Yhdellä vai kahdella…

…lapsella?



Haave

Tätä olen pohtinut vuoden verran aika tiiviisti. Haaveissa on toinen lapsi, mutta tuntuu että ei se nyt vain enää onnistu. Ikää on molemmilla yli neljäkymmentä. Vaikka monet kannustavat ja sanovat että kyllä nelikymppisetkin saavat lapsia. Noh, heikolta näyttää meidän kohdalla.


Lapsia ei tehdä niitä saadaan

Muilla tuntuu onnistuvan kovinkin helposti, totuutta en tietenkään tiedä. Kaverin kaverikin tuli raskaaksi aina kun vanhoja kalsareita vähän räiski sinne päin. Lause: "Tulin raskaaksi ensi yrittämällä" on meille ihan tuntematon käsite. Olen onnellinen niiden puolesta jotka onnistuvat saamaan lapsia silloin kun he haluavat. 

Ystäväni sanoi/sanoo että ”lapsia ei tehdä, niitä saadaan”. Niinhän se on jumalan lahja, vaikken niin jumalaan uskokaan. 

Aluperin olisin halunnut kolme lasta, mutta tuli tässä aloitettua niin myöhään ”lapsenteko” joten kolmas lapsi on enää haave. Toista lasta toivoisin kovasti. Pimille kaveria, sisarusta, samassa tilanteessa olevaa, puoliksi suomalainen puoliksi saksalainen. Koska en usko että kukaan muu täysin ymmärtää sinua kuin oma rakas sisaresi. No äiti tietenkin, mutta sen arvon ymmärtää hieman myöhemmin.

Sisarusrakkaus

Minulla on kaksi isoveljeä, toisen kanssa olemme kasvaneet yhdessä. Onhan meillä vain pari vuotta ikäeroa. Hänen kanssaan olemme läheisiä, tiedämme toisen ajatukset ilman että niitä sanotaan ääneen. Ilmeestä ja eleistä tiedämme jos jokin on vialla. Sellaista samanlaista haluaisin Pimille. Vaikka jossain vaiheessa ajattelin että miksi minulla pitää olla noin ärsyttävä/rasittava veli. Sisarusrakkautta parhaimmillaan tai pahimmillaan. Rakkaus jossa rakkauden ja vihan ero on kovin kovin pieni.

Toivoisin niin kovasti sisarusta Pimille, mutta… Aloittaako kaiken taas alusta? Yövalvomiset, puklurätit, imetyksen, vaipparallin jne? Nyt on ollut niin ihan seesteistä ja helppoa (voiko uhmaikäisen kanssa olla helppoa?). Yhden kanssa kaikki on niin helppoa. Mutta haluanko helppoa elämää? No en, kaipaan hieman haasteita. 


Toinen lapsi menis tässä samalla

Toiset sanovat että toinen lapsi menee siinä samalla toinen on taasen sitä mieltä että ei todellakaan. Ehkä tässäkin on kyse omasta persoonasta ja lasten persoonista. Ei voi sanoa että kaikki olisimme samalla viivalla. Me kun emme ole. Toiset ovat luotuja olemaan lasten kanssa, toisille se on hieman haastavampaa. Varsinkin kun kaikki lapset ovat erilaisia.

Raskaus

Minusta olisi ihana kokea vielä kerran raskaana oleminen. Minusta se oli niin ihanaa aikaa, vaikkakin aika on taasen kullannut muistot. Pahoinvointi, huonovointisuus, närästys, ilmavaivat, mahan painaminen, näytät enemmän valaalta kuin miltään muulta. Minä muistelen vain sitä kun maha oli niin ihanan pinkeä ja sitä sai silitellä, ei haitannut mitä söit koska maha oli aina pystyssä, sait paljon anteeksi koska olit raskaana, ei tarvinnut kantaa painavia asioita, jotkut sanoivat että hehkuin onnea (niin taisin tehdä) ja ihan vain se olotila että siellä sinun sisälläsi asuu joku elävä, jonka kohta näkee ja saa omaan elämään ja kainaloon. Se tunne on vain jotain niin ihanaa. Ehkä joku parempi kirjoittaja osaa kertoa paremmin miltä se tuntuu.

Synnytys

Niin ja se synnytys. Pimihän syntyi keisarinleikkauksella joten kokemusta ”oikeasta” synnytyksestä ei ole. Se hieman harmittaa, olisin halunnut kokea sen. Vaikka ei sekään varmasti herkkua ole. En voi osallistua kahvipöytä-keskusteluun miten sinun synnytys meni? Voin osallistua vain kertomalla miten sektio meni.

Ennustus

Minulle on ennustettu että minulle tulisi kaksi lasta ensin tyttö ja sitten poika. Mutta se tyttö on nyt tainnut jäädä johonkin matkan varrelle? Yksi kaveri ennusti että tulisi vain yksi lapsi. Ota näistä nyt sitten selvää. Nähtäväksi jää, onko meidän perhe kolme vai nelipäinen. Ei sillä ole niin väliä, olen tyytyväinen tähänkin elämäntilanteeseen. Ei elämäni siihen kaadu jos toista lasta ei tule. Mutta aina saa toivoa, eikö?


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi