Kiitollisuushaaste johon ajattelin minäkin osallistua. Meriannen mielessä-blogi haastoi meidät muut kertomaan mistä olet ollut kiitollinen. Niitähän tulee joka päivä kun vain kunnolla miettii, joillekkin päiville monta. Ruokitaan mieluummin niitä onnen tunteita kuin niitä negatiivisia joista tulee paha mieli niin itselle kuin muille. Näistä asioista olin kiitollinen viime viikolla.
Viides viikko tätä haastetta menossa ja olo tuntuu vain paranevan. Kun miettii näitä kiitollisuuden aiheita niin ei ne kummosia ole. Kirjoitin viime viikolla onnellisuudesta mutta tuntuu että ketään ei kiinnostanut lukea kyseisestä aiheesta. Minä jäin ihmettelemään ja miettimään että miksi? Ehkä teoriani siitä että onnellisuus ei ole mediaseksikästä on totta? Aina pitäisi olla jotain valitettavaa tai jotain muuta hassua. En väitä että elämäni olisi täydellistä tai että se olisi edes sitä lähellä.
Maanantai
Viikonlopun rankan reissun (ja flunssan) jälkeen oli ihana viettää koko päivä rennosti Kimin kanssa. Olin niin poikki etten paljoa mitään jaksanut tehdä. Aamulla keittiön pöydällä odotti yllätys, ruusukimppu joka veti onnelliseksi ja kiitolliseksi.
Tiistai
Aamupäivän olin taas töissä ja Oma Kimin kanssa. Kimi meni hieman liian myöhään päivänokosille ja missattiin Wichtelturnen. Keksin kuitenkin että menemme käymään Jumin kaverin luokse, mikä oli kiva idea. He asuvat ihan lähellä ja menimme sinne Bobbicarilla. Takaisin tullessa olikin tie suljettu (what?), ja asfalttimiehet sanoivat etteivät suositelleet että kävelisimme siitä. Kengät ja vaatteet menisivät pilalle. Ei muuta kuin "hätäpuhelu" Omalle ja hän tuli hakemaan meidät. Kiertotie olisi siis ollut liian pitkä matka meidän kävellä. Asfalttimiehet lupailivat myös heittää kotiin jos en saisi ketään kiinni.
Keskiviikko
Taas minun uintipäivä meni mönkään, koska flunssa. En enää edes muista mitä tein, mutta en ilmeisesti mitään järkevää kun en edes muista. Puhelu rakkaan ystävän kanssa kuitenkin piristi mieltä.
Torstai
Itävallan puolella oli Nationalfeirtag eli kansallispäivä ja Jumi oli ottanut päivän vapaaksi. Me ajetiin puolen tunnin ajomatkan päähän Goisenmarktiin. Kaikki Bregenzenwaldin asukkaat (ja meidän naapurit) taisi olla paikalla. Parkkipaikat olivat aivan täynnä koska ilma oli mitä mainioin. T-paidassa tarkeni, joten saatiin vielä tankattua aurinkoenergiaa. Iltapäivällä juotiin teet puutarhassa ja minä luin kirjaa siihen asti kunnes aurinko laski puiden taakse. Tämä on sitä elämää - niin kuin kovin usein on tapanani sanoa.
Perjantai
Meillä oli leikki- ja äititreffit pitkästä aikaa yhden saksalaisen äidin kanssa. Meillä on aina niin kivaa ja mukavaa että harmittaa että he eivät aio jäädä meidän pieneen kylään. Mutta olen kuitenkin kiitollinen että on edes joku ihana ja kiva kontakti meidän pikku kylässä.
Lauantai
Ja laatuaikaa suomalaisten naisten ja lasten kanssa. Ajettiin Itävallan puolelle leikkitreffeille ja kyllä se vaan aina kannattaa. Aivan huippua oli omanlaisten naisten kanssa jutella. Ihan parasta terapiaa. Niin kiitollinen näistä suomi-kontakteista.
Sunnuntai
Meillä oli ihana aamupäivä, sain kutoa rauhassa pikkuisia sukkia. Jumi ja Kimi kokkasivat aasialaista ruokaa ja otettiin pienet päivänokoset. Lazy sunday muuttui yht'äkkiä kun työpaikalta kysyttiin voisinko tulla illalla töihin. No onneksi työpaikka on lähellä ja luultavasti olisin töissä vain pari tuntia.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
maanantai 30. lokakuuta 2017
lauantai 28. lokakuuta 2017
Road trip Frankfurttiin
Olin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa bloggaajatapaamisessa. Tapasin ensi kertaa nuo ihanat naiset blogien takaa. Oli mielenkiintoista huomata että monet kirjoittajat oli juuri niin kuin olin mielessäni ajatellut. Kun nähtiin ja tavattiin tuli tokaistua, "ai sä oletkin noin pieni" tai "oletkin erinäköinen" ja kaikki ihan positiivisessa mielessä. Tosiaan meitä oli kymmenen naista Saksasta, Luxemburgista ja Hollannista. Aluksi mietin että miten kymmenen naista tulee toimeen, mutta hyvin tultiin juttuun. Ehkäpä viinillä oli osuutta asiaan(?). Eipä me kahdessa päivässä oikein mitään muuta keretty tekemään kuin syödä, juoda ja rupatella. Ja sehän riitti. Itsehän olen vanha Frankfurtin kävijä joten minua ei haitannut vaikka ei keretty katsella nähtävyyksiä. Sunnuntaina kerettiin hieman kävellä kaupungilla, josta tulikin vanhat ajat mieleen. Silloin meillä oli tapana
Minun historia Frankfurtin kanssa on se että asuin siellä vuoden verran vuosina 2008-2009, joten kaupunki on erittäin rakas paikka. Vaikka tiedän monet ajattelevat että se Frankfurt on sellainen ja sellainen niin voin kertoa ei se ole sellainen kuin monet kuvittelevat. Frankfurtilla on monet kasvot ja paljon kivaa tekemistä. Puistoja, kahviloita ja joen rannalla on vietetty monet kivat hetket, yöelämä on vilkasta ja siellä tulikin niinä vuosina käytyä paljon. Ehkäpä kirjoitan joku kerta oman postauksen tästä minulle niin rakkaasta kaupungista. Mutta nyt kertomukseni automatkasta ja tapaamisesta muiden bloggaajien kanssa.
Minun reissu alkoikin lauantaina jo klo 07 kun starttasin minin ja suuntasin moottoritielle. Meiltä kun lähtee niin kestää sellaiset 20-30 minuuttia päästä motarille. Joskus rasittavaa, mutta saadaanpa olla rauhassa moottorimelulta. Edessä oli 407 kilometriä ja reilu neljä tuntia lupaili google maps. Koukkasin kuitenkin minin Stuttgartin liepeille, jossa tapasin Eevan (ensimmäistä kertaa). Jätin rakkaan minin P+R parkkiin ja jatkettiin matkaa Eevan autolla. Google maps kertoi että olisimme perillä reilun parin tunnin päästä. Nooh, Saksan moottoriteillä ajajat tietävät että se ei aina oikein pidä paikkaansa. Moottoriteillä on näinä vuosina ihan hirveästi tietöitä ja se näkyy sitten ruuhkina ja sumppuina. Maps ei tiennytkään että yksi liittymä josta olimme menossa oli suljettu. Aloimme sooloilemaan vain todetammeksi että tulimme samasta kohdasta toistamiseen. Ou nou, olisi kannattanut vain uskoa google mapsia. Olimme perillä Frankfurissa reilu tunti myöhemmin kuin oli tarkoitus (haavena oli marimekon liike, mutta jouduttiin se unohtamaan).
Tavattiin muut bloggaajat ja saatiin hotellista pari huonetta jossa voitiin hieman siistiytyä. Kello kahdelta meillä oli varattu Apfelwein Wagner eli omenaviinipaikka. Tiedoksi että se on ihan MUST Frankfurtin kävijöille. Olin varannut pöydän netin välityksellä, jossa oli muuten kovat ukaasit jos paikkaa ei peruuta tai henkilömäärä muuttuu. Ravintola on muuten sellainen paikka johon ei välttämättä tarvitse varata pöytää. Siellä yleensä mennään istumaan niille pitkille penkeille ja hei ihan tuntemattomien pöytään. Se kuulemma on paikan idea että tutustutaan uusiin vieraisiin ihmisiin. Muistuipa mieleen kokemus ystäväni isopapasta joka kovasti jutteli suomea viereisille saksalaisille naisille. Kommentit olivat että "eikö nuo perunat maistuneetkaan"? ja "onko tämä hyvä paikka"? Paikassa pitää juoda omenaviiniä eli appelwei ja syödä grüner saucea paistettujen perunoiden ja kananmunien ja/tai schnitzelin kera. Hmm, lecker.
Me poistuttiin Eevan kanssa hetkeksi seurueesta koitettiin suunnata U-bahnille ja todettiin että tämäkin asema oli nyt suljettu. Eikun lampsittiin seuraavalle asemalle josta U-bahnalla perille Dornbuschiin ja käytiin katsomassa Ismo Simojoen musikaali "LIEKIT". Jonka ovat Saksan suomalaiset seurakunnat toteuttaneet osana suomi 100 ohjelmaa. En nyt oikein osannut odottaa mitään, vaikkakin odotin musikaalia. Kaikki kysyivätkin oliko hyvä? En oikein osannut vastata muuta kuin että olihan se joo ihan hyvä. Ehkä siinä oli hieman liikaa hengellistä paasaamista ja aluksi oli tosi surullinen. Toisessa osassa oli yksi tuttu kappale jota sitten lauloin mukana (mutta älkää kysykä mikä?). No tulihan tämäkin nyt koettua.
Liekit-musikaali |
Oili oli varannut meille pöydän TRARES-nimisestä ravintolasta.. Ravintola sijaitsi Bornheimissä joka on yksi lempikaupungin osistani. Siellä päin kävin uimassa ja kuntosalilla silloin joskus yhdeksän vuotta sitten. Voi niitä muistoja joita tulvi päähäni aina välillä. Syötiin hyvää ruokaa ja juotiin viiniä vähän lisää. Ravintola oli hieman hintavampi tai niin ajateltiin mutta lasku olikin vain 50€ per pää. Ei paha ollenkaan. Tämän jälkeen vatsan viereen köllöttämään, nukkumatti kutsui meidät kaikki unten maille. Tai no meidän huone ei tainnut nukkua, kämppäkaverini oli herkkäuninen ja minä taasen kovaääninen (varsinkin tämän flunssan kanssa, seli seli). Joten minua pelotti nukahtaa ja vähän väliä Heidi töni minua että saisi nukkua.
Aamupalan jälkeen käveltiin Römerille päin, ilma oli viilentynyt edellispäivästä joten pipo ja hanskat olisivat olleet tarpeen. Kiitos Jennin olimme saaneet Primus linen sponnssaamat jokiristeily-liput. Kolea ja vetinen ilma ja sisällä istuminen lämpimässä teemuki kädessä oli siihen hetkeen ihan parasta. Muutamat uhmasivat kosteaa ilmaa ja kävivät ottamassa kuvia kannella. Risteilyn jälkeen oli aika hyvästellä niin kovin tutuilta tuntuvat bloggaaja-kolleegat. Todettiin vain että ensi kerralla nähdään taas.
Maisemaa vuodelta 2010 |
Eevan kanssa lähdetttiin puoli kolmen maissa kotia kohti. Valitettavasti muutama muukin oli liikenteessä ja jouduttiin yhteen ruuhkaan jossa maps ilmoitti että matka-aika piteni reilulla tunnilla. Joten siinä apukuskin paikalla ehdin tutkailla jo seuraavan bloggaajatapaamisen juna-aikatauluja. Ajoissa kun varaa niin varmasti saa halvemmalla ja pääsee luultavasti nopeammin perille (ellei DB keksi jotain muuta). Eevan nurkilla olimme puoli kuuden aikaan, minun matkani kesti hieman kauemmin kuin oli tarkoitus. Ruuhkia oli vähän väliä ensin piti olla
Kuva vuodelta 2010 |
Muiden tarinoita voi käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Niissä on hieman tarkemmin kerrottu mitä me oikein tehtiin ja hienompia valokuvia.
Ajatuksia Saksasta - Oili
H niin kuin Hausfrau - Jenni
Hollanninhippiäinen - Liisa
Lempipaikkojani - Jonna
Viherjuuria - Heidi
Ja tässä myös muut mukana olleet:
Hin und Zurück - Heini
London and Beyond - Lena
Oh, Wie Nordisch! - Eeva
Viisi kymppiä lasissa - Aino
Kiitos kaikille oli mukava tavata ja nähdään taas.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
Oh, Wie Nordisch! - Eeva
Viisi kymppiä lasissa - Aino
Kiitos kaikille oli mukava tavata ja nähdään taas.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
maanantai 23. lokakuuta 2017
Viikon kiitollisuudet #4
Kiitollisuushaaste johon ajattelin minäkin osallistua. Meriannen mielessä-blogi haastoi meidät muut kertomaan mistä olet ollut kiitollinen. Niitähän tulee joka päivä kun vain kunnolla miettii, joillekkin päiville monta. Ruokitaan mieluummin niitä onnen tunteita kuin niitä negatiivisia joista tulee paha mieli niin itselle kuin muille. Näistä asioista olin kiitollinen viime viikolla.
Maanantai
Selailin ja lueskelin blogeja ja vitsit sitten näin sen. Ekaa kertaa näin että minun blogini oli laitettu jonkun toisen blogin blogiluetteloon. Olin tästä niin innoissani, onnessani ja kiitollinen (tietenkin). Kiitos siis Lillin Muskettisopulit-blogille, käykääs lukemassa Lillin tarinoita paluumuutosta Suomeen. Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä. :)
Tiistai
Me olemme saaneet nauttia uskomattomasta lokakuun ilmasta, mittarin lukemat ovat näyttäneet lähempää kahtakymppiä jo reilun viikon ajan. (Ainut miinus on tämä typerä syysflunssa joka on vaivannut minua nyt ja viime viikolla Kimiä). Asiaan, Kimi on ihan hulluna vadelmiin ja naapureilla on ISOT vadelmapuskat. Ne notkuvat tällä hetkellä vadelmia ja me saatiin lupa kerätä niitä. Wautsi wau, Kimi taisi syödä litran omaan napaan ja minä sain toisen litran pakkaseen. Kiitollinen ihanista naapureista ja vademista.
Keskiviikko
Niin se syysflunssa vain meinaa kaataa minut, en päässyt uimaan. Mutta anoppi hoiti kuitenkin Kimiä ja sain aamupäivän
Torstai
Mielettömät ilmat vain jatkuvat ja jatkuvat tai no vissiin huomiseen asti. Kunnes alkavat taas normaalit lokakuun ilmat. Mutta nyt on nautittu (sen verran kuin pystytty flunssan kourista) ja tankattu aurinkoenergiaa. Kiitos aurinko.
Perjantai
Tänään oli suomi-koulu ja ihanat suomikouluäidit ostivat minun tekemiä lihapiirakoita. Keräsin hieman "taskurahaa" kun on tänä vuonna tullut jo kahdet sakot Itävallan reissuilta. Joten jollain tavalla piti kerätä rahaa köyhälle kotiäidille. Kiitos.
Lauantai
Aamulla aikaisin lähdin ajelemaan Frankfurttia päin. Meillä oli bloggaaja tapaaminen muiden Keski-Euroopan suomalaisten bloggaajien kanssa. Aivan mahtavaa kuulua tähän porukkaan. Niin kiitollinen.
Sunnuntai
Kotiin saavuin reissusta illansuussa ja olipa ihana tulla kotiin omien miesten luokse. Niin kiitollinen näistä kahdesta jotka antavat minun mennä omia menoja ja pärjäävät hyvin kahdestaan. Äidin parasta onnea.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
perjantai 20. lokakuuta 2017
Saako olla onnellinen?
Tiedättekö sen tunteen kun olette onnellisia? Siis niin että ihan sydän meinaa pakahtua ja vatsassa vääntää ja niitä onnen tunteita tulee useasti? Varsinkin kun ajattelet sen hetkistä olotilaa. Tuntuu että asiat ovat vihdoin loksahtaneet kohdilleen. Parisuhde, lapsi, terveys, työ, ystävät/kaverit, asunto, auto, harrastukset ja perhe. Joskus kuitenkin on pelko perseessä ja sitä tulee mietittyä että koska tämä kaikki hajoaa käsiin. Aikoinaan mottonani oli "pessimisti ei pety", nykyään ajatukseni ovat hieman iloisempia. Luin vanhaa ystävänikirjaa ja vastasin kysymykseen kaikki olisi hyvin jos vain olisi joku jota rakastaa. Ja nyt vihdoin kymmenen vuotta sen jälkeen voin sanoa että nyt on kaikki hyvin.
Minusta on viime vuosina tuntunut siltä että eipä ketään enää kiinnosta minun elämä koska kaikki on hyvin. Ei tarvitse pitää ystävien kanssa monen tunnin maratonpuheluita tai istua iltaa niin että ruoditaan että missä meni vikaan? Tai jotain muuta ihan älytöntä. No täällä kun asun niin se anyway olisi mahdottomuus. Maratonpuheluita ei enää pidetä, kenelläkään ei ole aikaa. Hyvä että Whatsapp-viestin kerkeää laittamaan.
Mutta saako näinä aikoina olla aidosti onnellinen itsesi ja muiden puolesta? Minä ainakin olen onnellinen monenkin ystävän puolesta, ei se minulta ole pois jos jollain muullakin menee hyvin.
Parisuhde
Vauvavuoden jälkeen parisuhteenne on vihdoin alkanut palautua siihen "normaaliin" olotilaan. Ei enää kiukutella ja kinastella ihan typeristä asioista. Osataan nauttia jokaisesta hetkestä joka ollaan yhdessä jos sille sohvalle osutaan samaan aikaan. Olette jo ehkä käyneet muutamilla treffeillä ilman lasta. Sitä tosielämän luksusta.
Lapsi
Lapsi osaa olla aivan ihana, siis aivan lumoavan ihanalla tavalla. Lapsi ymmärtää paljon asioita, mutta osaa kyllä vetää aivan hirveitä raivareita. No ne raivaritkin kuuluvat siihen lapsen kasvuun joten kyllä se siitä. Monet muistuttavat "pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet"!! Mutta kyllä ne lapset ovat vain elämän suola ja pippuri.
Terveys
Kaikki kolme ollaan suht perusterveitä, tästä saa olla tosiaan tyytyväinen. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu joten pitää muistaa nauttia tästä mitä nyt on.
Työ
Et ehkä ole löytänyt unelmien ammattia mutta paikan jossa voit unohtaa sen lapsi/kotiäitiarjen. Tärkeä henkireikä niin äidille kuin lapsellekkin. Toistaiseksi tuntuu että työilmapiiri on jotain sellaista mitä olet etsinyt. Käy lukemassa millaista sekin voi olla kun kaikki ei ole hyvin.
Ystäviä/kavereita
Niitä on löytynyt niin äidille kuin lapsellekkin. Kyllä ne ystävät ovat henkireikä, niitä ilman olisi vaikea olla. Varsinkin suomalaiset sielunsiskot, joita on ollut vaikea löytää. Olen pohtinut ystävyyttä ja välimatkaa muutamassa eri kirjoituksessa tässä ja tässä. Aina kaikki ei mene niin kuin olet ajatellut mutta eteenpäin pitää porskuttaa sanoi mummo lumessa.
Asunto
Paikka missä asut ja elät, on tärkeää että sekin on sellainen mitä sinä (tai te) olet halunnut. Olin kirjoittanut ystävänikirjaan että haaveena on omakotitalo ja perunamaa. En olisi villeimmissä haaveissa uskonut että sen saa vielä vuorinäkymällä.
Auto
Sinulla on auto jonka kanssa on harvoin ongelmia. Mun mini on ollut matkassa jo reilut viisi vuotta, eikä loppua taida näkyä. Joskus oli ongelmia kannentiivisteen kanssa ja näätä kävi pureksimassa johdot mutta pääasiassa on aivan mahtava yksilö. Joskus mielessä käy auton vaihto, mutta miksi ihmeessä?
Harrastukset
Niitä kerkeät tekemään yksinään, kaksisteen tai kolmisteen. Huippua että on perheenjäsenenä sellaisia ihmisiä jotka ymmärtävät urheilun merkityksen. Käyn Tabatassa, uimassa, Kimin (ja Jumin) kanssa vaunuttelemassa, vaeltamassa tai uimassa ja uutena BobbyCar-ajelut Kimin kanssa.
Perhe
Oma rakas perheesi on kaukana Suomessa, joita ikävöit päivittäin. Mutta olet täältä saanut tilalle jotain sellaista toisenlaista jota et ikimaailmassa olisi uskonut saavasi. Sinusta pidetään huolta, eikä ikinä jätetä yksin. Sinun kulttuurista ollaan aidosti kiinnostuneita, pelataankin joka kesä mölkky-turnaus ja syödää pullaa kilpaa. Heh.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
Minusta on viime vuosina tuntunut siltä että eipä ketään enää kiinnosta minun elämä koska kaikki on hyvin. Ei tarvitse pitää ystävien kanssa monen tunnin maratonpuheluita tai istua iltaa niin että ruoditaan että missä meni vikaan? Tai jotain muuta ihan älytöntä. No täällä kun asun niin se anyway olisi mahdottomuus. Maratonpuheluita ei enää pidetä, kenelläkään ei ole aikaa. Hyvä että Whatsapp-viestin kerkeää laittamaan.
Mutta saako näinä aikoina olla aidosti onnellinen itsesi ja muiden puolesta? Minä ainakin olen onnellinen monenkin ystävän puolesta, ei se minulta ole pois jos jollain muullakin menee hyvin.
Parisuhde
Vauvavuoden jälkeen parisuhteenne on vihdoin alkanut palautua siihen "normaaliin" olotilaan. Ei enää kiukutella ja kinastella ihan typeristä asioista. Osataan nauttia jokaisesta hetkestä joka ollaan yhdessä jos sille sohvalle osutaan samaan aikaan. Olette jo ehkä käyneet muutamilla treffeillä ilman lasta. Sitä tosielämän luksusta.
Lapsi
Lapsi osaa olla aivan ihana, siis aivan lumoavan ihanalla tavalla. Lapsi ymmärtää paljon asioita, mutta osaa kyllä vetää aivan hirveitä raivareita. No ne raivaritkin kuuluvat siihen lapsen kasvuun joten kyllä se siitä. Monet muistuttavat "pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet"!! Mutta kyllä ne lapset ovat vain elämän suola ja pippuri.
Terveys
Kaikki kolme ollaan suht perusterveitä, tästä saa olla tosiaan tyytyväinen. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu joten pitää muistaa nauttia tästä mitä nyt on.
Työ
Et ehkä ole löytänyt unelmien ammattia mutta paikan jossa voit unohtaa sen lapsi/kotiäitiarjen. Tärkeä henkireikä niin äidille kuin lapsellekkin. Toistaiseksi tuntuu että työilmapiiri on jotain sellaista mitä olet etsinyt. Käy lukemassa millaista sekin voi olla kun kaikki ei ole hyvin.
Ystäviä/kavereita
Niitä on löytynyt niin äidille kuin lapsellekkin. Kyllä ne ystävät ovat henkireikä, niitä ilman olisi vaikea olla. Varsinkin suomalaiset sielunsiskot, joita on ollut vaikea löytää. Olen pohtinut ystävyyttä ja välimatkaa muutamassa eri kirjoituksessa tässä ja tässä. Aina kaikki ei mene niin kuin olet ajatellut mutta eteenpäin pitää porskuttaa sanoi mummo lumessa.
Asunto
Paikka missä asut ja elät, on tärkeää että sekin on sellainen mitä sinä (tai te) olet halunnut. Olin kirjoittanut ystävänikirjaan että haaveena on omakotitalo ja perunamaa. En olisi villeimmissä haaveissa uskonut että sen saa vielä vuorinäkymällä.
Auto
Sinulla on auto jonka kanssa on harvoin ongelmia. Mun mini on ollut matkassa jo reilut viisi vuotta, eikä loppua taida näkyä. Joskus oli ongelmia kannentiivisteen kanssa ja näätä kävi pureksimassa johdot mutta pääasiassa on aivan mahtava yksilö. Joskus mielessä käy auton vaihto, mutta miksi ihmeessä?
Harrastukset
Niitä kerkeät tekemään yksinään, kaksisteen tai kolmisteen. Huippua että on perheenjäsenenä sellaisia ihmisiä jotka ymmärtävät urheilun merkityksen. Käyn Tabatassa, uimassa, Kimin (ja Jumin) kanssa vaunuttelemassa, vaeltamassa tai uimassa ja uutena BobbyCar-ajelut Kimin kanssa.
Perhe
Oma rakas perheesi on kaukana Suomessa, joita ikävöit päivittäin. Mutta olet täältä saanut tilalle jotain sellaista toisenlaista jota et ikimaailmassa olisi uskonut saavasi. Sinusta pidetään huolta, eikä ikinä jätetä yksin. Sinun kulttuurista ollaan aidosti kiinnostuneita, pelataankin joka kesä mölkky-turnaus ja syödää pullaa kilpaa. Heh.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
keskiviikko 18. lokakuuta 2017
SKYWALK Allgäu
Me käyttiin Martinshöhen porukalla tutustumassa paikkaan heti ekana keväänä. Yksi meidän kaveri oli siellä töissä. Ja nyt vihdoin kuukausi sitten pääsin taas käymään paikassa ja sain otettua lisää kuvia. Saksaksi tällaista paikkaa kutsutaan Baumwipfelpfadiksi, niitä onkin monia ympäri Saksaa. Kaikista on huikeat näkymät, no miksei olisi kun korkealta pääsee katsomaan maisemia.
Skywalk on rakennettu 20- 40 metrin korkeuteen. Paikka on varsinkin koululaisten suosiossa ja sinne he tekevätkin retkiä koulun kanssa. Puiden latvojen korkeudesta näkee joka ilmansuuntaan. Itävaltaan, Sveitsiin ja jopa Lichtensteiniin asti. Bodenjärvi näkyy kivasti yhteen suuntaan ja toiseen suuntaan taasen alpit.
Paikka on tarkoitettu ehkä enemmän lapsiperheille koska alhaalla maantasossa on paljon leikkipaikkoja joissa temmeltää. Lapsiperheet ja lapsenmieliset saavat varmasti paikassa vietettyä "koko päivän" mutta lapsettomille riittää tunti tai kaksi. Siinä ajassa kerkeää hyvin tutkailemaan maisemia ylhäältä ja kävelemään reitin vaikka pariin kertaan. Reitin pystyy kulkemaan myös lastenvaunujen tai pyörätuolin kanssa. Koska siellä on torni jossa on hissi ja sieltä yhteys kävelysillalle.
Sisäänpääsymaksu on kesällä aikuisilta 9.50€ ja lapset alle metrin pääsevät ilmaiseksi ja lapset metristä ylöspäin maksavat (ikään 17v.) 7.50€. Talvella aikuiset 7.50€ ja lapset 5.20€. Löytyy myös perhelippuja, ne voit tarkistaa täältä.
Aukioloajat kesäkaudella klo 10-18, talvella to-su klo 11-17 (suljettu 8.1.-9.2.2018), joulun aikaan auki joka päivä klo 11-17. Kannattaa tarkistaa sivuilta milloin on auki.
Parkkipaikka löytyy ja se on maksullinen. Saksalaiseen tyyliin me saatiin lähtijöiden parikkilipuke, joten ei maksettu mitään.
Koirat ovat paikkaan tervetulleita, koirat pitää vain pitää kytkettynä. Ylös koirat eivät kuitenkaan pääse vaan heidät pitää jättää "koirankoppeihin" jotka ovat varjossa puiden suojassa.
Jos on ukonilma tai myrsky niin silloin paikka pysyy kiinni, eli tosiaan kannattaa aina tarkistaa etukäteen jos epäilee että onko auki vai ei? Lumi- tai vesisateella paikka on normaalisti auki.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
maanantai 16. lokakuuta 2017
Viikon kiitollisuudet #3
Kiitollisuushaaste johon ajattelin minäkin osallistua. Meriannen mielessä-blogi haastoi meidät muut kertomaan mistä olet ollut kiitollinen. Niitähän tulee joka päivä kun vain kunnolla miettii, joillekkin päiville monta. Ruokitaan mieluummin niitä onnen tunteita kuin niitä negatiivisia joista tulee paha mieli niin itselle kuin muille. Näistä asioista olin kiitollinen viime viikolla.
Maanantai
Käytiin uimassa Kimin kaverin Vincen kanssa. Kimi oli ihan villinä ja hyppi laidoilta veteen. Näin ensimmäistä kertaa Kimin noin innoissaan kylpylässä. Kaiken polskimisen jälkeen mentiin saunaan rentoutumaan ja lämmittelemään. Ai että.
Tiistai
Kääk, Kimille oli tullut edellispäivän jälkeen ihan hirveä yskä. Käytiin kuuntelemassa keuhkot lääkärin luona, ei onneksi ollut mitään poikkeavaa. Yskänlääkettä ja nenäsuihketta vaan sanoi lääkäri.
Keskiviikko
Luovuin uintipäivästäni vapaaehtoisesti. Koko viikon olin ollut itsekkin hieman kipeänoloinen joten päätin mennä töihin. Töitä piti olla vain pari tuntia mutta olikin tuplasti enemmän. Olen edelleen kiitollinen että minulla on työpaikka ja ihan kivenheiton päästä kotoa.
Torstai
Oltiin aamupäivä 1,5 v Kimin kanssa ulkona, oli ihan mieletön ilma. Haettiin naapurista hunajaa ja saatiin esitelmä mehiläisten hoidosta. Niin mielenkiintoista, harmi vaan etten ihan kaikkea tainnut ymmärtää. Kiitollinen siitä että naapuri pitää mehiläistarhaa josta me saadaan ostettua hunajaa.
Perjantai
Voi että pitkästä aikaa pääsin hyvän ystäväni Katjan kanssa baanalle. Valloitettiin Servuksen tanssilattia ja oltiin kauhuissaan siitä kuinka muut olivat niin vanhoja. Mutta siis oli ihan mielettömän kiva ilta ja nyt on jalat kipeät.
Lauantai
Sain viettää melkein koko päivän Kimin kanssa, leikittiin, käytiin kävelyllä, syötiin hyvin (tärkeää molemmille) ja nukuttiin hyvin. Illalla olikin työvuoro ja Oma oli Kimin kanssa koska Jumillakin oli omat menonsa. Olen niin kiitollinen että alakerrassa asuu henkilö joka voi tarvittaessa hoitaa Kimiä.
Sunnuntai
Pitkästä aikaa meillä oli perhepäivä. Oltiin koko päivä vaeltamassa koska oli ihan mieletön ilma. Valloitettiin Seelenkopf ja haastava se oli minulle mutta nyt jälkeen päin olen kiitollinen päivästä. Päivän kruunasi sauna, kuinkas muutenkaan.
Olen myös kiitollinen siitä että viikonloppuna tuli täyteen 200 tykkääjä suomalainen im allgäu facebook-sivulla. Tästä olen niin iloinen joten päätin pistää arvonnnan pystyyn kaikkien tykkääjien kesken. Palaan tästä asiasta hieman myöhemmin tänään tai viimeistään huomenna. Laitetaan arvontakomissio valmiiksi. Kiitos kaikille.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
perjantai 13. lokakuuta 2017
Puoltoista vuotias taapero
Niin kuin vuoden kohdalla kirjoitin aika on mennyt super nopeasti. Ja ei se aika tunnu pysähtyvän enää. Varsinkin kun olen aloittanut työtkin. Ajattelin kirjoitella minkälainen puolitoista vuotias Kimi on. Yleensä iloinen ja rauhallinen mutta joskus saattaa leikit mennä vähän yli. Esimerkiksi hakata harjalla ikkunaa (tai äitiä), hoitopöydältä pitää aina tiputtaa jotain ja laittaa samalla silmät kiinni. Pyykkiputkesta pitää tiputtaa kaikki kengät (+muuta tavaraa, mitä nyt käsiinsä on saanut) alas kellariin.
Liikkuminen
Kävely onnistuu jo erittäin hyvin, juoksuaskeleet eivät ihan onnistu mutta jotain sinne päin. Uutena on nyt tullut kiipeily, vaikkakin sitä ei aina muista (luojan kiitos). Kiipeilyn aloitti yksi päivä ja meni syöttötuoliin ylös ja alas, ylös ja alas. Seuraavana päivänä keksi kiivetä penkille ja siitä sitten pöydälle. Niin että minun piti ottaa pöydältä ihan kaikki tavarat ja pöytäliina pois. Bobbicarilla ajelu on lempipuuhaa, siinä herra vaan istuskelee kun äiti työntää. Omatoiminen ajelu ei oikein vielä onnistu tai taaksepäin kyllä. Rappuset, meidän olohuoneen rappuset kulkee jo hienosti ylös ja alas ihan yksin.
Ruokailu
Kiitos sormiruokailun Kimi syö itse joko haarukalla tai lusikalla (tai käsillä). Välillä sotkua on vähän vähemmän kun toisina päivinä taas vähän enemmän. Enää ei tarvitse tehdä Kimille omia pöperöitä vaan syödään yleensä samaa ruokaa (hieman vähemmällä suolan määrällä). Ellei ole joku poikkeus ja Kimille pitää saada vauhdilla ruokaa naaman eteen. Silloin apuna on ruoka-annokset joita minulla on pakkasessa hätävaralla. Kimi tykkää melkein kaikesta ruuasta, toissaviikon kaalilaatikko ei ollut kovin Kimin makuun mutta söi sitäkin ihan hyvin. Suosikki ruoka-aineita ovat, juustot (homejuustosta fetajuustoon), oliivit, porkkana, bataatti, peruna, piimä, mansikka, mustikka ja nykyään myös kurkku on suosikkien listalla. Joka aamu syödään Kimin kanssa kaurapuuroa (ohraa, ruista, riisiä ja mannaa vaihdellen) marjojen ja/tai hedelmäsoseen kera. Kimi juo mielestäni hieman liian vähän, mutta olen keksinyt keinon saada Kimi juomaan. Eiku "kippis" ja kippistellään ja sitten pitää aina ottaa huikka.
Lukeminen
Kimi on parina viime viikkona ollut vihdoin kiinnostunut kirjoista. Olin aikaisemmin huolissani kun ei sitä ne kirjat kiinnostanut yhtään. Kiitos Enon lähettämien äänikirjojen, myös kirjojen luku (vaikkakin intoa kestää sekunnin) on mielekästä. Nykyään kanniskelee kirjoja mukana ja availee niitä tohkeissaan. Aivan suloista kun koittaa matkia vaikka lehmän ammuntaa, jonka muuten osaa jo kohtalaisen hyvin.
Taidot
Kimi ymmärtää ihan kaiken mitä sanon, "hae kenkä, tuo kirja". Vitsit mikä fiilis kun toinen ihan oikeasti ymmärtää. Jee. Annoin yksi päivä Kimille minun vanhan naamarasva-purkin, sen hän osaa laittaa kiinni muttei avata (?). Eli kiva leikki hän laittaa sen kiinni ja hetken päästä tuo sen minulle ja avaan sen ja sitten taas kiinni ja taas auki. Sitten se laatikkoleikki eli ne erimuotoiset palikat laitetaan niistä rei'istä. Ympyrä menee aina heti oikeasta reiästä. Muissa palikoissa tarvitsee hieman apua. Tärkeä taito ulkosuomalaiselle: Osaa heittää löylyä ja tykkää saunoa.
Puhe
Toistaiseksi Kimin puhe kuulostaa siansaksalta tai sellaiselta känniseltä jonka puheesta ei saa mitään selvää. Muutamaa sanaa on jo pariin otteeseen sanonut kuten: Äiti (useasti, jo kesästä lähtien), anna, minä, kiitos (joka kuulostaa lipuntarkastajalta ...toos). Muuten puhe on vain plaah, plaah plaah, äschäschäsch, papa papa papa tai törr törr törr (varsinkin jos näyttää jotain). Joskus on kova puheripuli päällä ja sitä juttua tulee kun Runebergilta, ainut kun ei vain ymmärretä mitä hän koittaa sanoa.
Nukkuminen
Kop kop, pitää koputtaa puuta. Kimi nukkuu ihan super hyvin, tai ainahan hän on nukkunut hyvin. Nukahtaminen on vain ollut viime aikoina (ja aikaisemminkin) hieman haastellista. Suomi-loman jälkeen sain vihdoin Kimin nukahtamaan yksin huoneeseen. Hän saattoi leikkiä ja pälättää huoneessa puolisenkin tuntia, mutta nukahti hienosti yksin. Mutta nyt toissaviikon täysikuun jälkeen, en vain saa Kimiä rauhoittumaan. Oma ja Jumi saavat Kimin suht ongelmitta vain minun kanssa on ongelmia. Voi olla että ongelmat liittyvät siihen kun olen aloittanut työt ja vietän vähemmän aikaa Kimin kanssa? Ja tällä tavalla sitten Kimi reagoi, tiedä sitä? Kimi kuitenkin nukkuu 11-12 tuntia yössä plus 1-3 tuntia päiväunia. En voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Kasvu
Kimi on aloittanut käyttämään 86 koon vaatteita, eli pituus on luultavasti jotain 84 cm tienoilla. Paino on varmaan hieman yli 11 kg. Nämä tosiaan omia arvioitani, koska seuraava neuvola-aika on vasta puolen vuoden päästä. Saksassa on hieman erilailla hoidettu nämä "neuvolakuviot". Mutta kuitenkin ihan normaalikäyrillä mennään.
Näiden taitojen ja kehityksien seuraaminen on niin mielenkiintoista. Tuntuu että joka viikko on opittu joku uusi juttu. Aivan mahtavaa, pitäisi kuitenkin enemmän kirjoitella ylös että mitä hän on oppinut tällä viikolla. Tässä nyt oli nämä mitkä tulivat nyt mieleen. Voi olla että äiti ei aina muista kaikkea.
Käykää tykkäämässä Suomalainen im Allgäu sivuista Facebookissa, kuhan se 200 tykkääjää on täynnä niin arvon jotain kivaa ja paikallista. Lähetän paketin ympäri maailmaa jos tarve vaatii. Instagramissa voi seurata nimellä asentajahiltunen.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
tiistai 10. lokakuuta 2017
Tapahtuipa kerran Hotellissa...
Asuin ja työskentelin hotellissa kahdeksan kuukautta. Elämä ja työ samassa paketissa, välillä hieman haasteellista. Siihen pieneen hetkeen sattui pieniä kommelluksia. Hotelli oli/on siis pieni vain 15 huonetta joista kaksi tai kolme oli aina henkilökunnalla. Joten henkilökunta oli aina erittäin lähellä asukkaita. Meillä oli usein ns. avoimet ovet, joten periaatteessa kuka vaan pystyi kävelemään sisään.
Yhtenä aamuna herättiin ja oli tullut vähän lunta. |
Hotelli oli auki aamuisin (aamupala) ja sitten pidettiin pieni tauko ja avattiin joko klo 14 tai myöhemmin (tai aikaisemmin, ota näistä selvää). Mutta usein oli kuitenkin hotellin ulko-ovi auki, koska olimmehan kotona. Meidän huoneet oli ylimmässä kerroksessa ja tietenkään ovikello ei toiminut.
Olin siinä sitten yhtenä aamu- tai päivätoimissani ja olin juuri laittanut kulmavärit kulmiini. Kaikki naiset jotka joutuvat tätä hommaa tekevät tietävät sen että silloin näyttää ihan K-A-M-A-L-A-L-T-A (lue:poliisiopiston pahasetä). Ei siinä mitään ihan normaaliasia blondille. Mutta en ollut laskenut seuraavaa tapahtumaa ollenkaan tapahtuvaksi. Tulin ulos huoneestani ja samassa rappusia ylös kävelee kaverini isä joka on siis sähkömies ja oli kutsuttu työasioille (jonka tietenkin olin sopivasti unohtanut). Katsoimme hieman toisiamme, mutta hän otti asian ihan asiallisesti tai ehkä ei tajunnut etten minä oikeasti siltä näytä. Minä se taasen meinasin hävetä silmät (tai kulmat) päästäni.
"Kotona" ollessa en yleensä ikinä lukinnut ovea, koska olin ajatellut ettei kukaan tajua sitä että oveni onkin auki. VIRHE. Yksi kerta meillä oli yksi kiva ryhmä Suomesta jonka yksi jäsen oli ns. hieman viinaan menevä. Hän jäi usein ryhmän retkistä pois koska taisi kuppi maistua paremmalta. Yksi päivä hän kuitenkin hieman kännipäissään tuli minun huoneen ovesta sisään ja höpötteli jotain omiaan. Sain hänet kuitenkin nätisi ohjattua omaan huoneeseensa. Menin viereiseen Niinan huoneeseen ja eikös hän tullut hetken perästä sinne ja kyseli jotain tyttöjen perään (OMG)? Saatiin ohjattua pois huoneesta ja taisi sitten sammahtaa omaan huoneeseensa. Sen jälkeen pidin aina huonetta lukossa. AINA.
Joskus oli aikaa pelleillä. |
Yksi ällöttävä tapaus oli se kun meidän henkilökunnan suihku oli rikki ja minun piti mennä yhteen huoneeseen suihkuun. Huone oli ollut tyhjä muistaakseni jo pari päivää. Suihkusta tullessa tajusin että ei p...veli unohdin pyyhkeen huoneeseeni. Mietin siinä että mitä teen juoksenko omaan huoneeseen viuhahtaen vai mitä? Huomasinkin että siinä kylpyhuoneen pöydällä oli yksi käsipyyhe käyttämättömänä. Olin että jes, mutta huomasin että siinä pyyhkeessä oli verta (en mene yksityiskohtiin mistä se veri oli peräisin) joten pyyhe lensi nurkkaan ja juoksin omaan huoneeseen. YÖÖK!
Minun huoneeni 8 kuukautta. |
Onko sinulle sattunut jotain kommelluksia hotellissa?
Joskus iltaisin tämä oli parasta. |
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi