Äiti viihteellä

Sain joululahjaksi anopilta kirjan jossa on listattu sata asiaa joita jokaisen äidin pitäisi tehdä kerran elämässään. Sen innoittamana (ja ehkä muutenkin) sain Jumilta ja Pimiltä yövapaan. Olin ystäväni Niinan kanssa Bregenzissä 90-luvun bileissä. Olin ensi kertaa yön poissa kun Pimi on syntynyt. Tämä tuli itselleni juuri oikeaan aikaan, kaipasin bilettämistä ja yötä jolloin voin nukkua hyvin (hah).


Meiltä on Bregenziin puolen tunnin ajomatka mutta päädyin kuitenkin varaamaan hotellin Bregenzistä. Ei tarvitse kulkea taxilla joka maksaa luultavasti 70-80€, yöpyminen maksoi 92€ sisältäen aamupalan. Tavattiin Jumin kanssa Bregenzin juna-asemalla ja vaihdettiin autot, olimme olleet Pimin kanssa Suomi-koulussa Dornbirnissa. Niina tuli junalla Ulmista ja kirjauduimme hotelliin sisään. Hieman jouduttiin odottamaan huoneen saamista, mutta se ei haitannut menoa. Huone oli erittäin siisti ja iso. Suosittelen Jufa-Hotellia muillekkin ja se oli kivenheiton päässä esiintymispaikasta.

Me lähdettiin heti kävelylle kaupungille ja etsimään ruokaravintolaa. Yllätysyllätys, mentiin minun lempiravintolaan Viva Mexicanaan. Siellä ruoka ja juoma ei petä ikinä. Palvelu pelaa nopeasti, tai siihen asti kun on ruoka pöydässä. Sen jälkeen aina jotenkin asiakkaat unohtuu ja itse joutuu huutelemaan lisää juomaa, jälkiruokaa tai laskua. Palattiin hotellille nautiskelemaan valkoviinistä ja saatiin ylläripuhelu Suomesta!! Olipa ihana jutella ystävien kanssa. Love You!

Kanasalaatti ala Viva Mexicana

Bregenzin werkstattbühnellä oli Antenne Vorarlbergn järjestämät 90-luvun bileet. Siellä oli DJ:nä Enrico Osterndorf joka soittaa huippu hyvää partymix musiikkia joka perjantai- ja lauantai-ilta radiossa. Tätä olin odottanut että näen hänet ja päästään vihdoin tanssimaan livenä hänen tahdissaan. Liput maksoivat 12€, ei tosiaan paha ollenkaan.

Väkeä oli hyvin paikalla, ei liian täynnä vaan juuri sopivasti. DJ Enrico aloitti Dr.Albanin "It´s my life":lla ja itselle nousi tunteet pintaan ja menin kananlihalle. Olin niin odottanut tätä iltaa, että pääsen tanssimaan ja muistelemaan menneitä. Tämä kappale toi niin elävästi mieleen teinivuodet ja kaikki ne tunteet mitä silloin käsittelin. DJ soittikin seuraavaksi kaikki mielikappaleeni, Snapista Technotronic:iin ja DJ Bobosta Scatmaniin. Tulihan sieltä myös Rammsteinin Du Hast ja Nirvanan Smells like Teenspirit (mainittakoon että kuunneltiin tätä levyä yksissä uudenvuoden bileissä koko ilta). 

Puolitoista tuntia tuli huippuhyviä kappaleita ja muutama sellainen jota me ei tiedetty ei oltu edes kuultu. Muutama saksankielinen joista nyt oli vielä vähemmän hajua. Tämä oli niin mielenkiintoista huomata kuinka erilainen musiikkimaku on ollut Itävallassa/Saksassa. Me odoteltiin Daruden Sandstormia tai edes Bombfunks MC:n Freestylea. Mutta ei tullut ei. Ruotsalaiset hittibändit ei ollut ilmeisesti myöskään kulkeutunut Itävaltaan asti. Pandoraa ja E-typeä ei kuultu myöskään.

Pieni huomio oli se kun tupakkapaikka oli ulkona niin siellä ei ollut mitään aitoja. Siitä pääsi suoraan ulos ja sisälle. Ovella oli kyllä järjestysmiehet jotka katsoivat rannekkeen, mutta hyvin varmasti olisi onnistunut vilahtaa siitä ohi. Vessaan jonotus oli kuin villissä lännessä, se oli niin sekavaa menoa ja ajattelin ettei ikinä päästä vessaan. 

Siellä oli monta baari-pistettä ja viimeisen kerran satuttiin ihan älyttömään baarimikkoon. Hän otti asiakkaat aina sivusta ei ikinä keskeltä ja me oltiin tietenkin keskellä. Muutaman kerran sanoin hänelle että vieressä ollut nainen oli ollut paikalla kauemmin. Yhden kerran hänen piti putsata koko baaritiski, tyhjät lasit, juomat järjestykseen. Mietin että ei ole todellista, tai niin mietti kaikki meidän vieressä olleet. Me oltaisiin siellä varmaan vieläkin jos yksi herrasmies ei olisi tilannut meille juomaa.

Tästä episodista meni niin fiilikset, ostettiin hodarit ja hetki vielä koitettiin jorata mutta fiilis oli mennyt. Kello kaksi oltiin hotellilla, jalkoja särki ja korvia kuumotti. Olin niin odottanut sitä että saan nukkua kunnon yöunet. Nooh, eihän se nyt ihan niin mennyt. Heräilin tunnin välein, tyyny oli liian korkea ja peitto hirveän kuuma se että ne olivat vielä untuvasta ei auttanut asiaa. Aamulla olin aivan tukossa koska olen allerginen untuvalle. Aamupalla ei oikein ruoka maistunut, olo oli hieman väsynyt. Taisin olla väsyneempi kuin edellisenä päivänä.

Odotin kauhulla että mitä kotona odottaisi, olisiko Pimi itkenyt perääni tai että hän kiukuttelisi minulle koko päivän. Iloinen poika heräsi päiväunilta ja ryntäsi heti luokseni. Loppupäivä meni mukavasti, Pimi ei kiukutellut yhtään. Joten äidin ensimmäinen vapaayö oli mennyt hyvin. Seuraava kahden yön yöpymisreissu on tiedossa huhtikuun lopussa. Sitä odotellessa.

Tiedoksi että seuraavat 90-luvun bileet on 19.5.2017 samassa paikassa ja suosittelen vaikka ei olekaan oikeita live-esiintyjiä. Fiilikseen pääsee ihan varmasti.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi