lauantai 27. elokuuta 2016

Ovatko saksalaiset omineet saunan?

Lehmijärven saunamökki kesä 2016


Ai että olen onnellinen että asun maassa jossa on saunakulttuuria. Vaikkakin välillä vähän huvittaa nämä saksalaisten saunasäännöt, joita pitää sitten ihan tosissaan totella. Monet ovat kovasti tietävinään että suomalaiset tykkäävät kuivista ja kovista löylyistä. Siihen aina mainitsen ettei pidä paikkaansa. Kerron myös että me heitämme itse omat löylymme. Meillä kun on jokaisessa saunassa oma kiuas. 


Täällä kaikissa saunoissa ei ole edes kiuasta. Joissain saattaa olla sellainen outo kolo jonne heitettään vesi ja se valuu sitten "kiukaaseen" ja sitten tulee löyly. Niissä lukee myös varoitus että löylyä saa heittää vain 7-8 minuutin välein. Jumin siskon kanssa heitettiin sellaiseen ihan urakalla ja ai että kun tuli hyvät ja kosteat löylyt.  

Muutamille olen kertonut ettei Suomessa ole varsinaisia sääntöjä saunomista varten. Ainoa kirjoittamaton sääntö on se ettei saunassa saa piereskellä. Saunaseuralla saattaa olla jotain sääntöjä mutta meillä taviksilla ei kyllä ole? Vai olenko väärässä?







Saksalaisilla on myös tapana levittää ISO pyyhe kokonaan vartalon ja jalkojen alle. Seinillä lukeekin Keinen Schweiss auf's Holz! Bitte Handtuch unterlegen! eli että ei saa hikoilla lauteille ja että pyyhkeen päällä pitää olla alla kokonaan. Mikä on tavallaan hyvä asia, säästyy pesukuluissa ja lauteitten uusimisilta. 


Aluksi istuin lauteilla vain pieni pefletti allani, olinhan tähän tottunut. Mutta nykyään minäkin olen sen verran saksalaistunut että iso pyyhe (muttei niin ISO kun muilla) se olla pitää. Saksalaisilla on myös kylpylään/saunaan tullessa ihan järkyttävän isot laukut täynnä tavaraa. Pyyhkeitä joka kokoa sekä kylpytakki, eväät ja juotavaa. En edes tiedä mitä kaikkea niihin kasseihin laitetaan? 

Saksalaiset ovat varsinaisia nudisteja ja sekasaunaan mennään tietenkin alasti. Kerran kyllä katoin (vähän likinäköisenä) et yhdellä miehellä on uimahousut jalassa, mutta hän olikin tatuoinut housunmalliset tribaalikuviot takapuoleen. Jossain paikoissa on naisille oma puoli jossa saa sitten olla rauhassa. Pari kertaa höyrysaunassa on ollut innokas mies ja kysynyt voisinko levittää kuorintasuolaa heidän selkään. -En nyt ole kuitenkaan suostunut.



Muutamia kylttejä joita on saunassa seinillä.

 


Tosiaan ehkä se on hyvä että Saksassa on nämä saunasäännöt muutenhan homma menisi ihan sekoiluksi. Saunasääntöihin kuuluu mm. että pitää ottaa jalkakylpy, pitää käydä välillä suihkussa ja/tai kylmäsuihkussa tai kylmävesialtaaseen pulahtaminen on ihan must. Nämä kaikki pitää tehdä tietyssä järjestyksessä, ja välillä taas saunaan. Varmaan sen takia että tämä rituaali kestää monta tuntia, saksalaiset ostavatkin koko päivän lipun kylpylään/saunamaailmaan. 


Sitten saunomisen jälkeen pitää rentoutua ruheraumissa eli lepohuoneessa liegesthulissa eli kansituolissa. Joissain säännöissä on vielä niin että pitää käydä poreammeessa tai solariumissa (?). Niin ja lopuksi pitää muistaa juoda ja vesi ei taida olla se oikea juoma.



Saunasäännöt!!


Älkää säikähtäkö näitä sääntöjä, en tiedä kuinka moni saksalaisista näitä sääntöjä tosissaan noudattaa. Ainakaan Jumi saksalaisena ei säännöistä piittaa, onhan hän jo tottunut saunoja minun kanssa. Ja me suomalaisethan nyt saadaan tehdä mitä halutaan, eikös? Löylyä en kuitenkaan ole uskaltanut heittää näissä yleisissä saunoissa, jos saan porttikiellon niin missä sitten käyn saunomassa. Kun meidän sauna ei ole vielä(kään) valmis.





Vanha sauna Puumalassa.



Olin näistä saunasäännöistä ja saunamaistereista kuullut jo Frankfurtin aikoina. Mutta vasta täällä Allgäussä satuin olemaan saunassa jonne saunameister tuli heittämään löylyä. 

Saunassa jossa on jo muutenkin asteita yli 90 ja voitte vaan kuvitella kuinka kuivaa siellä oli. Saunamaister tuli saunaan ja ilmoitti aufgussin eli löylyveden olevan tänään mango-appelsiinin tuoksuinen. Siinä vaiheessa alkoi jo hymyilyttämään, mielestäni ainoat oikeat tuoksut saunoessa ovat koivu ja terva (kipeänä ollessa eukalyptys toimii myös). 

Sitten saunameister alkoi hitaasti kaataa vettä kiukaalle ehkä joku viisi kuusi kauhallista. Sen jälkeen hän otti pyyhkeen ja kieputti sen rullalle ja alkoi sillä kovasti pyörittämään pään yläpuolella niin kuin helikopteri. Siinä vaiheessa alkoi jo hihityttämään, en vaan voinut alkaa siinä repeilemään. Eihän tämä tähän vielä loppunut. 

Saunamestari avasi pyyhkeen ja heilutti pyyhettä niin että kuuma ilma tuli varmasti jokaisen naamalle. Onneksi istuin itse alimmalla lauteella ja varmaan se saunamaisteri ihmetteli mitä virnuilin. Eipä tainnu arvata että oikea suomalainen se siinä istua törötti. Tämä rituaali toistetaan pari kertaa, riippuen tietenkin saunamestarista. 

Joskus saunamestari on ollut huono ja tehnyt tämän rituaalin vain kerran. Nyt ollaan Jumin kanssa tehty niin että odotetaan että aufguss on ohi ja mennään sitten nauttimaan ihanan kosteat jälkilöylyt.




Saunatonttu



Saunoissa on sellaiset tiimalasit max. 15 minuuttia, saksalaiset kääntävät sellaisen ja katsovat tarkkaan että ovat myös sen 15 minuuttia. Vaikka olisi kuinka huono tai heikko olo he pysyvät saunassa. 


Itse tykkään rampata edestakaisin, kun eihän kukaan hullu pysty olemaan 15 minuuttia kuivassa 95 asteisessa saunassa. Saksalaisilla on myös harhaluulona se että saunominen on jotenkin todella terveellistä. Olen tätäkin asiaa koittanut vähän valaista ettei asia ihan nyt niin ole. Saunaseuran sivuilta voi käydä lukemassa tutkimuksista mitä on tehty. 

Sauna ja raskaus sopii myös hyvin yhteen, kunhan muistaa kuunnella omaa kehoaan. Hebamme eli kätilö oli aluksi vähän nihkeän oloinen kun sanoin olleeni saunassa, mutta totesi siihen sitten että taidan olla tottunut saunoja. Ja, klar ich komme aus Finnland. Tottakai, tulenhan Suomesta.



Puusaunasta saa täällä vain unelmoida, kuva on Pihlajasaaresta Päijänteen rannalta aivan ihanasta vuokramökistä.


Ei ne saksalaiset voi suomalaista saunaa omia, koska en ole missään nähnyt puulämmitteistä saunaa. Ja onhan nuo saunasäännöt vähän outoja, ainakin omasta mielestäni. Aidossa suomalaisessa saunassa ja maisemassa voit käydä vain Suomessa. Vai mitä mieltä olette? Entä onko muissa maissa saunakulttuuria?

Lue lisää: Mistä tilata suomalaisia saunatuotteita





Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Miten Jumista tuli Jumi ja miten tavattiin ensi kerran?


Martinshöhen terassi ja kaksi aurinkoa, heh!


Kevät 2012 ja ensimmäinen lämmin päivä, se taisi olla maaliskuun alkua. Nautiskelin auringosta Martinshöhen terassilla ja odottelin asiakkaita. Ensin siihen tupsahti „kiva mies“ ja sitten „se vähän pulleampi mies“ sekä „pälvikalju“ pyöräillen. Jokainen tilas vuorollaan tuopillisen olutta. 

Myöhemmin „Kiva mies“ kertoi kuinka mukava oli tulla siihen terassille kun otin heidät vastaan niin iloisena ja ystävällisenä. Noh, taisin olla vain yllättynyt kun tuli asiakkaita ja siitä johtuen olin erittäin iloinen. Taisi siihen tulla vielä muutama muukin pyöräilijä.


Martinshöhen terassilla, kevät 2012 oli erittäin lämmin.


Vakiasiakas „Sorge“ (RIP) oli myös köpötellyt paikalle Ferrari-lippalakki vinossa. Hän tilasi oluen aina lämmitettynä. Joskus hän otti myös „eine Finne“ tarkoittaen koskenkorva snapsia. Terassi oli täynnä pyöräilijöitä ja sitten juoksi yksi mies siitä ohi. Huomasi että kaverit oli kaljalla ja liittyi seuraan. 

Tämä mies oli siis Jumi eli JUoksijaMIes. Kuudennen kaljan jälkeen pyöräilijät olivat hävinneet ja paikalla olivat enää Jumi ja Sorge, sekä minä ja Niina. Jossain vaiheessa Niina sanoi että toi kundi katselee sua koko ajan „sillä silmällä“. Siinä vaiheessa aloin miettimään että minkä ikäinen hän on? Onko hän naimisissa tai muuten vaan varattu? Yleensä minulla ei ollut ollut tuuria näissä miesasioissa. Joten alkuun en ollut kovin innostunut.



Tässä pyöritellään vappumunkkeja keväällä 2012


Pari kuukautta siinä meni, hän kävi usein kaljalla. Katseltiin toisiamme sillä silmällä mutta mitään ei tapahtunut. Joka kerta kun Jumi tuli paikalle Niina tuli silmät loistaen ja huutaen että „Jumi tuli“. Sillä aikaa minä ja Niina vietettiin „villiä“ sinkkuelämää, oltiin tutustuttu kylän poikiin ja niiden kanssa käytiin bilettämässä, yleensä Oberstaufenissa. 

Toukokuun alussa minä ja harjoittelija Petri mentiin niin sanotun naapurikylän eli Irsengundin paikallisen terassille. Jumi oli kutsunut Petrin paikalle, koska heillä on torstai-iltaisin keilailta. Tämä keilaaminen on kuitenkin erilaista mitä me Suomessa ollaan totuttu. (En ole kuitenkaan testannut kyseistä lajia, ehkä vielä joku päivä.)



Ikinä ennen en ollut tehnyt lumitöitä t-paita päällä. Eikä tällaista kevättä ole ollut sen jälkeen.


Noh, jossain vaiheessa iltaa istuttiin „Stammtischissä“ eli kantisten pöydässä. Siinä vaiheessa alkoi „kuulustelu“, Jumi (ja muut) pommitti kysymyksillä. Minkä ikäinen olen? Onko minulla lapsia? Olenko naimisissa? Haluanko naimisiin, lapsia? Mitä harrastan? Mitä teen täällä? Kauan olen? Jne jne, en edes muista mitä kaikkea. Minä olin ovela ja käskin Petrin kysyä kysymyksiä Jumilta. Noh, illan lopputulos oli se että minulla oli treffit seuraavalle päivälle Jumin kanssa.


Isny im Allgäu kesä 2012


Yllätys yllätys ensitreffeillä mentiin pyöräilemään, olinhan kehuskellut pyöräilleeni Tour de Helsingin eli 140 km. Minä en ollut ollenkaan varma tuleeko Jumi hakemaan minut klo 16 niin kuin oli sanonut. Minä se otin aurinkoa Martinshöhen terassilla kun musta citymaasturi pörähti pihaan (Wau mikä auto, oli ensi ajatukseni). 

Tuli kiire vaihtaa vaatteet ja hypätä kyytiin. Tultiin Jumin kotiin, otettiin minulle pyörä alle ja kypärä päähän. Pyöräiltiin 46 kilometriä lähimaastossa, minä se vain innokkaana seurasin. Jumi esitteli samalla paikkoja esim mistä kohdasta näkyy Bodensee parhaiten.

Pyöräilyreissu meni kivasti, mutta lopputulos oli hämmentävä. Jumi toi takaisin hotellille ja totes vaan että nähdään. Ja niin sitä jäätiin hotellin pihalle hölmistyneenä, näinkö „hyvin“ ne treffit meni. Ei puhelinnumeron vaihtoa, ei mitään. Ajattelin että taas niin minun tuuria.


Ensimmäiset kunnon treffit Pfänderin huipulla.


Mutta sitten kohtalolla oli sormet pelissä, tässäkin asiassa. Sattuman kautta mentiin illalla kylän Hotelli Adleriin, Herbert oli soittamassa siellä bändinsä kanssa, ne soittaa vanhaa kunnon Rock 'n' rollia. Ja niin oli Jumikin siellä ja sitten vietettiinkin loppuilta yhdessä. Jossain vaiheessa kysyin Jumilta miksi hän ei aikaisemmin kysynyt minua treffeille. Hän vastasi että „Langsam ist besser“. Jumi saattoi minut kotiin eli hotellille, kysyi josko voisko tulla yöksi? Minä vastasin vaan että „Langsam ist besser“ eli hitaampi parempi.


Bregenz, Bodensee kesä 2012


Tämän ja parin muun tapaamisen jälkeen meistä tulikin erottamattomat, niin paljon oli yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Viihdyttiin hyvin yhdessä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja tietenkin pyöräiltiin. Kesällä oltiin ihan rennosti eikä ajateltu sitä että pestini on vain lokakuuhun asti. Kesän loputtua alkoi jo tuntua siltä että yhteistä tulevaisuutta olisi hyvä miettiä. Näin hyvä olla minulla ei ollut ollut kenenkään kanssa. Joten päätös tänne jäämisestä oli helppo. Aluksi sain Maaritilta tarjouksen asua hotellissa pikkuhommia vastaan. Mutta ne suunnitelmat muuttuivat nopeasti kun Jumi pyysi minua asumaan hänen luokseen.



Kaufbeuren kesä 2012


Minun saksankielen taitoni oli aluksi aivan surkea. Jumi kuitenkin ilmoitti ettei aio minun kanssa englantia puhua. Mikä oli oikeestaan aivan mahtava juttu. Poikaystävän kautta oppii kaikkein parhaiten. Tai no aluksi kaikki oli niin „schön“ ja „sehr schön“ kun en oikeen muuta osannut.



Vaeltamassa kesä 2012


Huvittavinta tässä kaikessa oli vielä se kun keväällä kävi muutamia mummoja kahvilla ja monet heistä ennustivat että minä varmasti löydän "Große Liebe" täältä. Tähän minä vain naureskelin ettei minun tuurilla. Suomessakin oli ollut vaikeaa saati sitten tällaisessa pikkuisessa kylässä. Varsinkin kun kylillä kaveriporukkani keski-ikä oli 18 vuotta.


Yhdet treffit Bärenfalle nimisellä vuorella vuonna 2012.


Tarina tulee jatkumaan toisessa postauksessa.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

perjantai 12. elokuuta 2016

Suomiloman yhteenveto

Helsinki 2016, Suomenlinnan lautalta katsottuna.

Ollaan oltu jo kaksi viikkoa kotona. Suomiloma oli omasta mielestä erittäin onnistunut. Jumi voi olla asiasta ehkä toista mieltä(?) sen verran kävi mökkivieraita. Hänen pitäisi ymmärtää, näen ystäviäni vain kerran vuodessa. Hän sai viettää laatuaikaa Pimin kanssa, sillä aikaa kun minä seurustelin ystävieni kanssa. Itse koitin olla stressaamatta tekemättömistä asioista ja henkilöistä joita en tavannut.



Lehmijärvi 2016


Mutta kun katsoo listaa jonka olin kirjoittanut ennen lomaa, niin aika hyvin ne kaikki toteutui. Mansikan metsästys oli ainoa haaste ja lopulta Salon torilta löysin maukkaita mansikoita. Täytyy sanoa että sää oli just täydellinen. Vajaan kolmen viikon lomaan kuului vain yks sadepäivä. Jumi oli nyt neljättä kertaa Suomessa ja ensi kertaa sää oli näin hyvä.



Lehmijärvi 2016


Paras idea oli mielestäni se että vuokrattiin mökki Lohjalta koko ajaksi (miinus kolme päivää, sekoilujen takia). Mökiltä ei sitten oikeestaan poistuttu kuin kauppaan. Ystäväni olivat sinne tervetulleita perheiden kera. Muutamat jäivät yöksi, koska mökillä oli hyvin tilaa. Saatiin nauttia toistemme seurasta pitkään. Grillattiin, saunottiin, juteltiin ja oltiin vain. Mutta oli meillä muutama hetki kolmistaankin perheenä.



Saunamökki, jossa sai mahtavat löylyt.


Tämä kesä oli siitä erityinen koska useat tapasivat Pimin ekaa kertaa ja minä täytin pyöreitä. Juu, sitä on saavuttu keski-iän toiselle puollelle. Miten se on mahdollista kun juuri valmistuin kokkikoulusta? A-pua, siitä on muka yli 20 vuotta. Huh.



Lehmijärvi 2016


Sain ihania yllätyksiä mm. Marimekon laukku täynnä karkkia (se ei ollut ehkä hyvä idea imettävälle naiselle joka ahmii ne hetkessä, mutta kiitos), kasvohoidon sekä ripsien ja kulmien värjäyksen ja toivomani design-lampun perheeltäni.



Sankarin lahjat.


Kun edelleenkin tykkään listoista niin listasin asioita joista tykkäsin erityisen paljon lomalla. Kaikesta tykkäsin paljon mutta näistä erityisesti.

  • Omat synttärijuhlat ja Pimin nimiäiset perheen kesken.

  • Tyttöjen (+Tero) kesken Löylyssä. Ilman lasta, ilman miestä.

  • Yllätys-synttärilahja kasvohoito mökkiolosuhteissa. Huom!! Kotkan suunnalla olijat, voin suositella ystäväni ja hänen äitinsä kosmetologipalveluita: Kotkan kosmetiikkakeskus

  • Paistella lettuja lapsille ja lapsenmielisille.

  • Kerätä mustikoita ja syödä niitä aamupuuron kanssa. Kyllä maistui. Nams!

  • Seurata veljenpojan Trial-kisoja Salossa. Oli hyvä tuuri että kisat olivat näin lähellä pk-seutua.

Lettumestari keskittyneenä.


Salon Kavilannummi 2016

Iso miiinus oli kiukkuiset ampiaiset, neljää henkilöä pisti ampiainen mökillä ollessamme. Pimi oli yksi niistä, ja sen tähden piti käydä Lohjan sairaalassa. Täytyy sanoa että siellä oli mahtava ja nopea palvelu. Kiitos! Pimi sai antihistamiinia ja pistoskohta rauhottui eli selvittiin säikähdyksellä.


Soutelemassa Lohjan Lehmijärvellä.



Nyt voin sanoa että oli onnistunut loma ja näillä muistoilla jaksaa pitkälle syksyyn (ja pakko jaksaa ensi kesään). Kiitos kaikille ihanille jotka teitte meidän lomasta onnistuneen ja ainutlaatuisen. Kiitos kaikista ihanista lahjoista ja lahjuksista, piti oikeen laittaa paketti tulemaan itselle kun ei kaikki tavarat mahtuneet matkalaukkuihin. Ensi kesälle on jo suunnitelmia, katsotaan miten ne toteutuvat.



Lehmijärvi 2016


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Miksi kirjoitan

On jäänyt vähän lomamoodi päälle. En ole millään saanut aikaiseksi kirjoittaa. Ensiksi ei ole ollut mielessä mitään aihetta mistä haluaisin alkaa nyt kirjoittamaan. Toiseksi on ollut niin paljon kivaa tekemistä ettei yksinkertaisesti ole ollut aikaa. Kesäloma on niin sanotusti jatkunut täällä Saksanmaalla.


Miksi kirjoitan blogia? Sitä ei ole kukaan kysynyt mutta päätin nyt kuitenkin avata vähän minun suhdetta kirjoittamiseen. Ensinnäkin koulussa olin aivan surkea aineiden kirjoittaja. Tarinani alkoivat yhtä nopeasti kuin loppuivat. Mielikuvitusta minulla on aina ollut, siitä ei ollut puutetta. Vaan kirjallisesti kertominen ei ollut se minun juttu. Kouluaikoina minulla oli jonkin verran kirjekavereita, luultavasti ne lopahtivat koska toinen osapuoli oli huono vastaamaan. Itsehän vastasin heti takaisin, joidenkin vastauspostia sai odotella viikkoja ellei kuukausia. Yläaste aikoihin halusin kirjekaverin Brasiliasta (koska haaveena oli/on sinne matkustaa), mutta sain Saksasta. Nyt harmittaa etten kirjoitellut kuin pari vuotta tämän saksalaisen kanssa. Kirjoiteltiin englanniksi enhän ollut tässä vaiheessa lukenut yhtään saksaa. Kaikki vanhat kirjeet, kortit ja osoitteet ovat kadonneet ajan saatossa. Kirjeitä ja kortteja on ihana saada, harmi että ne ovat vähentyneet. Itse koitan ilahduttaa ystäviä, sukulaisia ja kummilapsia korteilla/paketeilla.





Vuonna 2003 aloitin työn ohella iltalukion ja siellä innostuin kirjoittamaan paljon aineita. Sen hetkinen työni tuki kirjoittamista kun sain kirjoittaa kaikki palaverimuistiot. Voin sanoa että näiden vuosien jälkeen on ollut helpompi kirjoittaa. Eli nyt kaikki koulussa/lukiossa olevat kirjoittakaa, kirjoittakaa, siitä on joskus hyötyä. Niin kuin Jörn Donner sanoo että "lukeminen kannattaa aina". Sanoisin samaa kirjoittamisen osalta, harjoitus tekee mestarin.


Blogin kirjoittaminen on itselle terapiaa, kirjoittamisen oppimista, äidinkielen ylläpitoa, kertomista omasta elämästä ja saksalaisesta kulttuurista. Kieliopillisesti on varmasti paljon virheitä, yhdyssanat, pilkut ja pisteet ovat väärissä paikoissa mutta en anna sen nyt häiritä sillä tarkoitukseni on oppia paremmaksi kirjoittajaksi ja kertojaksi. 

Tämän blogin kirjoittaminen on myös siksi tärkeää koska minulla ei ole täällä montaa ystävää. Enkä heidän kanssaan ole edes viikottain tekemisissä. Vain yksi heistä on suomalainen, joten saksaksi puhuminen ja omista tunteista kertominen on välillä vaikeaa. Suomen ystävilläni on omat kiirensä eikä tule usein soiteltua ja kerrottua kuulumisia. Joten osa ei (ehkä) edes tiedä minkälaista elämää täällä eletään tai että mitä mietiskelen. Päivittäisistä tapahtumista en muista kertoa monen kuukauden päästä (ihan kuin jotain järkevää/hassua tapahtuisi useasti).


Yksi kaukainen haave olisi että tämä blogin kirjoittaminen toisi jotain työtehtäviä tai jotenkin liittyisi tulevaan työhöni. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan. Pidetään peukkuja ylhäällä.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen