Ampuminen on niin kivaa

Oberreuten Schützenverein eli ampumaseura kutsuu joka marraskuu asukkaat ampumaan ilmakiväärillä. Jumihan on kuulunut seuraan pienestä pitäen mutta ei ole ollut moneen vuoteen aktiivinen. On käynyt vain näissä avoimissa tilaisuuksissa. Ja minutkin kutsui heti mukaan. Minua on aina kiinnostanut ampuminen mutten ollut aikasemmin päässyt kokeilemaan. Se tunne kun pääsin ekaa kertaa ampumaan, oli aivan mahtava. 

Aluksi piti tietenkin saada pieni opastus miten homma toimii. Eli asento, ilmakivääri, vaatetus, hengitys jne. Näyttötaulu toimii nykyään sähköisesti eli siihenkin oli pieni opastus miten aloitat ampumisen. Aluksi sinulla on mahdollisuus harjoitella viisitoista laukausta, jonka jälkeen aloitat varsinaisen ampumisen.


Ihan ensiksi oli kuitenkin pitänyt ilmoittautua ampumaan. Yleensä tarvitset joukkueen jonka kanssa ammut. Minä ammuin parina kertana Jumin joukkueessa, jossa piti olla yksi nainen. Mutta tänä vuonna pääsin mukaan minun jumppa-ryhmään, jossa meitä oli neljä naista. 
Ilmoittautuessa piti kertoa kuinka monta ammusta haluat ampua? Aloittaessa kannattaa ehkä ottaa 30-40 ammusta. 30 ammusta maksoi 3 €, mutta varoitus ampumiseen jää koukkuun ja joutuu ostamaan muutaman ammuksen lisää. 

Näissä avoimissa päivissä on ollut parina viime vuotena uutena sellainen juttu että ampumista helpottaakseen saat sellaisen tuen johon kiväärin saa nojaamaan. Ainakin itsellä tulokset paranivat huomattavasti, ainakin yli kymmenen pistettä. Tuloksia sai paremmaksi myös erityisillä vaatteilla. Sellaiset painavat takit, jotta kivääri ei tärise niin paljoa. Profiampujilla on takki, housut, kengät ja hanskat. Mutta meille noviiseille riittää pelkkä takki.

Hengitys oli myös tärkeä osa, joka piti taas muistaa. Ilmeisesti se on niin että tähtäät, hengität syvään, pysäytät hengityksen ja ammut. Ainakin itsellä hengitys unohtui välillä kokonaan, joten siinä sitä oltiin monta sekuntia hengittämättä. Likinäköisenä tähtääminen oli hieman haasteellista koska silmät pyörivät miten sattuivat. Seli seli. Kuitenkin meidän jengi, tuli toiseksi naisten sarjassa. Minäkin olin saanut huikeat 93 ja puoli pistettä. Sillä tuloksella olin naisten sarjassa 26. sijalla, eli noin puolessa välissä. 

Ampuessa tuli mieleen ampumahiihtäjät. Olet ensin hiihtänyt täysiä ja sitten pitäisi vielä osua tauluun. Ei ole ihme että täällä Saksassa arvostetaan lajia ja sitä seurataan intensiivisesti. Monet tietävätkin Kaisa Mäkäräisen, yksi työkaveri aina kertoikin miten Kaisalla oli mennyt. 

Saksassa on pitkät perinteet ampumisen kanssa. Meidän kylän ampumaseura on perustettu jo vuonna 1876. 

Mutta niin kuin aikaisemmin puhuin ampumiseen jää koukkuun. Se on vain niin hauskaa ja kivaa. Ensin olin käynyt ampumassa yhtenä iltana pari settiä. Mutta kun anoppi puhui että menee sunnuntaina vielä kerran niin tuli heti hinku päästä mukaan. Ajattelin että pystyn parantamaan tulosta mutta ei se sitten onnistunutkaan. Asiaan vaikuttivat niin monet asiat, esimerkiksi se kivääri on ratkaisevassa asemassa. Viimeisellä kerralla tunsin ettei kivääri ollut ihan täydessä iskussa ja sen tähden tulokset olivat aika surkeita. Mutta ei niillä tuloksilla ollut niin väliä, kunhan vain pääsi ampumaan. Seuraavaa kertaa pitää valitettavasti odottaa vuosi. Ellei liity ampumaseuraan, hmmm.


Oletko sinä käynyt ampumassa?

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi