Miniloma Süd-Tirolissa

Dolomiitit

Me asutaan aika keskellä Keski-Europpaa ja oikeastaan joka paikkaan on lyhyt matka. Vaikkakin ollaan oltu hieman laiskoja/saamattomia hyödyntämään näitä lähimaita. Tämän kuuden vuoden aikana ollaan tehty vain muutama reissu. Osasyy on ollut meidän remontti joka alkoi neljä vuotta sitten ja Pimi joka syntyi 2,5 vuotta sitten. 

Süd-Tirol, joka oli minun ja Jumin ensimmäinen ”ulkomaanmatka”. Oltiin silloin vastarakastuneita ja hieman jännitti lähteä ensimmäiseen yhteiseen reissuun. Süd-Tirol valikoitui matkakohteeksi koska se on niin lähellä. Tarvitsee vain suhata Itävallan ja alppien yli tai läpi ja BUUM olet kohteessa. Tai no alppien ylitys ei mennyt ihan niin nopeasti, voitte vaan kuvitella kun muutama muukin on liikenteessä mutkaisilla pikkuteillä. Siihen kun sattuu onnettomuus niin matka saattaa kestää tuplasti kauemmin.

En ollut aikaisemmin käynyt Italiassa, vaikkakin Süd-Tirol on Italiaa niin paikkaa kutsutaan yleensä vain Süd-Tiroliksi eli Etelä-Tiroliksi. Saksalaiset tykkääväät matkustaa sinne ruuan, juoman, vuorien ja varmasti myös sen tähden että siellä pärjää saksankielellä. Minulle se sopi paremmin kuin hyvin, koska italiaa en osaa yhtään.

Ajeltiin tosiaan autolla ja minä istuin pelkääjän paikalla ja räpsin kuvia. Ihan hulluna, ei pysähdelty kuin ehkä nopeat vessapysähdykset. Ajettiin ensin Meranoon jonne google mapsin mukaan ajaa n. 4 tuntia. Käytiin syömässä ja hieman käveltiin ympäriinsä. Löysin sieltä Sissin, eli Baijerin prinsessan patsaan. 

Merano

Sissi

Meidän päätepistehän oli Bolzano, jossa muuten Ötzikin asustelee. Ysärimusafanit ei siis DJ Ötzi, hah. Ei kyllä valitettavasti menty moikkamaan muumioitunutta herraa. Vaan me keskityttiin enemmän ruokaan, juomaan ja toisiimme. Tarkoitus oli yhtenä päivänä lähteä vaeltamaan vaan toisin kävi. Ajettiin jotenkin risteyksen ohi ja kääntyminen oli jotenkin mahdotonta ja niin me vain ajeltiin eteenpäin.

Dolomiitit

Hetken päästä tunsin jonkun korkean ja valtavan hahmon vierelläni. Olin Jumille että apua, onko nuo nyt ne Dolomiitit (joista olin joskus lukenut maantiedon kirjasta)? Ilma oli jotenkin kovin utuinen ja Dolomiitit vain seurasivat omituisena isona möhkäleenä. Oli jotenkin ihan epätodellinen olo. Dolomiitit on jotenkin niin siinä läsnä, sitä on vaikea selittää. Aivan mahtava ilmestys. Oikeastaan me taidettiin kiertää Dolomiitit ympäri, ajeltiin muutama ihanan mutkikas alppitie. Katseltiin maisemia reilun 2500 metrin korkeudesta.

Tämän reissun Must-kohde minulle oli nähdä Gardajärvi, järvi jota olin havitellut näkeväni jo monta vuotta. Joskus taannoin olin suunnitellut pyöräretkeen osallistumista. Jumi kuitenkin kertoi että Gardajärven alue ei ole kuitenkaan ihan helpommasta päästä olevaa maastoa. Kuulemma paljon tunneleita tai sitten ajetaan vuorilla. Tämän aion kuitenkin joskus tehdä, vapaaehtoiset ilmoittautukaa. 

Gardajärvi siellä kimmeltää

Tultiin Gardajärvelle vuorilta päin ja voi että se maisema sieltä ylhäältä. Järvi siinsi sinisenä ja kimmelsi ja ne vuoret ympärillä. Wautsi vau. Lokakuu oli vielä ihanan lämmin, no ei kuitenkaan rantakelit. Toinen hyvä puoli oli se että turisteja oli vähän. Järveä ympäri oli monta pientä ihanaa kylää. Tai no turistipaikkoja ne on. Monia ihania rantaravintoloita joissa oli ihana istuskella ja nauttia maisemista. Aah, kunpa pääsisi sinne taas joskus. 

Gardajärvi

Etelä-Tirolista ja Italiasta jäi nimenomaan mieleen ne maisemat, rentotunnelma ja ruoka. Niissä kun ei ikinä mene pieleen. Pakko päästä pian uudelleen.

Käykää lukemassa myös Matkoja, retkiä, hetkiä-blogin kirjoitus: Syysvärejä ja jumalaisia maisemia Dolomiiteilla.

Tai Maailman äärellä matkablogin kirjoitus: Dolomiittien satumainen syksy - Paras aika patikointiin.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Mistä tilata nimitarroja Saksassa

******Blogiyhteistyö******

Pimi aloitti päiväkodissa syyskuun puolessa välissä ja se aloitus tuli kuitenkin hieman puskista. Käy lukemassa miten meidän päiväkodin aloitus alkoi täältä. Vaikka olin ajatellut että olin varautunut hyvin niin yksi asia minulle muistui mieleen pari päivää ennen aloitusta. 

Meinaan vaatteiden nimikointi. En ollut yhtään muistanut että sellainenkin show pitää tehdä ennen päiväkodin aloitusta. No silloin oli viikonloppu ja mietin että mistä nyt muutun nimilapuksi. Ensiapulaatikosta löytyi ensiapu (heh). Sieltä löysin hansaplastin sensitive ensiaputeippiä. Eikun leikkaamaan, liimaamaan ja askartelemaan. Kotoa ei löytynyt edes ohutta permanent-tussia tai tekstiilitussia. Joten tyydyin kirjoittamaan nimet kuulakärkikynällä.

Tätä tehdessä tiesin että tämä tulee olemaan väliaikainen ratkaisu. Ja niin se oli. Ekassa pesussa melkein kaikki nuo valkoiset nimilaput oli lähtenyt. Pesukoneenrummusta löytyi tai taitaa löytyä vieläkin niitä. Yksi oli jostain syystä eksynyt minun kainaloon, kait jonkun vaatteen kautta. Kiva.

Kävin vielä apteekista ostamassa leukoplast eli kangasteippiä, ne ovat hieman paremmin pysyneet tuotteissa kiinni. Vaikkakin kuulakärkynällä kirjoitetut tekstit alkavat haalistumaan.

Aloin selaamaan internetin ihmeellistä maailmaa ja sieltähän löytyi muutamia tarrafirmoja. Tarrafirmoja oli täällä Saksassakin ihan kivasti, mutta pieni pihi saksalainen iski minuun. 100 kpl nimitarroja maksoi sellaiset 40 euroa, olin aivan järkyttynyt. 

En antanut periksi ja sitten löysin yhden suomalaisen firman meinaan ikioma nimilappu. Sieltä sivuilta löytyi ihania nimitarroja, eikä ne olleet pahan hintaisia. Vajaat 20 euroa ja lähetys kuului hintaan mukaan. 

Muumifaneille oli monta erilaista settiä ja ne oli juuri julkaistu. Ainut ongelma oli nyt se että firma oli suomalainen ja minä asun Saksassa. Miten minä oikein saan ne tänne Saksaan. Mietin jo että tilaan ne äitini osoitteeseen Suomeen ja hän lähettää sitten minulle. Päätin laittaa kuitenkin sähköpostia ja kysellä onnistuisiko lähetys Saksaan. Sainkin pikaisen vastauksen että Saksassa on tytäryhtiö josta voin tilata.

Suht nopeasti posti toikin meille nuo tarrat, Pimi olisi halunnut liimailla niitä joka paikkaan. Ohjeeksi saatiin että tarrat pitää liimata kuivaan pesuohje,-tuotetietolappuun. Siihen sellaiseen joka on oikein sileä, jotta liimapinta tarttuu kunnolla kiinni. Plus että pitää odottaa 24 tuntia ennen kuin tuotteen pesee. Ohje korostaa että varusteisiin nimilappu tulee kiinnittää kuivalle ja puhtaalle pinnalle.

Olen nyt toista kuukautta testaillut näitä tarroja ja onhan nää nyt vaan tosi kivoja. Paljon kivempia kuin nuo hansaplast-teipit tai leukoplast-teipit. Eikä tarvitse sormi vääränä kirjoittaa niitä nimiä. Kuinka helppoa on vain ottaa tarra arkista ja laittaa vaatteeseen. Näin joutuu joskus aamusella kiireessä tekemään kun huomaa että ei h…ti eihän tässä ollutkaan nimeä.

Harmittaa etten tilannut niitä silitettäviä nimilappuja, niitä olisi ollut kätevämpi laittaa esim sukkiin tai sellaisiin vaatteisiin joissa ei niitä tuote/pesulappuja enää ole. Tällä hetkellä sukat on ilman tarroja.

Voin kuvitella että päiväkodin työntekijää nimikointi helpottaa huomattavasti. Ei tarvitse arpoa että kenelle tämä vaate nyt oikein kuuluikaan. Varmasti on käynyt ja käy niin että lapset onkin puettu vääriin vaatteisiin. Vaikka ei se nyt maata kaada jos on MattiPetterin takki päällä kun haet lapsesi kotiin. Vai?

Ja nyt varsinkin suomalaiset saksassa teille tiedoksi että namensetiketten sivuilta voi tilata vaikka näitä ihania muumi nimitarroja. Edit: Tilaaminen namensetiketten sivuilta onnistuu myös Itävaltaan ja Sveitsiin. Huippua.

Postaus on tehty blogiyhteistyönä ikioma.fi kanssa ja tätä postausta vastaan sain yhden setin muumi-nimitarralappuja.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa

Kirjoittelin keväällä toiveesta/haavesta saada toinen lapsi. Lue täältä.

Monet muistuttelivat että joillekkin ei ole suotu edes sitä yhtä. Totta joka sana. Mutta tullaanko tässä nyt siihen että tästä ei saisi kirjoittaa saati toivoa?

Eihän kukaan teistä lukijoista tiedä mitä me ensinnäkin olemme käyneet läpi saadaksemme tämän yhden ihanan valopilkun elämäämme. 

Karita Tykkä on kirjoittanut sekundäärisestä lapsettomuudesta kirjoituksen, joka voisi hyvin olla minun itseni kirjoittama. En oikeastaan aikaisemmin ollut ajatellut että tämäkin voisi olla ongelma, mutta kyllä se on. Ja se on tehnyt ihan yhtä kipeää kuin se kun tuntui että lasta ei kuulu eikä näy. 

Monet bloggaajat ovat viime aikoina kirjoittaneet siitä kun somessa näytetään se ”kullitettu” elämä. Itsekin osallistuin haasteeseen: Näin valehtelen netissä. Harva kertoo miten elämässä oikeasti menee. Naama näyttää hevosen turvalta ilman kamalaa pakkelia tai suodatinta, suhde omaan mieheen on retuperällä, eletään ns. kulissiliitossa tms. Tosiasiassa kaikki ihanat reissupostaus-kuvat ovat olleet ihan helvettiä tai siis se reissu siihen paikkaan (kuva itsessään näyttää että kuinka hauskaa oli). 

Valitettavasti sitä tulee tehtyä itsekin. Vaikka meidän koti ei ole mistään sisustuslehden sivuilta, niin silti kuvaan en halua mitään sekasotkua. Tai että oma kuva näyttäisi edes vähän ihmiseltä, eikä ihmisrauniolta.

Plus että ensinnäkin sen oikean miehen löytäminen se vasta olikin työn ja tuskan takana. Tässäkin pätee sanonta hyvää kannatti odottaa. Luojalle kiitos että jaksoin odottaa.

Ei se että jos meille tulisi tai toivoisin tulevan toisen lapsen ole keneltäkään sellaiselta pois kuka ei voi saada lapsia. Onko tämä tabu kirjoittaa tästä asiasta? Käännänkö veistä sellaisen henkilön haavassa? Toivottavasti en, koska sitä en ainakaan halua. 

Itse olin 35-vuotiaana ihan sata varma että en tule löytämään ”elämäni miestä” ja sitä kautta en saa lasta tai että lapsen saaminen tulee olemaan hieman vaikeaa tai ainakin hankalaa.


Nyt olen hyväksynyt asian ja elän sen mukaan. Olin antanut kesään asti aikaa ja se epävarmuudessa eläminen ei vain sovi näihin kuvioihin enää. Nyt on ollut parempi olla kun asia on loppuunkäsitelty. Parisuhdekin voi taas paljon paremmin ja voidaan keskittyä olennaiseen.

Vaikkakin joskus sydämestä pistää kun ajattelen ettei Pimi tule saamaan sisarusta tai me toista lasta. Onneksi on kuitenkin kavereita ja melkein saman ikäinen serkku ja Lumi-panda, jonka kanssa on kiva painia.



Ehkä tässä pätee viisaus: Annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa.


Haluaisitko tai olisitko sinä halunnut lapsellesi sisaruksen/ toisen lapsen mutta sellaista ei vain näkynyt eikä kuulunut? Miltä se on sinusta tuntunut? Voit laittaa vaikka yksityisviestiä.

Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Ruokakori Etelä-Saksan tyyliin

Meitä ulkosuomalaisia bloggaajia on jo aika määrä ja se siinä on kiva juttu että opimme paljon toisista maista ja kulttuureista, myös te lukijat. Toinen kiva juttu on siinä että meillä on kiva yhteisö, ja saadaan sitä kautta uusia kivoja ideoita. Siitä tämäkin idea sai aikansa. Anna Espanjasta haastoi meidät bloggaajat postauspiiriin ja aiheena on ruokakori. 

Me muutamat bloggaajat ympäri maailmaa avaamme kauppojen ja markettien ovet ja näytämme teille mitä me ulkosuomalaiset oikein ostamme kaupasta. Tervetuloa mukaan.

Me asumme maalla joten kunnon ruokakauppaan on matkaa reilu viisi kilometriä. Sielläkin on tarjolla vain kaksi ruokakauppaa, Penny Markt ja Feneberg. Kaksi ihan eri hintatason kauppaa. Pennyä voisi kuvailla Lidliä vastaavaksi, ensimmäisestä tykkään vain paljon enemmän. En tiedä johtuuko se siitä kun asuin Frankfurtissa ja se oli silloinkin lähin kauppani. Penny ist die Best.

Voi-paketti

Penny Marktin huono puoli on se kun sieltä ei vain löydy (välttämättä) kaikkia tuotteita (nykyään onneksi jo paremmin). Joten niin se on vain tehtävä että ensin Pennyyn ja sen jälkeen Fenebergiin.

Feneberg on tosiaan omasta mielestäni hieman kalliimman puoleinen kauppa. Oliskohan paikallinen K-ryhmän kauppa, ihan näin vertailun vuoksi. Jos tekisin siellä tämän ruokakorin niin se olisi varmasti 10-20é enemmän. Ehkäpä joku kerta testaan ihan vain huvin ja urheilun vuoksi.

Tosiaan meidän kylään avattiin vuosi sitten Dorfladen eli kyläkauppa. Se onki ollut erittäin kätevä, jos on sattunut puuttumaan jotain pientä. Isoja ostoksia siellä ei tule tehtyä, tulee taas se hinta vastaan. Meiltä kyläkauppaankin on 1,5 km:n matka, joten ei se ihan nurkalla ole sekään. 

Rahka, ranskankerma ja kuohukerma

Meidän perhe käy harvoin yhdessä kaupassa. Yleensä minä käyn yksin tai Jumi tuo ostokset tullessaan töistä. Taaperon kanssa shoppailu ei tällä hetkellä oikein houkuttele. Tosiaan yksin kauppareissut onnistuvat, koska anoppi asuu alakerrassa ja olen voinut käydä oikeastaan aina jättää Pimin anopin hoiviin. Tai niinkuin nykyään kun Pimikin on päiväkodissa niin silloin voin käydä yksin kaupassa, ihan luksusta.

Me käydään tosiaan suunnilleen kerran kaksi viikossa kaupassa. Yleensä toinen kerta on sellainen jossa ostetaan isommin ja toisella kertaa täydennetään mitä puuttuu. Yleensä sitä kuitenkin selviää aika vähällä. 

Nykyään olen hieman oppinut että ei siellä kaupassa tarvitse koko aikaa käydä tankkaamassa. Jossain vaiheessa jouduttiin heittämään vanhaksi menneitä tuotteita roskiin. Se tuntui todella tyhmältä ja pahalta joten onneksi olemme nykyään fiksumpia.

Meidän perheen ruokatottumukset on aikalailla suomiruokaa, ainakin silloin kun minä olen kokkausvuorossa. Kinkkukiusaus, kaalilaatikko, jauhelihapihvit, kasvissosekeitto, perunasose ja lohi tai joku muu kala, pasta ja joku kastike, ratatouillea, thaimaalaista wokkia ja toki kun Saksassa ollaan niin porsaanleike ja ranskanperunat. 

Jostain syystä sitä tulee tehtyä aina niitä samoja ruokia. Vaikka olen tehnyt sellaisen listan jossa olisi ideoita muihinkin. Kuitenkin aika harvoin sieltä tulee otettua ideoita. Ja nyt kun minulla on menossa painonpudotus ja sitä kautta ruokavalio on hieman ”pelkistetty”. Ja sen tähden ruokakorissa on tällä hetkellä paljon proteiineja sisältäviä ruokia. (p.s. alla oleva kuva ei liity tapaukseen millään lailla).

"kermaviili", piimä ja jogurtti

No nyt vihdoin asiaan.

Meidän tai minun ruokakorissa on yleensä näitä tuotteita:

Peruna 2,19é/2,5kg

Bataatti 1,99é/1kg

Salaatti 0,79é/kpl

Tomaatti 0,69/250g

Kurkku 0,69/kpl

Klementiineja 0,88é/kg

Pasta (Speltti) 1,79é/500g

Tonnikalaa 1,29é/prk

Broilerinlihaa 3,89é/500g

Suolakurkku 1,11é/prk

Fetajuusto (patros) 2,19é/200g

Juustoraaste 1,85é/500g

Raejuusto 0,69é/200g

Rahka  0,69é/500g

Maito (bio) 1,09é/litra

Voi 1,69é/250g

Vehnäjauho 0,39é/1kg

Oliiveja 0,69é/prk

Kalkkunaleikkele 1,99é/100g

Vadelma (pakaste) 2,49é/500g

Lohi 9,95é/500g

Jauheliha n.11,20é/kg Tämä ostetaan lihakauppiaalta, joka jauhaa sen tilauksen mukaan, noita kaupan lihoja ei vaan voi ostaa. 

König Ludwig leipä (speltti + ruis) ≈ 5é/leipä. Ja se ostetaan leipomiosta ja se viipaloidaan paikan päällä. Yksi kalleimmista leivistä, halvemmat maksaa paljon vähemmän (≈3é)

Kananmunat 3é/10kpl, ne ostetaan naapurilta. Aina heiltä ei vain saa tarpeeksi munia niin joudun ostamaan kaupasta luomumunia.

Omenat ≈3é/kg ja ne ostetaan yleensä aina torilta. Niitä meillä on kellarissa isot määrät, syksyllä ostetaan monta kiloa. Kaupasta ostettuna maksaa 1é/kg, mutta ne ei kuulemma maistu niin hyviltä.

Nämä ostokset tekivät yhteensä 57,18é ja riittävät meillä suunnilleen viikon. Jotkut tuotteet olen toki ostanut varastoon, nytkin oli tulossa naisten saunailta johon tein ruokaisan broilerisalaatin. Sen tähden oli myös sellaisia tuotteita mitä en joka kerta osta.

Sellaisen asian olen pistänyt merkille näiden vuosien aikana kun olen täällä ollut että ruokakorin hinta on noussut viime vuosina reilusti. Sanoisin että 10-20é.

Vielä loppuun tällainen asia että ostan DM:stä kilon pussin kaurahiutaleita (bio) se maksaa 1,85é/kg sekä tofun 1,25é/200g myös sieltä koska niitä ei ole muualla tai ei ole niin hyviä (kaurahiutaleet).

Kananmunat

Pieni hintavertailu

Saksa:

Maito 0,90é/l

Kahvi 9.98é/kg

Kananmuna 1,29é/10 kpl

Leipä 1,29é/kg

Banaani 1,69é/kg

Sveitsi:

Maito 1,27é/l
Kahvi 14,90é/kg
Kananmuna 7,30é/10 kpl
Leipä 9,30é/kg
Banaani 2,45é/kg

Turkki:

Maito 0,56é/l
Murukahvi 14,22é/kg
Kananmuna 1,5é/10 kpl
Leipä 1,68é/kg

Banaani 0.85é/kg

Luxemburg:

Maito 1,3é/l
Kahvi 13,20é/kg
Kananmuna 1,70é/10 kpl
Leipä 4,20é/kg
Banaani 0.99é/kg

Yhteenveto

Kolmehenkinen perhe Etelä-Saksassa käy suunnilleen kerran viikossa kaupassa ja kuluttaa n. 60 euroa ruokatuotteisiin. Isä käy töissä ja palkka on suunnilleen keskitasossa (keskipalkka n. 3700é/kk). Äiti eli minä olen kotiäitinä (lue: ei tuloja) ja Pimille pitää laittaa päiväkotiin omat eväät. Ravintoloissa käydään syömässä nykyään harvemmin ehkä kerran kuussa. Noin kerran viikossa alakerran anoppi tulee meidän seuraan syömään tai hän tekee meille ruokaa. 

Käy lukemassa muiden ulkosuomalaisbloggaajien ruokakorit:

Anna kirjoitteli Espanjasta tähän tyyliin: Mitä ja miten ostan ruokaa Espanjassa

Muusa kirjoitteli jenkeistä tähän tyyliin: Vadelmia ja jalopenoja

Linda kirjoitteli Skotlannista tähän tyyliin: Ruokaostoksilla Skotlannissa

Riikka kirjoitteli Irlannista tähän tyyliin: Irlantilainen ruokakori

Liisa kirjoitteli Sveitsistä tähän tyyliin: Viikko-ostokset Zürichissä

Kerttu kirjoitteli Espanjasta tähän tyyliin: Ruokakori Espanjassa

Anu kirjoitteli Australiasta tähän tyyliin: Ruokakori, hintataso, mediaanitulot

Petra kirjoitteli Turkista tähän tyyliin: Ruokakori Turkissa - Inflaatio syö ostovoimaa

Aino kirjoitteli Luxemburgista tähän tyyliin: Ruokaostoksilla Luxemburgissa

Jenni kirjoitteli Saksasta tähän tyyliin: Ruokaa koriin - mutta millä perusteilla?

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi