Suomalainen im Allgäu: Mies jolle ei koskaan tapahtunut mitään, ei ole isäni.

Minun isä täyttää tänään 70-vuotta ja viime kesänä me tehtiin Helsinki-kierros. Isä esitteli minulle paikkoja joissa hän oli lapsuutensa viettänyt. Kirjoittelinkin asiasta aikaisemmin: mitä sinä tiedät vanhempiesi elämästä ennen sinua?

Mellstenin ranta

Kokosin tähän kirjoitukseen pääpiirteittäin mitä isälle on tapahtunut näinä vuosina. Koitan myös hahmottaa miten minun isoisä ja isoäiti tapasivat? Tai että missä he ovat syntyneet ja ketä heidän vanhemmat oli. Se onkin vähän vaikeampi juttu kun oikein kukaan ole enää elossa.

Olisi ollut kiva tietää enemmän isoisästäni Topista, mutta hänestä on kovin vähän tietoa. Topi oli syntyperäinen espoolainen ja hän oli syntynyt torpparin pojaksi Järvenperän kartanon maille.

Isoisä Topi

Se tiedetään että hänellä oli siskot nimeltä Lempi ja Sylvi. Lempi ja Viljo Lehtinen, he asuivat Kalliossa(?) ja heillä oli ratavartijan mökki Selkissä. Heillä poika Lauri ja tytär Irja. Sylvi ja Eino Siren asuivat Munkkivuoressa, heillä ei ollut lapsia.

Palomiehet Kallion Paloasemalla

Anni eli isoäitini on Aunuksesta kotoisin ja omalta sukunimeltään Laknina. Hänellä oli sisko nimeltä Maikki, jonka minäkin näin 80-luvulla useaan otteeseen. Hän toi meille aina tuliaisia suklaata, samovarin, maatuskan, leluja ym. Hän itki joka kerta kun näki meidät, ehkä hän itki sitä kun muistutettiin häntä siskostaan tai sitten sitä kun hän ei ollut muuttanut siskonsa mukana Suomeen.

Hänen elämä olisi saattanut olla hieman parempaa täällä Suomessa kuin Venäjällä. Maikilla oli mies Paavo ja heillä oli poika Sergei sekä tytär nimeltään Danja. Danjalla on kaksi tyttöä Iira ja Anni, joista molemmat olen muistaakseni tavannut. Vladimir Nikolai Laknina eli Vova ja hänellä vaimo Valja ja heillä tytär Olga ja hänellä on yksi lapsi.

Ainut kuva isoäidistäni (vas) Maunulan parvekkeella.

Itsehän en ole koskaan biologista isoäitiäni tavannut hänestä olisikin ollut kiva tietää enemmän, mutta valitettavasti ei ole enää ketään keneltä kysyä. Isänikin on ollut niin nuori kun hän menehtyi joten hän muistaa vain muutamia asioita.

Isän tarina alkaa näin:

Isä-Topi ja Äiti-Anni tapasivat sota-aikana Aunuksessa. Tarinassa on aukkoja ja ei oikein tiedetä miten Anni on saapunut Suomeen. Onko Topi tuonut Annin salaa Suomeen jokea pitkin? Topi toimi sota-aikana huoltohommissa. Anni on luultavasti toiminut keittiöhommissa ainakin jossain vaiheessa.

Isoisä Topi (vas) ja hymyn perusteella voisin väittää että sota on ohi.

Heille syntyi ensin Tytär Mirkku vuonna 1945 lokakuussa, toinen tytär Irma syntyi syksyllä 1947. Isäni syntyi tammikuun 5. Päivä vuonna 1949. Pikkuveli Olli syntyi viattomien lasten päivänä vuonna 1954. Joten neljä lasta kymmenen vuoden sisään.

Kallio

Perhe Niemi asui aluksi Kalliossa Wallininkujalla josta muuttivat Merimiehenkadulle Punavuoreen Isän ollessa 1-vuotias.Topi toimi siellä talonmiehenä ja luultavasti jo silloin palomiehenä Kallion paloasemalla (vuoteen 1964 asti).

Punavuori

Isälle sattui 4-vuotiaana onnettomuus Mikael Agricolan kirkon muurilla. Isä tippui reilu neljä metriä suoraan asfalttiin. Anni laittoi pään ympärille villapaitansa ja ambulanssina toimi valkoinen PV Volvo. Ambulanssi kuljetti Kirralle eli Kirurgiselle, lopputuloksena pää halki ja 12 tikkiä. Sairaalassa hän vietti jonkin aikaa jonka aikana perhe oli muuttanut Maunulaan.

Tuolta mä tipuin.

Maunula

Maunulassa asuminen oli parasta aikaa vaikka tänä aikana kuoli äiti. Isä ja Anni joutuivat molemmat viettämään aikaa Kivelän Sairaalassa. Isä oli neurologisella osastolla puolisen vuotta, jona aikana kukaan perheenjäsen ei käynyt häntä katsomassa. Samaan aikaan myös Anni oli syövän takia sisällä samaisessa sairaalassa, jonne hän sitten menehtyi vuonna 1960.

Isoäidin hautajaiset vuonna 1960

Parasta silloin 50-luvulla oli kuitenkin harrastaa urheilua, mm. hiihtoa, juoksua, mäkihyppyä. Siihen aikaan Juhani ja Kari Ormo voittivat AINA mäkihypyssä eikä kenelläkkään muulla ollut mahdollisuuksia. Talvisin Maunulan mäkihyppypaikalla vietettiin jokainen mahdollinen vapaa-aika.

Maunulan hyppyrimäki pikkuveli Ollin kanssa.

Hyndältä katsottuna maisema näyttää nykyään tältä.

Maunulasta on kerrottava vielä pari juttua. Isäni oli Maunulan päiväkodissa ja siihen viereen alettiin kaivaa kuoppaa. Päiväkodin lapset olivat kaikki ihan varmoja että siihen tulee maauimala. Pettymys oli suuri kun kyseessä olikin vain "ankkalampi" jonne ei todellakaan saanut mennä uimaan. Tiedä sitten kävikö siellä joku joskus uimassa salaa?

Ankkalampi

Maunulan kuuluisasta saunabaarista olen minäkin saanut kuulla tarinoita pitkin nuoruuttani. Kesällä käytiin katsomassa paikka, nykyään paikassa ei ole enää saunomismahdollisuutta. Mutta silloin 50-luvulla se on ollut tärkeä keskus Maunulan asukkaille.

Syyskuun 30. päivä 1957 oli Jean Sibeliuksen hautajaiset ja isä oli isänsä kanssa katsomassa hautajaiskulkuetta tuusulantien varressa. Ihmiset olivat muodostaneet kunniakujan Helsingin keskustasta Ainolaan saakka.

10-vuotiaana Isä joutui Sofianlehtoon (vastaanottokoti) pikkuveljensä kanssa, koska Topilla oli vuorotyö ja Anni oli sairaalassa. Annin kuoleman jälkeen Topi tapasikin nopeasti uuden naisystävän Svean (ja viisi lasta) jonka kanssa he muuttivat Pakilaan koko porukan kanssa.

Sofianlehto

Pakila

Talo Pakilassa

Niinä vuosina urheilu kuului isäni joka päiväiseen elämään. Harrastuksiin kuului juoksu, hiihto, jalkapallo, nämä vain mainitakseni. Pirkkolan urheilupuistossa ja keskuspuistossa oli mielettömät lenkkimaastot. Isä kävi peruskoulun loppuun ja aloitti autonasentajan opinnot Vallilan ammattikoulussa.

Keskuspuiston metsät

Viherlaakso

Vuonna 1968 Isä tapasi Äitini ja he menivät naimisiin kesällä 1969, ja he muuttivat yhteen äitini asuntoon Espoon Viherlaaksoon. Vuonna 1974 syntyi poika ja minä synnyin 1976 kesäkuussa.

Kummitäti ja minä

Kivenlahti

Kivenlahteen me muutettiin kesällä 1976 ja Äiti hoiti lapsia kotona ja Isä kävi autokorjaamossa töissä Helsingissä. Pikkuveli Ollin innoittamana Isä aloitti rumpujen soiton.

Isän siskon hautajaiset alkuvuonna 1978

Vuosi 1977 loppui traagisesti kun 32-vuotias Mirkku-sisko löytyi kuolleena kotoa. Hän oli kuollut verenhukkaan joka johtui siitä että hän oli synnytänyt kotonaan vauvan. Aluksi asiaa ei tiedetty, vaan pieni paketti/käärö löytyi muutama päivä myöhemmin sateenvarjotelineestä. Hän oli piilottanut hänet ja ilmeisesti tarkoitus oli myöhemmin päästä paketista eroon. Niin traagista. Kukaan ei ollut tiennyt että hän oli raskaana, kukaan ei voinut auttaa. Ei kumpaakaan.

Muistoissamme

Siikajärvi

Vuonna 1980 me muutettiin omakotitaloon Siikajärvelle. Vanhempani ostivat äitini vanhemmilta heidän talon jonka olivat itse rakentaneet 60-luvulla. Talon kellarissa isä pyöritti autokorjaamoa 10 vuotta. Äiti hoiti meitä lapsia kotona vuoteen 1984 asti.

Siikajärven kotitalo

Urheilu oli vahvasti mukana mm. hiihto, pyöräily, surffaaminen. Niiden perässä mentiin välillä ympäri Suomea. Urheilua ei vain saa pois miehestä. Lisäksi harrastuksena oli rumpujen soitto ja laulaminen bändeissä.

Kilpapyöräily näytti tältä 90-luvulla.

Laulava rumpali

Omakotitalon remontoiminen oli pakollista mutta mieluisaa puuhaa. Joka vuosi oli joku osio talosta remontissa. Alla olevassa kuvassa on rakenteilla uusi sauna. Tästä voisinkin kertoa hauskan jutun: Ajatelkaa sauna jossa ei ole mitään ei edes lauteita, eikä kiuasta. Isäni on hukannut piikkimeisselin, eikä löydä sitä mistään. Ainoa asia minkä hän tietää on se että se oli varmasti hänellä siellä ollessa. Veljeni etsi myös kuumeisesti eikä löytänyt. Minäkin pääsin neiti Etsivän tehtäviin ja löysin kuin löysinkin piikkimeisselin. Se oli kätevästi työnnetty piipun luukun väliin, siellä se nökötti.

Remontti-Reiska

Vuonna 1992 menehtyi Isä-Topi sydänkohtaukseen lomamatkallaan Kyproksella ja hänet lennätettiin takaisin Suomeen. Hautajaiset olivat Malmilla, vaikka hän asui viimeiseksi Porvoossa.

Kaikin puolin me minä ja veljeni saatiin viettää mukava lapsuus ja nuoruus Siikajärvellä. Meillä oli iso piha, metsä (josta saatiin mustikat tuoreena), uima-allas ja sauna. Mitä muuta sitä voikaan toivoa. Nuoruusvuosina toki kirosin sitä kun asuimme niin kaukana kaikesta ja en päässyt harrastamaan niitä harrastuksia mitä olisin halunnut. Nykyään sitä ajattelee että ei se nyt niin kaukana sivistyksestä ollut (30km Helsingin keskustasta).

Isä on ollu kova urheilemaan niin kuin jo varmaan huomasitte näistä teksteistä. Intohimona on ollut vuorotellen hiihto, pyöräily, surffaus, juoksu, jalkapallo. Hiihtämisen innokuudesta voisi kertoa sen että kun Isä kuuli että Paloheinässä on vielä lunta jäljellä hän päätti lähteä sinne vielä hiihtämään. Tämän tempauksen vuoksi hän pääsi kymmenen uutisten loppukevennykseen maininnalla joku hullu vielä hiihtää vaikkei lunta ole nimeksikään.

Asentajia kahdessa polvessa

90-luvun alun hassutuksista voisin vielä mainita sen että Isä teki päivätyön autonasentajana Metro-Autossa, viikonloppuisin keikkaili ahkerasti bändinsä kanssa ja tottakai harrasti urheilua. Saattoi olla että Isä oli välillä "vähän" väsynyt. Tavarat löytyivät mistä milloinkin esim maito astiakaapista ja sokeri jääkaapista. Yhtenä aamuna Äiti kysyi että "Oletko hyvin kerennyt töihin kun niin myöhään olet aina lähtenyt"? Väsynyt ja poissaoleva vastaus kuului että "Ihan hyvää kahvia".

Näitä hassuja juttuja voisin kertoa kuinka monia, mutta jätetään vaikka toiseen kertaan. Terveisin tytär joka on unohdettu hakea koulusta (huom tämä aikaa ennen kännyköitä) monta kertaa.

Havukoski

Vuonna 1996 Isä ja Äiti erosivat ja Isä muutti Vantaan Havukoskelle, jossa asuu vieläkin. Harrastuksiin kuuluu edelleen pyöräily ja rumpujen soitto. Vuosi 1996 oli myös siitä raskas koska isä menetti jo toisen sisaruksensa. Pikkuveli Olli menehtyi juhannuksena 1996 vain 41-vuotiaana.

Onneksi yksi sisko on vielä elossa, ja isä käy häntä ja hänen miestä katsomassa säännöllisesti. Ja olemmehan tietenkin me lapset ja lapsenlapset.

Isä on harrastanut pyöräilyä jo monta kymmentä vuotta ja onkin yksi seniori kilpapyörälijöistä. Harmittavasti Suomen Mestaruutta ei ole tullut, muutaman kerran hopea sija. Mainittakoon että hopea ei ole häpeä, ei ollenkaan.