko. Suomalainen äiti varmaan nauraa minut maan rakoon, eihän tuo ole edes mikään työpäivä.

Siinä mielessä olen hyvässä asemassa, että minun on mahdollista tehdä näin lyhyttä työviikkoa. Vaikkakin suomalainen minäni taistelee sitä vastaan. Olisin halunnut tehdä enemmän töitä. Olisin halunnut palata tekemään minun ammattia vastaavaa työtä. Olisin halunnut haasteita.

Mutta toisaalta minulla ei olisi aikaa kirjoitella blogia. Niihin menee yllättävän paljon aikaa.

Toisaalta Pimi on vielä kuitenkin niin pieni, haluan olla enemmän läsnä ja tehdä asioita tai olla tekemättä mitään hänen kanssaan. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minun ei olisi ollut ihan pakko mennä töihin. Mutta uskon, että tämä tekee hyvää päästä pois täältä kodin nurkista. Nähdä ihmisiä ja tuttuja, työkavereita.

Minun ja Jumin työajat eivät vaan olisi mitenkään menneet yksiin sen kanssa, jos olisin palannut kokoaikatyöhön. Kuka olisi vienyt Pimin päiväkotiin, kun molemmat olisimme aloittaneet työt klo 06 tai 06.30. Päiväkoti aukeaa meillä vasta klo 07 ja Omaa emme olisi voineet velvoittaa joka päivä viemään Pimiä päiväkotiin. Monet kommentoivatkin, miksi tehdä lapsia jos ei pysty niistä itse huolehtimaan, mitä järkeä?

Vaikkakin minua hieman jännittää, millainen työilmapiiri työpaikalla on. Lue kirjoitus parin vuoden takaa. Osa niistä ikävistä ihmisistä ei ole enää siellä töissä, mutta muutama on vielä jäljellä. Mutta toisaalta teen töitä vain sen kolme tuntia per päivä. Lähtiessäni voin sulkea oven ja olla miettimättä niitä ikäviä asioita.

Tai niinhän sen luulee, että se ikävien asioiden sulkeminen menee noin helposti. Voin kertoa, että ei se mene niin. Viimeksi odotin kaksi ja puoli vuotta, ja vihdoin pääsin sieltä pois.

Aina on mahdollisuus poistua paikalta ihan kokonaan. Toivotaan kuitenkin että ilmapiiri on parantunut ja minulla on ihan hauskaakin töissä. 

Sairausvakuutuksen takia oli pakko mennä töihin

Yksi ”pakko” minun työhön paluuseeni kuitenkin oli. Koska minä ja Jumi emme ole naimisissa niin minä olisi tippunut sairausvakuutuksen piiristä. Ja siinä samalla Pimi olisi jouduttu siirtämään Jumin nimiin. Okei, sairausvakuutuksen voi maksaa myös itse mutta maksaa niin paljon että siinä ei ole mitään järkeä. Oletettavasti se maksaa 100-200€ kuukaudessa. Sinne olisi mennyt lapsilisä.

Joten minä päätin, että haluan mennä töihin. Olisin halunnut tehdä töitä kolme päivää viikossa mutta se ei tässä työpaikassa onnistunut. Koska he olisivat tarvinneet minut joka päivä, koska  on tietty aika milloin on ne asiakkaat syömässä. Joten tämä vaihtoehto kuulosti nyt kuitenkin ihan hyvältä.

Täällä monet äidit tekevät vain pari päivää viikossa töitä ja aikaisemmin mietin, että ei kyllä minä aion tehdä enemmän töitä. No toisaalta blogien pitämiseen menee yllättävän paljon aikaa. Joten tuntimäärä nousee sitä myötä.

Pystyn aamupäivällä tekemään blogijuttuja/kotitöitä/urheilua ennen töitä. Katsotaan miten se käytännössä onnistuu. Lupaan raportoida asiaa.

Palkka, onko se jotain syötävää?

Palkka tulee olemaan ihan naurettavan pieni, mutta toisaalta teen niin vähän töitä että saan sitten edes jotain pientä taskurahaa. Katsotaan paljon verottaja/sairausvakuutus/eläkevakuutusmaksut vie potista pois. Käsittääkseni summat ei ole kovin isoja.

Tällä kertaa työnantajani on iso kansainvälinen yritys, joten palkanmaksu tai muita maksuongelmia tuskin on. Muut ongelmat on sitten asia erikseen. 

Käy lukemassa miten minulle kävi reilu vuosi sitten kun olin töissä naapurihotellissa. Työnhaku onnistui helposti sen voit lukea tästä 

ja teksti miten uusi työ meni. 

Mutta sitten: Näinkin voi käydä 

ja näinkin voi käydä vol.2. 

Näitä kokemuksia en toivo kenellekkään, en edes pahimmalle vihamiehelle.

P.s. Täällä on tänään kanssa vapaapäivä, erste mai tai tag der Arbeit!

Hyvää Vappua!!