Näinkin voi käydä

Niin sitä taas ollaan ns. työttömänä. Kaikkihan alkoi paremmin kuin hyvin, niin kuin yleensä aina ennen kuin menee pieleen. Kirjoittelin elokuussa näin kun olin saanut uuden työn että kuinka hyvin kaikki luistaa. Syys,- ja lokakuussa tein paljon töitä, lokakuussa jopa niin paljon että tunteja ei ole vieläkään maksettu. Pieni väärinkäsitys on meneillään.

Marras,- ja joulukuussa minulla oli todella vähän tunteja. Olin töissä vain parina päivänä parisen tuntia. Flunssa ja Suomenloma olivat samaan aikaan joten ei sillä ollut niin väliä. Ja ei minun eläminen niistä palkkarahoista ole kiinni. Onneksi. Tietenkin vähän harmittelin kun töitä ei ole ollut. Se sellainen pieni hetki taaperoarjesta tekee kumman hyvää.


Joulukuussa työnantajani sanoi että he ovat irtisanoutuneet, he eivät olleet onnellisia täällä. Kieltämättä heillä ei ole ollut helppoa täällä. Alunperin heillä piti olla viiden vuoden sopimus. Kylillä tämä asia oli jo kiertänyt useaan otteeseen ja päätin kysyä miten asian laita oikeasti on. Silloin he sanoivat tosiaan että he ovat irtisanoutuneet, mutta uuden vuoden aattona kielsivät niin sanoneensa(?). Olin hieman häkeltynyt kun kuitenkin olin ihan varmasti sen niin ymmärtänyt (ei minun saksankieleni niin surkeaa ole). Jäi vähän sellainen p..kan maku suuhun ja en tiennyt mihin uskoa. Ja eleet olivat sen puolesta että jotain on tapahtunut. Hotellin siisteys ei ollut enää listan ykkösenä ja muutenkin asiat jäivät vähän rempalleen. Mikä minua siivousintoilijaa vähän ärsytti, hotellin vieraat meinaan näkevät sellaiset asiat heti.


Toki hotelli-ravintola-ala on täällä meillä päin erittäin epävarma tulonlähde. Yleensä juuri marras,- tammi,- maaliskuu ovat hiljaisia kuukausia. Silloin työtunteja olisi kertynyt vähemmän, joka oli minulla ihan tiedossa. Tykkäsin kuitenkin olla ko. paikassa töissä ja minulle palkka olisi ollut niin sanotusti pieni säästö sukan varteen. Ja mikä parasta paikka oli vain kahden minuutin kävelymatkan päässä.

Keskustelin viime viikolla työkaverini kanssa siitä kun töitä ei oikein ole ollut ja että pitääköhän se irtisanoutuminen paikkaansa vai ei? Hän meinasi kysyä suoraan että pitääkö alkaa etsiä töitä?

Se asia unohtui viikonlopuksi, mutta maanantai-iltana huomasin että kaverini oli laittanut FB:n kirjoituksen että etsii töitä. Joten eilen kysyin häneltä että joko hän oli jutellut pomojen kanssa? Vastaus oli kyllä ja hän on nyt työtön. Sitten hän kysyi että eikö minulle ole kerrottu? Olin että ei. Hän sanoi että heidän pitää olla huomenna (eli tänään) ulkona talosta. Että jos minulla on jotain hotellilla minun on paras hakea tavarat tänään (eilen) pois. Kysyin että onko hän saanut palkan? Vastaus oli että he laittavat palkan tilille. Ihmettelin edelleen ettei minulle oltu kerrottu koko asiaa. Olivatko he meinanneet häipyä kertomatta minulle?

Lähdin hotellille selvittämään asiaa ja hakemaan työkenkäni pois. Näinkin heti toisen pomoista ja hän ei millään lailla alkanut selittelemään mitään. Hän varmaan näki minun naamasta että tiesin jo asiasta. Hain kengät ja olin ajatellut antaa tuntilappulistan maksamattomista tunneista. Ketään ei näkynyt missään, heidän asunnostaan löysin vain heidän tyttären. Huhuilin ja huutelin ympäriinsä taloa, ketään ei missään. Jätin tuntilapun toimistonpöydälle, mutta jäin todella tyhmä olo. Minulle ei oltu kerrottu mitään. Ei tästä että heidän pitää lähteä tai siitä että miten saan mahdollisesti palkkani.


Tulin takaisin kotiin ja Jumi oli huolissaan että saanko niitä rahoja ollenkaan. Olin ihmeissäni, puheluuni ei vastattu. Olin ihan epätietoisuudessa ja todella tyhmä olo. Päätin mennä uudelleen hotellille, kiersin taloa ympäri ja sitten kuulinkin työnantajien äänet. Heillä oli kovat pakkauspuuhat menossa. Selitys miksi minulle ei oltu ilmoitettu oli se että eivät vain olleet kerenneet(?). Sanoin että sain toiselta työntekijältä kuulla ja hyvä että sain kuulla muuten en tietäisi tästä asiasta yhtään mitään. Totesivat että toki saan palkkani vaikka niistä lokakuun puuttuvista tunneista vielä ihmeteltiin. Sanoin että katsokoot niistä tuntilistoista ja mitä ovat aikaisemmin maksaneet. Että saas nähdä saanko palkkani oikein maksettuna vai en.

Toiselle toivotin hyvät jatkot mutta toinen oli taas livahtanut näköpiiristä. Eikä niin väliksi ollutkaan. He joutuivat sen tähden pikavauhdilla ulos talosta koska eivät olleet maksaneet vuokraa. Omistaja ei katsonut sellaista asiaa ollenkaan läpi sormien. Toisaalta hyvä niin etteivät jää moneksi kuukaudeksi siihen roikkumaan. Nyt voidaan vain toivoa että vuokralle tulisi joku toinen kiva perhe tai pariskunta tai että löydän jonkun muun kivan työpaikan tästä läheltä. Jotain pikkuhommaa olisi kiva tehdä. 

Että näinkin voi käydä ja tähän lisäisin että omaa vaistoaan kannattaa kuunnella näissäkin asioissa. Tätä juttua aavistelin jo joulukuun alusta mutta kuitenkin kaikki kävi näin nopeasti, tuli yllätyksenä.