Maarit kertoo hieman yrittämisestä Saksassa sekä reissuista ja työntekemisestä. Itse allekirjoitan myös sen että asiakkaat olivat aivan ihania ja kuinka mukavaa oli palvella asiakkaita omalla kielellä. Ja muutenkin kaikki oli niin uutta ja oli toisaalta hyvä ettei kieltä aluksi osannutkaan kovin hyvin. Meistä MH:n suomalaisista puhuttiin ja ei aina välttämättä hyvää. Kuten yhdet asiakkaat sanoivat: "Ihan sama mitä puhutaan kunhan puhutaan". Maarit kertoo lopussa vielä jotain sellaista josta minulle tuli tippa linssiin. Kiitos kauniista sanoista.
Maaritin löytää tällä hetkellä Ravintola Otsosta Ylläkseltä. Kaikki kuvat ovat Maaritin omia joten ethän kopioi niitä lupaa kysymättä. Muutamassa on joku ihmehäiriö (syytän tätä meidän surkeaa nettiä).
Nimi?
Maarit Kariniemi-Tainio
Kotipaikka?
Ylläs
Mikä oli syy miksi tulit Oberreuteen?
Löysin Oberreuten ja Martinshöhen alkukesästä 2010 Internetin ihmeellisestä maailmasta täysin sattumalta. Halusin pitkille kesävapailleni jotain vaihtelua. Tavoitteeni oli löytää kesäksi jotain kivaa, jolla ei tarvitse olla mitään järkeä. Lähinnä ajatuksissa oli silloin jokin hauska ja lyhyt kesätyöpaikka tai auttamistehtävä tai jotain. Kun näin Martinshöhen ilmoituksen monster.fissä, jossa haettiin uutta Pehtoriniä pieneen hotelliin Saksan Alpeilla, innostuin mielettömästi. Oberreute ja koko etelä-Saksa oli minulle tuolloin vielä vierasta seutua, mutta keski-Eurooppa ja Alpit olivat jo hurmanneet minut aiemmilla työmatkoilla. Ensitapaamisen jälkeen omistajan kanssa lähdin tutustumaan Oberreuteen ja Hotelli Martinshöheen syyskuussa 2010.
Muistan hyvin ensimatkani Münchenin lentokentältä Oberreuteen. Alkujännityksen jälkeen ihastuin autoilusta pitävänä Saksan liikennekulttuuriin. Mutta mieleenpainuvin tunne oli reilut 50 km ennen määränpäätä, kun Alpit alkavat näkyä ja kumpuilevat, vihreät maisemat pienine idyllisine, baijerilaiskyliin vain jatkuu ja jatkuu… Olin hurmioissani! Tuohon aikaan olin koukussa saksalaiseen saippuaoopperaan ”Lemmen viemää”. Ja sitäkin katselin lähinnä ihanien maisemien takia. Totesin, että tämähän on lemmenviemää koko alue! Aivan kuin olisin ajellut keskellä saippuaoopperaa ☺ Taisin tehdä päätökseni hotellin vuokraamisesta jo tuolla matkalla. Syksyn aikana kävin Oberreutessa vielä kolme kertaa tutustumassa taloon ja paikkoihin. Joulukuussa 2010 kävin perustamassa saksalaisen yrityksen Stiefenhofissa. Yritystoimintani Martinshöhessä alkoi 1.1.2011. Vakituinen työpaikkani hotellipäällikkönä Lapissa Ylläksellä jatkui normaalisti. Suunnitelmissa oli, että olen itse Oberreutessa kesät ja loka-marraskuun, jolloin työpaikkani Lapissa on kiinni. Muuten olen Lapissa ja minulla on työntekijät Martinshöhessä hoitamassa rauhallista kautta. Ja niin kävikin. Hyviä tekijöitä sain <3 kuten Niina ja Kati. Eikä heillä varmasti ollut aina helppoa olla yksin paikan päällä ja vastuussa asioista.
Kauan asuit/olit Oberreutessa? Milloin?
Käyntini koostuivat monesta oleskelusta Suomen vakituisen työpaikkani takia. Loppuvuodesta 2010 vierailin tutustumismatkoilla Oberreutessa neljä kertaa. Tammikuissa 2011 - 2013 vajaat pari viikkoa. Pisimmät ajat olin vuosina 2011 – 2014 aina huhtikuun lopusta elokuun loppuun sekä loka – marraskuut. Yritystoimintani Martinshöhessä loppui 2014 lokakuussa, mutta sen jälkeen olin vielä kesän 2015 ystäväni apuna ja vieraana samassa kylässä toisessa hotelli-ravintolassa.
Minkälaista oli työskennellä pienessä Hotellissa, pienessä kylässä?
Ihanaa! ja usein rankkaa pitkien työpäivien tai yrittäjän huolien ja ongelmien takia. Mutta aivan ihanan aitoa ja idyllistä baijerilaisuutta. Hyvine ja huonoine puolineen. Onneksi kieltä (allgäuta varsinkaan) ei paikallisten puhumana ymmärtänyt, joten moni mielipaha jäi syntymättä. Olimmehan me Suomi-mafia Martinshöhen rinteellä varmasti aika seurattu, jopa paheksuttu ja mielenkiintoinen puheenaihe ☺
Toki suuri osa ihanuudesta syntyi siitä, että hotelli oli minun ”oma”. Sain suunnitella itse tahdin ja tarjonnan sekä tyylin, millä mennään. Matkat tukkuun ja muille työasioille tuntuivat alkuun niin absurdeilta mielettömien maisemien keskellä. Tuntui oudolta pyörittää omaa firmaa sellaisessa miljöössä. Mutta kaikki arkipäiväistyy ja niin tämäkin työ. Rutiini toi varmuutta asioiden hoitamiseen ja hiljalleen pääsi nauttimaan arjesta, joka päivä. Kun aamulla olet herännyt kello 6 laittamaan aamupalaa, check-outtien jälkeen siivonnut kaikki huoneet ja alkanut ottamaan vastaan uudet majoittujat ja samalla tarjoillut muutamalle paikalliselle oluet terassille, kokkaillut ja tarjoillut iltaruuat asiakkaille samalla seurustellen heidän kanssaan -joskus iltamyöhäänkin- siivonnut keittiön ja kaiken tämän jälkeen istut huokaisemaan yksin puolen yön aikaan omalle terassille lämpimään yöhön heinäsirkkojen sirinän keskelle, maistuu vehnäolut eli hefe muuten älyttömän hyvälle! Onneksi valtaosa kesästä oli ihania ”harkkareita” Madamen apuna ja seurana ☺
 |
| Madame ottaa rennosti |
Suomalaisasiakkaat olivat ihania! Moni motoristi osallistui talon töihin ja auttoivat minua suunnattomasti. ”Viidakon Kähköset” maalasivat terassin minulle, parin pariskunnan miehet korjasivat edellisen asiakkaan rikkoman parivuoteen, yksi kaveriporukka motoristeja putsasi sadevesirännit, kun huomasivat vapaapäivänään eli sadepäivänä, että ränneistä tulee vesi yli….. näitä apuhommia oli paljon !!! Vaikka paljon eri hommia teenkin, mutta jos ainakin toisen käden peukalo on keskellä kämmentä korjaushommissa eikä voimaakaan ole kuin miehellä, oli näiden asiakkaiden apu suunnaton. Kyllähän myös asiakkaakseni tulleet ystäväni ja sukulaiset joutuivat osallistumaan työhön. Veli kävi korjaamassa taloa ja sisko auttoi monena kesänä kaikessa. Anneli Ylläkseltä ”rakensi” takapihan ison kukkapenkin ihan alusta asti uuteen kukoistukseen!
 |
| Anneli pisti takapihan pusikon uuteen kukoistukseen. |
Oliko mielestäsi mukavaa/tärkeää kun hotellissa oli suomalaisia töissä? Vai oliko asialla mitään väliä?
Ehdottomasti oli mukava tehdä töitä suomalaisten kanssa. Olimme tavallaan oma suomalaistiimi, josta yhdellä vain sattui olemaan tällainen kesäpaikka Alpeilla, jonne majoitettiin vieraita korvausta vastaan. Tarkkoja työaikoja ei ollut jatkuvasti vaan suunniteltiin yhdessä tarpeen ja toiveidenkin mukaan, kuka milloinkin töissä on ja varhain herää. Alunperinkin halusin, että kaikki työntekijäni ja työssäoppijani tulevat Suomesta. Näin sain hotelliin sellaisen tunnelman, jonka halusin. Myös rajallisen kielitaidon vuoksi, olisi saattanut olla hankalaakin ”pomottaa” paikallista toimimaan siten kuin itse haluaa. Mutta kyllä yksi hyvin tärkeä syy oli tarjota suomalaiselle opiskelijalle mahdollisuus työssäoppimiseen ulkomailla tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Ehkä oppiminen umpisaksalaisessa yrityksessä olisi ollut enemmän paikallista ja aitoakin, mutta Martinshöhe antoi mahdollisuuden muuhunkin, kuten reissaamisiin lähialueilla ja -maissa.
Opitko sinä aikana puhumaan saksaa? tai parantamaan sitä? Kerro hieman saksankielen taidostasi ennen ja jälkeen.
Saksankieli parani melkein nollasta sataan. Olen joskus nuorena ja nättinä 80-luvulla opiskellut sitä koulussa, mutta käyttämättömänä unohtui aika totaalisesti. Muistan kauhistukseni, kun ensimmäisen kerran olin käymässä ”omassa” Martinshöhessä tammikuussa 2011. Yritykseni oli vasta pari viikkoa vanha ja hotellissa oli töissä edellinen Pehtorin, Kaarina, siihen saakka, kun pääsisin Lapista itse paikan päälle. Kuuntelin, kun Kaarina keskusteli paikallisten kanssa ja minä en ymmärtänyt mitään! Ajattelin, että mitä hullua on tultu tehtyä? Perustin juuri saksalaisen yrityksen, joka pyörittää saksalaista hotellia umpi-Baijerissa ja minä en edes ymmärrä saksaa enkä oikein ole yrittänyt puhuakaan vielä! Tästä ei hyvä heilu! Mutta ei kai se auta. Kuten alussa kerroin, löysin tämän paikan, kun lähdin hakemaan ”jotain, millä ei ole mitään järkeä”. No nyt löyty! Takaisin Lappiin kevääksi ja availemaan hieman saksan kielioppia ja perussanastoa. Kiireinen Lapin kevät ei kuitenkaan antanut aikaa saksan opinoille, joten takaisin menin huhtikuun lopussa korkeintaan palvelusanastotasolla ”Eine Tasse Kaffee, bitte?” Mutta hiljalleen ja itseironiaa käyttäen sekä itsensä nolaamista hyväksyen nokka menosuuntaan! Ja hyvä siitä tuli. Edelleen keskustelen saksalaisten kanssa melkeinpä mistä vaan. Sanastoa tarvitsisin ehdottomasti paljon lisää, mutta monen sanan pystyy kiertämään käyttämällä muita. Kielioppini tiedänkin olevan melko retuperällä, mutta se ei ole koskaan haitannut ymmärretyksi tulemista eikä nuo paikallisetkaan kyllä aina niin kirjakieltä puhu. Saksan verbiviidakko on aivan kamalaa! Ymmärrän, miksi suomenkielikin on muun maalaisille niin vaikeaa! Ja älkää vain pyytäkö kirjoittamaan saksaksi! Se on vaikeaa. Lause ei ole niin lyhyt, etteikö ainakin yhden sanan oikeinkirjoitusta pidä varmuuden vuoksi googlekääntäjästä tarkistaa. Mutta saksankielen sävel taitaa olla tarttunut hyvin, kun edelleen saksankieliset asiakkaat täällä Lapissa sanovat jo heti ensimmäisten lauseiden jälkeen, että miten ihmeessä puhut noin hyvää saksaa. Mutta kyllä ne sitten lyhyen rupattelun jälkeen ovat huomanneet, että ehkä parempi jatkaa englannilla….
Oliko mielestäsi vaikeaa palvella asiakkaita saksaksi?
Kyllähän se alkuun vaikeaa oli, ei voi muuta väittää. Mutta paljon sai myös anteeksi, kun kuulivat, että olen suomalainen. Ja varmaan monta huvittavaa virhettä olen minäkin kylvänyt. ☺ Loppuajasta taisi enää vain vaikeammat aiheet ja asiat olla haastavimpia, koska sanavarasto on liian rajallinen. Viranomaisten kanssa oli suurimmat ongelmat, koska sanasto on jo ihan toista. Kunnan ja valtion virastot eivät mielellään puhu englantia, vaikka osaisivatkin. Samoin hauskaa oli, että kylän infopisteessä ei työntekijät puhu ollenkaan englantia! Ehkä he ajattelevat, että asiakkaina käy vain saksankielisiä ☺ Onneksi ensimmäisenä kesänä tullin tekemässä yllätysratsiassa oli yksi tiukka tullimies, joka puhui edes jotenkin englantia. Sillä oppitunnilla huomasin, että saksalaisten viranomaisten kanssa ei kannata vitsailla ihan samalla tavalla kuin Suomessa. Myöskään poliiseilta on vissiin kielletty vitsailu ja naureskelu töissä.
Mukavin muistosi Hotelli Martinshöhestä?
Voi niitä oli niin monta!!! Saattaa kuulostaa imelältä lässyltä, mutta kaikki oli mukavaa. Myös ikävät tilanteet ja hetket – ainakin jälkeenpäin. Vaikea on valita mitään erityistä muistoa. Nautin joka päivästä. Yhtään kertaa en toivonut, että ”voi, kunpa kesä loppuisi ja pääsisi Suomeen”. Minulla kävi myös aivan ihania asiakkaita! Ei yhtään ikävää. Aivan tosi. Haasteellisia ehkä, mutta ei ikäviä. Ja minun harkkarit Suomesta – Madamen suojatit – aivan ihania ja hauskaa oli monesti. Myös tyttäreni oli paljon Saksassa minua auttamassa ja yhdessä tehtiin paljon mukavia reissuja kaikkiin naapurimaihin. Reissasin paljon eri maissa ja lähialueilla, joten uuden näkeminen ja kokeminen kompensoi kaiken ikävän. Vain pieni ajelu tai kävely ja mahdollinen alakulo oli tipotiessään kauniita maisemia ja mutkittelevia teitä katsellessa.
Entä onko joku muisto ikävä?
Ei tule mitään mieleen…..ehkä koti-Suomeen lähdöt. Ja viimeisenä vuonna hotellin välikatolle muuttanut Schiebenschlaffer. Kauhean äänekäs ja haiseva pikku riiviö – perheineen
Lempipaikkasi Oberreutessa ja/tai lähialueella?
Ihan lähialueilla Martinshöhen huippu sekä pari paikkaa reitillä Oberreute - Sulzberg, Itävalta. Hieman kauempana eräät paikat Bad Hindelangissa, Scheideggissa ja Bodenseella. Itävallan puolella mm. matkalla Hittisauhun on pari mukavaa ”mökötyspaikkaa” ☺
Kävitkö tutustumassa naapurikyliin? naapurikaupunkeihin? naapurimaihin? Toisinsanoen teitkö paljon reissuja täällä ollessasi? Kerro reissuistasi.
Tein todella paljon reissuja. Etenkin autolla, sillä se on minun mielipuuhaa missä vain. Sain aivan ihanaa ja hauskaa seuraa suomalaisista apulaisistani. Kaikki reissut oli tosi mukavia ja voi että niillä naurettiin. Ensimmäisenä mieleen tulee tässä kirjoitellessa automatka Välimerelle muutamalla stopilla Italian viinikukkuloilla ja kylissä, Sveitsi-Italia -reitillä Chamonixiin Ranskaan, autotripit Pariisiin, Salzburgiin, Innsbruckiin, Tsekkeihin, Gardajärvelle, Stelviolle, Livignoon, Stuttgartiin, Bad Gasteiniin jne jne. Puhumattakaan ”linnareissuista” joilla bongattiin ”Ludden” eli kuningas Ludwigin linnoja ja muutamaa muutakin. Avoauto-kesänä otsa paloi oikein kunnolla, kun kattoahan ei tietenkään pidetä kiinni, jos on avoauto! Lähikaupungit, laaksot ja kukkulat tuli myös koluttua moneen kertaan monen seuralaisen kanssa. Aivan ihanaa aikaa, kun lappilaisena tottunut pitkään välimatkoihin ja Euroopassa kaikkialle on niin lyhyt matka!
Kävitkö kyläjuhlissa? Jos niin missä niissä ja minkälaista se oli mielestäsi?
Kävin muutamassa, mutta tavallisimmin minun piti olla juuri silloin töissä. Monesti päästinkin ennemmin työtekijäni juhlimaan ja itse jäin hotellille. Juhlat oli ihan erilaisia kansallispukuineen, olut- ja ruokakojuineen ja esityksineen. Suosittelen ehdottomasti!
Tutustuitko paikallisiin ihmisiin täällä ollessasi? Jos niin onko sinulla täällä joku kehen pidät yhteyttä?
Melko vähän tutustuin paikallisiin. Joidenkin kanssa juteltiin ehkä enemmän, kun kävivät asiakkaana, mutta muussa yhteydessä yhteyttä ei pidetty. Kaikki, joihin edelleen pidän yhteyttä, ovat muualta Oberreuteen tulleita.
Minkälaisina sinä pidit paikallisia ihmisiä? esim onko heihin mielestäsi helppo tutustua? Ja mitä mieltä he ovat suomalaisista (jos tästä jotain kokemusta)?
Paikalliset ovat hyvin ystävällisiä kaikille, mutta ”Grüss gottia” lähempään tuttavuuteen on vaikea päästä. Oman kokemuksen mukaan tämä koskee nimenomaan länsi-Allgäun ihmisiä, sillä esimerkiksi idempänä ja pohjoisempana Allgäussa(kin) minulla on toisenlaisia kokemuksia. Myös monet muualta tulleet kyläläiset sanovat samaa. Eräskin minun mielestä hyvin paikallinen, yli 10v. kylässä asunut, kertoi, että kyläläiset eivät ota tulokkaita helpolla yhteisöönsä. Luulen, että suomalaisista pidetään. Tietyllä tasolla. Suomalainen on parempi kuin monen muun Euroopan maan kansalaiset. Mutta kyllä meidän Suomi-mafia varmasti aiheutti myös kohtalaisen paljon ikävää keskustelua paikallisten kesken. Mutta mukava antaa jutun aihetta ☺
Lempiruokasi ja -juomasi täällä ollessasi?
Eri pihvit ja hefe weizen eli vehnäolut. Ja kyllähän se perus-Schnitzel on aivan huippua
silloin tällöin.
Viihdyitkö Oberreutessa? Hotelli Martinshöhessä?
Erittäin paljon. Mutta viihtyminen ei johtunut Oberreutesta eikä edes Martinshöhestä vaan kokonaisuudesta. Työnteko, yrittäminen, vieras kulttuuri, reissaaminen, minun ihanat suomalaiset työntekijät ja harjoittelijat ja aivan mahtavat suomalaisasiakkaat, ympäri maailmaa tulleet muut asiakkaat ja tietysti myös saksalaisasiakkaat. Mutta luulen, että jos asuisin normaalina kyläläisenä, ulkomaalaisena ja vieraana kylässä ja kävisin normaali työssä jossain paikassa kylällä, olisi viihtyminen haastavampaa ja olo varmasti yksinäisempää. Nyt minulla oli talon oma väki ja asiakkaat seurana.
 |
| Motoristeja oli paljon asiakkaina, hotelli on kätevästi keskellä Eurooppaa. |
 |
| Martinshöhessä palveltiin asiakkaita suurella sydämellä. |
Kävitkö juhlimassa Oberstaufenissa tai Lindenbergissä (tai jossain muualla)?
Olen muutenkin huono juhlimaan – myös Suomessa, joten en käynyt yöelämässä kuin muutaman kerran jonkun seurana. Liian äänekästä hommaa minulle. Juhlin mieluummin pienemmässä ja tutussa porukassa. Tähän en siis osaa sanoa oikein mitään ☺
Minkä takia päätit palata takaisin Suomeen? (ellei täällä olo ollut sovittu)
Vuokrasopimukseni loppui eli päättyminen oli etukäteen sovittu. Olin vielä yhden lisäkesän ystäväni apuna hänen yrityksessään. Lisäksi toin vielä muutaman asiakasryhmän Suomesta Oberreuteen.
Kaduttaako sinua että palasit Suomeen? Vai kaduttiko että olit ollut täällä? Paras muistosi täällä olostasi?
En voi sanoa, että kaduttaa, koska se ei ollut vapaaehtoinen valintani. Missään nimessä en kadu Oberreutessa oloani enkä edes saksalaiseksi yrittäjäksi ryhtymistä. Sain niin paljon kokemusta ja näkemystä ja etenkin kauniita muistoja, että normaalissa työelämässä Suomessa niitä ei voisi koskaan saada. Sain myös paljon toivottavasti loppuelämän ystävyyssuhteita, joita en olisi voinut kuvitellakaan tulevan vastaan ilman Martinshöheä. Oberreutea ja Suomi-mafiaa. Parhaita muistoja on niin paljon! Koko oleskelu. Koko viiden vuoden aika, sillä teinhän töitä Martinshöheä varten myös talvisin vaikka fyysisesti olin Lapissa ”oikeassa” työssäni. Tekisin kaiken uudestaan, vaikka se kalliiksi tulikin!
Mitä Oberreute/Martinshöhe merkitsee sinulle tällä hetkellä? Onko sinulla ikävä tänne?
Oberreute tuntuu edelleen kesäkodilta. Minun on helppo tulla sinne edelleen, ainakin vielä. Siellä on minulle muutama tärkeä ihminen, joita toivottavasti pääsen usein tapaamaan. Sinä, Kati, olet niistä ehdottomasti tärkein, sillä sinun kanssa voi jakaa kaiken <3
Kerro vielä mitä kivaa ja mukavaa teit minun kanssa?
Minusta meillä oli kivaa töissä, vaikken muistakaan nyt yhtään yksittäistä tapausta. Tulimme mielestäni hyvin toimeen alusta asti kanssasi, vaikka emme tehneet loppujen lopuksi kovinkaan paljoa sinun kanssa vapaa-ajalla. Oli luontevampaa päästää sinut ja Niina yhdessä johonkin ja jäädä itse hotellille. Minä en taas ole niin innokas liikuntaharrastuksiin kuin sinä, ja sinä taas et mielelläsi lähtenyt automatkoille ☺ Muistan sinut aina iloisena ja luotettavana työntekijänä, jolle saattoi jättää suurenkin vastuun – ja niinhän jätinkin, koko hotellin pyörittämisen ☺ Oli ehkä jo tuolloin myös havaittavissa, että sinä olet kaikista Suomi-mafialaisista juuri se, joka jää perheen perustamaan Oberreuteen, sillä tulit kaikista parhaiten juttuun paikallisten kanssa ☺
Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Olipa kiva `tavata` Maarit uudelleen näin haastattelun merkeissä. Hauska idea. Olimme kaverin kanssa Martinshöhessä viikonvaihteen ja oli tosi mukavaa. Maarit on välitön ja hauska ihminen.
VastaaPoistamk
Kiva että tykkäsit haastattelusta, näitä oli kiva tehdä.
Poista