Road trip Frankfurttiin

Olin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa bloggaajatapaamisessa. Tapasin ensi kertaa nuo ihanat naiset blogien takaa. Oli mielenkiintoista huomata että monet kirjoittajat oli juuri niin kuin olin mielessäni ajatellut. Kun nähtiin ja tavattiin tuli tokaistua, "ai sä oletkin noin pieni" tai "oletkin erinäköinen" ja kaikki ihan positiivisessa mielessä. Tosiaan meitä oli kymmenen naista Saksasta, Luxemburgista ja Hollannista. Aluksi mietin että miten kymmenen naista tulee toimeen, mutta hyvin tultiin juttuun. Ehkäpä viinillä oli osuutta asiaan(?). Eipä me kahdessa päivässä oikein mitään muuta keretty tekemään kuin syödä, juoda ja rupatella. Ja sehän riitti. Itsehän olen vanha Frankfurtin kävijä joten minua ei haitannut vaikka ei keretty katsella nähtävyyksiä. Sunnuntaina kerettiin hieman kävellä kaupungilla, josta tulikin vanhat ajat mieleen. Silloin meillä oli tapana laahustella haahuilla  monta tuntia kaupungilla.

Minun historia Frankfurtin kanssa on se että asuin siellä vuoden verran vuosina 2008-2009, joten kaupunki on erittäin rakas paikka. Vaikka tiedän monet ajattelevat että se Frankfurt on sellainen ja sellainen niin voin kertoa ei se ole sellainen kuin monet kuvittelevat. Frankfurtilla on monet kasvot ja paljon kivaa tekemistä. Puistoja, kahviloita ja joen rannalla on vietetty monet kivat hetket, yöelämä on vilkasta ja siellä tulikin niinä vuosina käytyä paljon. Ehkäpä kirjoitan joku kerta oman postauksen tästä minulle niin rakkaasta kaupungista. Mutta nyt kertomukseni automatkasta ja tapaamisesta muiden bloggaajien kanssa.



Minun reissu alkoikin lauantaina jo klo 07 kun starttasin minin ja suuntasin moottoritielle. Meiltä kun lähtee niin kestää sellaiset 20-30 minuuttia päästä motarille. Joskus rasittavaa, mutta saadaanpa olla rauhassa moottorimelulta. Edessä oli 407 kilometriä ja reilu neljä tuntia lupaili google maps. Koukkasin kuitenkin minin Stuttgartin liepeille, jossa tapasin Eevan (ensimmäistä kertaa). Jätin rakkaan minin P+R parkkiin ja jatkettiin matkaa Eevan autolla. Google maps kertoi että olisimme perillä reilun parin tunnin päästä. Nooh, Saksan moottoriteillä ajajat tietävät että se ei aina oikein pidä paikkaansa. Moottoriteillä on näinä vuosina ihan hirveästi tietöitä ja se näkyy sitten ruuhkina ja sumppuina. Maps ei tiennytkään että yksi liittymä josta olimme menossa oli suljettu. Aloimme sooloilemaan vain todetammeksi että tulimme samasta kohdasta toistamiseen. Ou nou, olisi kannattanut vain uskoa google mapsia. Olimme perillä Frankfurissa reilu tunti myöhemmin kuin oli tarkoitus (haavena oli marimekon liike, mutta jouduttiin se unohtamaan).


Tavattiin muut bloggaajat ja saatiin hotellista pari huonetta jossa voitiin hieman siistiytyä. Kello kahdelta meillä oli varattu Apfelwein Wagner eli omenaviinipaikka. Tiedoksi että se on ihan MUST Frankfurtin kävijöille. Olin varannut pöydän netin välityksellä, jossa oli muuten kovat ukaasit jos paikkaa ei peruuta tai henkilömäärä muuttuu. Ravintola on muuten sellainen paikka johon ei välttämättä tarvitse varata pöytää. Siellä yleensä mennään istumaan niille pitkille penkeille ja hei ihan tuntemattomien pöytään. Se kuulemma on paikan idea että tutustutaan uusiin vieraisiin ihmisiin. Muistuipa mieleen kokemus ystäväni isopapasta joka kovasti jutteli suomea viereisille saksalaisille naisille. Kommentit olivat että "eikö nuo perunat maistuneetkaan"? ja "onko tämä hyvä paikka"? Paikassa pitää juoda omenaviiniä eli appelwei ja syödä grüner saucea paistettujen perunoiden ja kananmunien ja/tai schnitzelin kera. Hmm, lecker.

Me poistuttiin Eevan kanssa hetkeksi seurueesta koitettiin suunnata U-bahnille ja todettiin että tämäkin asema oli nyt suljettu. Eikun lampsittiin seuraavalle asemalle josta U-bahnalla perille Dornbuschiin ja käytiin katsomassa Ismo Simojoen musikaali  "LIEKIT". Jonka ovat Saksan suomalaiset seurakunnat toteuttaneet osana suomi 100 ohjelmaa. En nyt oikein osannut odottaa mitään, vaikkakin odotin musikaalia. Kaikki kysyivätkin oliko hyvä? En oikein osannut vastata muuta kuin että olihan se joo ihan hyvä. Ehkä siinä oli hieman liikaa hengellistä paasaamista ja aluksi oli tosi surullinen. Toisessa osassa oli yksi tuttu kappale jota sitten lauloin mukana (mutta älkää kysykä mikä?). No tulihan tämäkin nyt koettua.

Liekit-musikaali

Oili oli varannut meille pöydän TRARES-nimisestä ravintolasta.. Ravintola sijaitsi Bornheimissä joka on yksi lempikaupungin osistani. Siellä päin kävin uimassa ja kuntosalilla silloin joskus yhdeksän vuotta sitten.  Voi niitä muistoja joita tulvi päähäni aina välillä. Syötiin hyvää ruokaa ja juotiin viiniä vähän lisää. Ravintola oli hieman hintavampi tai niin ajateltiin mutta lasku olikin vain 50€ per pää. Ei paha ollenkaan. Tämän jälkeen vatsan viereen köllöttämään, nukkumatti kutsui meidät kaikki unten maille. Tai no meidän huone ei tainnut nukkua, kämppäkaverini oli herkkäuninen ja minä taasen kovaääninen (varsinkin tämän flunssan kanssa, seli seli). Joten minua pelotti nukahtaa ja vähän väliä Heidi töni minua että saisi nukkua.



Aamupalan jälkeen käveltiin Römerille päin, ilma oli viilentynyt edellispäivästä joten pipo ja hanskat olisivat olleet tarpeen. Kiitos Jennin olimme saaneet Primus linen sponnssaamat jokiristeily-liput. Kolea ja vetinen ilma ja sisällä istuminen lämpimässä teemuki kädessä oli siihen hetkeen ihan parasta. Muutamat uhmasivat kosteaa ilmaa ja kävivät ottamassa kuvia kannella. Risteilyn jälkeen oli aika hyvästellä niin kovin tutuilta tuntuvat bloggaaja-kolleegat. Todettiin vain että ensi kerralla nähdään taas.

Maisemaa vuodelta 2010

Eevan kanssa lähdetttiin puoli kolmen maissa kotia kohti. Valitettavasti muutama muukin oli liikenteessä ja jouduttiin yhteen ruuhkaan jossa maps ilmoitti että matka-aika piteni reilulla tunnilla. Joten siinä apukuskin paikalla ehdin tutkailla jo seuraavan bloggaajatapaamisen juna-aikatauluja. Ajoissa kun varaa niin varmasti saa halvemmalla ja pääsee luultavasti nopeammin perille (ellei DB keksi jotain muuta). Eevan nurkilla olimme puoli kuuden aikaan, minun matkani kesti hieman kauemmin kuin oli tarkoitus. Ruuhkia oli vähän väliä ensin piti olla kahdeksalta yhdeksältä kotona mutta lopulta olin kotona klo 21.45. Lopussa oli tietenkin vielä yksi liittymä suljettu ja piti koukkailla eri reittiä kotia kohti. Perille päästyäni olin aivan rätti puhki poikki, mutta onnellinen. 

Kuva vuodelta 2010

Muiden tarinoita voi käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Niissä on hieman tarkemmin kerrottu mitä me oikein tehtiin ja hienompia valokuvia.

Ajatuksia Saksasta - Oili
H niin kuin Hausfrau - Jenni
Hollanninhippiäinen - Liisa
Lempipaikkojani - Jonna
Viherjuuria - Heidi


Ja tässä myös muut mukana olleet:

Hin und Zurück - Heini

London and Beyond - Lena
Oh, Wie Nordisch! - Eeva
Viisi kymppiä lasissa - Aino

Kiitos kaikille oli mukava tavata ja nähdään taas.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi